Nuorta lempeä - Young love

Neule-Nellin kaveriksi ilmaantui Nestori. Tilauksen mukaan nuorekas ja vilkkusilmäinen.

 Ihan kuin Bruce Willis kaljunsa kanssa?

 

I finnished Nelly´s friend Nestor - he is still with no hair. Reminds me of Bruce Willis ;)

 

 

Nestori on lempeä ja ystävällinen nuori mies.

 

Nestor is a very tender and friendly young man.

 

"Ollaanko kaverit?", kysyy Nelliltä.

 

"Would you be my friend?" , he asks  from Nelly.

 

Ihan ujostuttaa, neito painaa päänsä... "Ei hätää", miettii Nestori ja päättää ottaa

käyttöön kikka kuutosen

 

Nelly feels shy and puts her head down. Nestor decides to make it easier...

 

Lainaa Nellin hame-pipoa ja kas, johan neito katsoo suotaan silmiin...

 

He puts Nelly´s  "skirt-hat" on - lets see how it goes...

 

Ja heti Nelli uskaltautuu katsomaan.

Tässä kaksi ystävystä nenät vastakkain...

 

Here the two friends now

 

"Oi, minut heikoksi teet", huomaa Nelli.

 

"Oh, you make me feel weak", finds Nelly.

 

 

Ilmassa on suurta ystävyyttä.

 

This is obviously the beginning of a true friendship.

Syntymäpäiväbileet - Birthday Party

Mieshenkilö täytti vuosia, ei mitään tasasellaisia, mutta se ja edellisen viikon oma nimppari ovat vuosittain hyvä syy koota lähimmät yhteen saman pöydän ääreen.  Illan päätteeksi nautittiin miehiseen  teemaan sopivaa kakkua, jonka olivat taituroineet tyttärenpojat äitinsä avustuksella:

Kakku oli perinteinen teemakakku.  Huomannette eri merkkiset autot. Meillä nimittäin Mieshenkilöllä on autokuume - ja se on sen lajin potemista, jota ei voi muuten seurata kuin hymy suupielessä. Miksi ihmeessä miehet jahkailee ja jahkailee? Luulisi, jos uutta autoa haluaa, että se olisi helpompaa. No, tämä kakku kuitenkin oli aika vinkeä oivallus pojilta ;)

We celebrated my husband´s birthday.My grandsons had made a cake with their mother.
The theme was nice, a lot of cars all over!

Minä puolestani hämmästytin Mieshenkilöä tavallista suopeammalla suhtautumisella, mitä tulee saunaoluen hankintaan. Kauppareissulla äkkäsin, että tuotekehittely oli harpannut valovuosia eteenpäin. Tölkkiin oli ilmaantunut ihan uuden näköinen avaaja (miksi sitä nyt kutsutaan?). Itse en tuohon juomaan koske, joten se avustus tässä projektissa tältä osin jäi täysin Mieshenkilölle, joka yhden avattuaan (ja sen tärveltyään), tilanteeseen alistuen sitten vielä avasi toisen ;)

 

 

Eikö ole hieno?

 

I found  some photo frame material - surprisingly from a very ordinary item ;)

My husband "helped" me with this - as you may well imagine.

 

Tästä tulee Hello Kitty valokuvakehys - ja jos ei sitä, niin kuitenkin lastenhuoneen valokuvakehys. Maalia (vaaleanpunainen, valkoinen tai vaaleansininen) pintaan, vaikka viikset mustalla - ja kuva taustalle. En ehtinyt vielä tehdä, mutta laitan heti kuvan, kun saan askarreltua.

Kannattaa  irrottaa vasta kun tölkki on tyhjä - irtoaa nätisiti sivuleikkureilla;)

 

I will paint it to look like Hello Kitty frame.

10 000 visiitin pikkupalkinnot - 10 000 visit´s give-away

Nämä eivät ole se palkinto, vaan Neule-Nestorin alaraajat.
This is not the gift -  I started to knit an other  knitted doll,
this time a male (to be Nelly´s friend), called Nestor.  

