keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Luukku 13 - Antiikkia, antiikkia

Villa Charlotten Rouvalla oli mielestään huippuidea.
- Minäpä järjestän joulumyyntitapahtuman. Antiikki Liike Aito ja Kallis tulee tunnetuksi ja saatan saada uusi arvoasiakkaita.
- Ihme ja kumma, tuumi puolionsa, joka oli oppinut, että Liikkeeseen ei toivottu turhia kävijöitä...
Antiikki Liike Aito ja Kallis sijaitsee As Oy Pitsilinna-Spetsborg Bostad Ab:n kivijalassa. Liikkeen perusidea on ainakin Villa Charlotten Rouvan puolison, Betaniakadun Puuvillatehtaan Tehtailijan mielestä se, että hinnat ovat kohdillaan. Niin korkealla, että kukaan ei liikkeestä mitään osta.


Liikkeenjohdollisesti Aito ja Kallis sijaistsee oivallisella paikalla. Yläkerrassa on Galleria Bastet, ja sen vetäjä Judith av Nådendal-Äbo on verrattain mukava seuralainen. Yhdessä nämä  ladyt saavat aikaan elämääs uurempia spektaakkeleita.

- Enhän minä näistä henno luopua, on Rouva useammin kuin kerran todennut. Eikä hänen miehellään asiaan mitään vastaan ole. Kunhan vaimokulta pysyy iloisena eikä puutu Tehtaan asioihin.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Luukku 12 - Galleristin valmistelut

-No