Aloitin lauantain puuhana Neule-Nestorin tekoa. Päätin, että teen jalat hiukan eri lailla kuin ystävättärensä Nellin. Siis mustat sukat valmiiksi jalkaan ja kunnon Black Horset kehiin. Sukat vielä onnistuivat jotenkin, mutta sitten alkoivat pulmat. Koska käytän tässä ystävältäni saamiani kivoja itsessään kirjavia lankoja, otin käyttöön  kaksikeräsysteemin. Päättelin, että kerät ovat keskenään samanlaisia. Nooh? Eikö niiden kuuluisi olla?
 Ensinnäkin, en suosittele mustalla langalla kutomista illan hämärässä.Ainakin tämä neulemalli ja sen alku ovat melko kinkkiset, kun ei näe. Toiseksi  suosittelen vielä vähemmän tätä kaksikeräsysteemiä aloitettavaksi silloin kun jo ihan pimeä. Kerien alku näytti illalla ihan samanlaiselta, ja luulin tuon kalsarin lahkeen alun olevan samaa sävyä. Kun pääsin  tuon punaisen raidan loppuun, ilmeni että a) punaista olikin eri määrä ja b) sitä seuraava lanka oli toisessa vihreä, toisessa taas sininen.  Päättelin sitten tänään aamusella, että tämän herran Black Horset on ihan real de luxe-mallia, kalsarien  trumputkin eri kuosia.
Sitten asiaan:
Taannoin ihmettelin yli 10 000 kävijän määrää blogissani ja pähköröin, miten kävijöitä kiittäisin. Monimutkaisen ajatteluprosessin jälkeen päädyin lupaamaan palkinnon sille, joka olisi 20. kommentoija juuri siihen postaukseen tai sitä seuraaviin.

Juuri tuo 20. kävijä oli  Kotiäiti eli Riikka/ , jolle pikkuyllätys on lähtökuopissaan. Lisäksi päädyin random.org avulla arpomaan tuossa "juhlapostauksessa" kommenttinsa jättäneiden kesken lisäyllätyksen. Numeroksi tuli 7 eli  Malakoffien Anne  - kummallekin kiitokset käynneistä. Ja  pitää mainita, että tykkään itse käydä kummankin  blogissa, aina on jotain pientä ja mukavaa tekeillä.

 

Näkymä Huikka ja Kulaukseen, jossa kelpaa juhlajuomat nautiskella!

This is a view from the corner pub, situated in the basement of Villa Charlotte.

 

Recently I found out that my blog had as many as 10 000 (now more) visits. Among

those who had left their commets on that post or the following ones, the 20th was

Kotiäiti namely Riikka/ . In addition, with random org  I picked up one who left a

comment on that specific post, Malakoff´s Anne. Both of them will get a tiny gift.

 

Kiitos kaikille blogissani kävijöille - kommenttejanne on aina kiva saada!

Thank you for visiting my blog!

Lämmintä ylle - warm clothing

 

Neule Nellillä on uusi leninki. Kudoin taas ihan ohjeen mukaan, ja vaikka

visiitillä ollut neiti Anna sanoi sen nähdessään "pipo" ja laittoi päähänsä, niin  mekko se  on:

 

I have knitted this doll, called "Nelly" - the pink dress is now ready to be used

Kudoin sen vauva Annalle hankitun sukkalangan jämistä, lanka
itsesssään on tuota "kirjavaa" väriä vaihtavaa.
Nelly is about 40 cm high (so not a miniature doll).

 

               Tukkakin on nyt laitettu ja leikattu - hieno palmikko tuossa päällä ja loput vapaana.

Nelly´s hair was a problem - her neck is so tiny that she  has difficulties to hold her head.

So I cut the hair a bit and we´ll see how she manages now

 

Tässä näkyy mekon kivat hymymaamaiset napit, joita joskus olen

kourallisen kahmaissut nappialesta:

 

A pair of smiling buttons on her dress make it perfect;)

 

Tässä Neule Nellin toinen asu, puolihame ja sen takki. Takissa on pikkuinen

 kissanappi (niitä ostin neiti Annan ensivillatakkiin ja yksi jäi silloin yli)

 

 

Nelly´s  other new skirt and a jacket with a tiny kitten button.

 

Tässä on käytetty neiti Annan 1,5 kk luovuus ja näkemys: ihan on tuo

ekana valmistunut hame kuin pipo, vaikka se on mekko, kudottu ystävän tuomasta

turkkilaisesta langasta ja odottaa neulepuseroa parikseen.

Tällä pakkaskelillä saapi toimia pipona ;)

The hat is actually a skirt but my grand daughter Anna, 1y5 m, told me that "a hat"
- so, now that we still have winter time (below zero), Nelly will  wear it as a hat.
I will prepare a jacket to match with it. A pair of stockings is still on its way ;)

Sukat tuottavat ongelmia - kaksi parin alkua on mennyt purkuosastolle, jostakin syystä
lankavarastossa ei ole sopivaa, ohjeen tarkoittamaa 4,5 puikolla kudottavaa lankaa.
Ohje sinänsä on helppo. Viikonlopulla yritän taas.
Tyttäreni mukaan Neule Nelli tarvitsee kaverin. Nimikin on jo: Nestori...
Mukavaa viikonloppua blogissani piipahteleville.
Have a nice week end!

Pikkuyllätyksiä - small gifts

Ystävänpäivän tunnelma sen kun vaan jatkuu. Työpaikan kaima muisti minua Ystävänpäivänä pikkukukkasella. Olin tuon varsinaisen päivän pois kokousmatkalla ja mikä sen mukavampaa kuin löytää yllätys viikonlopun jälkeen työpöydältä. Sain samaiselta taholta  myös nimipäiväpaketin:

                           

Some small gifts from my friends for Valentine´s day and for my

"name day" arrived this week. A beautiful flower and a bowl for fruits .

       Pikkuyllätyksiin kaimani taholta liittyy aina myös viehättävä kortti - tässä molemmat   lahjat, amppeli ja sitten "Kupittaan saven" kaunis vati. Ihan täydellistä!

 

 Alla vielä amppeli pakkauksessaan, sekin niin kaunis, että on haikea avata,

kun pakkausta ei saa säilytettyä. Entä mikä siinä vierellä on?

Sehän on janoinen hiiri...

What is this? A thirsty mouse ;)

Aikamoinen velikulta, eikös vaan. Kiitos kerhon Tuulalle, joka muisti

minua nimipäivänäni tällä viikolla.

Mielestäni tämä on ilmiselvä Tanen uusin kaveri (lisää myöhemmin)

 

Sijoitin Kupittaan saven kauniin vadin heti Pitsilinnan Annille, joka arvostaa vanhaa,

minkä voi päätellä hänen  pikkuasuntonsa keittiöstä.

 

The bowl belongs to Anni now, 87 years, living at Pitslinna (Lace Castle building).

She has worked as a comminity nurse for all her life.

 

Anni on toiminut Betaniakadun Puuvillatehtaan terveyssisarena ja sodan aikana

lääkintälottana. Lottapuku on siitä muistona.

 

Here some photos of Annis tiny home, her kitchen

 

Hedelmävati paikallaan

Pöydällä Marsalkka Mannerhein

Seinällä Annin nuoruudenkuva (kirppislöytö)

Annin keittiökaappi on yksi suuria aarteitani (Huutonet). Ainut mitä siihen
aikanaan tein on tuo  tiskiallas.

 

Anni, 87 v,  saa asua Pitsilinnassa pelkäämättä remontteja. Hän on jo niin iäkäs, että

taloyhtiön hallitus, isännöitsijänä toimiva Pankinjohtaja (el) ja Villa Charlotten Herran

(Tehtaan johtaja ja omistaja) kaikki yhdessä niin päättivät. Sen Anni ansaitsee, hoitihan

hän Tehtaan terveyssisarena työntekijöitä  ja siinä sivussa lapsetkin ja oli

 kaikkien arvostama hyväsydäminen mutta napakka asioihin puuttuja.

Tohtorin työmaa - Phd´s working ground

Valmistin pienen roomboxin ystävälleni väitösjuhlan kunniaksi. Maanviljelyksen, lastenhoidon (lue: myös miehen) ja oman virkatyön ohella valmistunut väitöskirja on suuresti kunnioittamani saavutus. Mietin kauan tämän näkymän nimeä, kunnes "Tohtorin työmaa" lopulta maistui mukavimmalta. Toivottavasti nimi kuvaa sitä, mitä kaikkea matkaan on mahtunut.

My friend was celebrating her thesis and I prepared a roombox for the occasion. She is a farmer and along her duties at her actual work as well as at the farm (not to speak about her husband), she managed to carry on with her studies. That  is something I very much admire.

 

Tässä roombox ikkunalaudalla kokosuhteen hahmottamiseksi - ei siis kovin suuri.

 

Here on the window shelf - just to get the idea of the size - so not a a very big one.

The title is "Phd´s working ground" 

 

Pikkuhuoneeseen saa myös valot - kiitos led-aikakauden.

 

The self is "Alvar Aalto" design, and on it, the Phd`s hat (do not remeber where

 I got it, just a tiny pearl to mark the golden "pin"), the eyeglasses done by myself

as well the actual thesis, with real text from her work. The lamp is a led lamp - so it

is possible to get light there, too. On the calender is the date  of  The Day .

 

 

 

 "Alvarin" hylly (kannakkeet on Titan jyrsimät),  tohtorin hatun vierellä aidot

Vai Miccä -lasit ja tietysti väitöskirjan miniversio, joka on aitoa tavaraa kannen ja

muutaman sivun verran. Kottikärry on Lohjan aakkoskaupasta, hedelmät irrotettuna.

 

Moderni tuoli on ostettu Lahden markkinoilta jo muutama vuosi sitten ikään kuin varastoon. Lampun saa päälle,kun niin haluaa. Tuolilla Deco lehti - viittaa ystäväni sisustusharrastukseen ja kodin isoon remonttiin, joka myös valmistui kaiken muun ohella.

Kalenterissa karonkan jatkojenpäivä (15.2.2013).Ja lasi kuplivaa - se on täysin ansaittu!

 

Nyt olisi aika relata ja ottaa käteen vaikka kärryillä oleva naistenlehti ;)

 

Now I think it would be a proper time for her to relax, take a glass of sparkling wine  

and read some ladies magazine ;)

 

Onnea Leenalle!

 

Yli 10 000 piipahdusta - 10 000 visits!

Blogissani on 10 000 piipahdusta täynnä. Olen määrästä  ihmeissäni ja iloinen. En ollenkaan tiedä, miten saisin selville sen, joka oli  se 10 000. kävijä. Eilen illalla luku oli 20 vajaa tasaluku ja mietin, että jos pyydän kommentit ja lasken siitä... No nyt aamuyöllä unetonna kun asiaa päätin laittaa eteepäin, luku olikin jo yli tuo maagisen rajan. Mutta teen nyt kumminkin seuraavasti: Kommenttia jättämällä helpotatte urakkaani:  Se joka osuu olemaan tästä eteenpäin 20. kommentoija (tässä jutussa tai tätä seuraavissa), saa pikkuyllätyksen ;)

I noticed yesterday that I have nearly 10 000 visits in my blog. That makes me very happy. Some of the visitors are from abroad - thank you, too. Translating all my posts may be a heavy challenge, but I try, at least now and then. Today (sleepless, very very early morning hour), I  noticed that the number was more than 10 000  - a very nice Valetine Day´s feeling due to this!   I decided to send a small gift to the one who is the 20th to leave a comment (either this post, or if not twenty  on this, then among the nexts ones).

Ystävänpäivän teemani sen kun jatkuu: eilisen kovan työpäivän ja kuntosalirääkin jälkeen kotiin saapuminen illan puolella oli yhtä juhlaa.

Ihanat pullat ja pikkuneiti Annan tekemät kortit tekivät hyvää mielelle ja myös

kropalle kuntosalikampanjoinnista huolimatta.

My daughter rang the bell and gave me Valentine Day´s gift - some nice pastry and

 more important, very cute cards done by my grand daughter, tiny Anna, 1y 5 m.

 

Oma esimieheni antoi minulle Ystävänpäiväksi kivan neuleohjekirjan, jossa keskitytään

japanilaisiin tossuihin ja hiukan muuhunkin:

 

My boss gave me a beautiful book with Japanese patterns

for slippres - some challenge for my knittings...

                  Sisällysluettelosta näkee, että kirjasta voi valita tasonsa mukaiset haasteet ;)

 

Level 1 for beginners, Level 2 for those who understand the patterns, Level 3 for advanced...

 

On siellä ihan jotain pientäkin

 

Sokerina pohjalla  Jatala Kempeleeltä kädenlämmitin ja kaunis kortti, tuo mustavalkokortti

on  hyvän ystäväni muistutus todellisuudesta...

 

Also, a nice gift from Jatta was waiting for me when I got home later

 in the evening a hand warmer!

Ystäville kiitos!

Voi onnea ja ihmetystä, mitä kaikkea Raunistulan kerhon pikkukääröistä paljastui. Paitsi että itse paketit olivat hienoja, niin sisältö sai huokailemaan:

Keittiövarustusta (keittokirja, oikea luettavat ohjeet, kulho ja vispilä (Johannalta, jonka paketteja oli kuvattuna VillaHoney blogissa), pikkurasiassa Ystävävänpäivän leivoksia, kaunis renginkaappi (Marjan käsialaa, varma tieto), sen päällä upea akvaario, sitten edessä kukkaruukku pitsisuojuksen kera ja grillilalusta, makkarat ja grillipihdit (Ninnalta ,varma tieto), Hello Kitty -rasiasta mahtavat tossut, grillin takana kaksi suklaasydäntä (tunnustan, söin heti) ja niiden seurana kaunis sydäntyyny ja oikealla upea helmikoristeinen tyyny. Täällä päin on hymy herkässä!

 

 Marjan  renginkaappi, tuttua käsialaa -  huom, tehty pahvista ja nuo puuleikkaukset

ovat myös paperia/pahvia. Mahtavaa innovaatiota.

Tässä Ninnan ruukku ja ruukunsuojus. Siinä päällä lepää grillin ritilä, jonka oikeasti kuuluu olla pakkauksessa mukana tulleiden "putkien" päällä. Makkarat odottavat paistumistaan ;)

Tässä akvaario, mahtava , ihan kuin oikea, vierellä pikkuiset herkät sydänpiparit kauniissa rasiassaan. Pikkusydämessä on Ystävänpäivän toivotus.

Hello Kitty -tossut (ovatkohan tehty ns ponihäntälenksusta, upea keksintö), Mallinalku

halusi ne heti,  pinkki sydäntyyny meni heti Mallinalun soffalle.

Tekijöitä arvailen, kirjaan tänne, kun saan varmistuksen ;).  Hello Kitty -rasian menetin

saman tien: neiti Anna, 1v 5kk, sanoi  "kitta" - ja sen jälkeen se oli hänen omansa.

 

Tässä tuo helmin koristeltu tyyny - tässäkin pitää tekijä tarkistaa - uumoilen Naantalin seutua...

 

 

 

Tässä tuo kirja "Kiireisen kokkaajan keittokirja" hiukan lähempää - kirja on

luettava ja täynnä herkullisia resptejä. Pieni vaaleanpunaisella varrella varustettu

vispilä ei oikein erotu, mutta on mahtava! Essusta puhumattakana, kiitokset

Villa Honeyn emännälle ;)

 

Akvaarion valmistajasta on myös aavistus, mutta odotan, kunnes olen varma.

 

Kiitos teille Marja, Merja, Ninna, Titta,Tuula, Berit ja Johanna !

Ystävänpäivää odotellessa

Nyt on jännitys huipussaan. Koitan olla puoleen yöhön asti avaamatta näitä:

 

Raunistulan kerhossa meillä on Ystävänpäivän vaihto -  näitä houkutuksia olen nyt

katsellut maanantaista asti - onneksi yksi yö enää. Odotuksen tuskaa lievittää Neule-Nellin

villatakin teko, jonka suhteen puuttuu vielä napitus ja lankojen päättäminen ;)

 

Neule-Nellillä ei päätä palele, päässä pipokin:

 

Itse asiassa pipo on Neule-Nellin ensimmäinen hame (Turkin tuliaislangoista tehty). 
En ole vielä prässännyt sitä ja helma on sopivasti kipparalla. Idea oli  Tyttären
(tyttärentytär 1v 5 kk ei ole  ollenkaan niin innoissan Nellistä kuin mummonsa
ja äitinsä, joka kovasti odottaa tämän "proggiksen"valmistumista).

Mukavaa Ystävänpäivän odotusta kaikille blogissani piipahteleville!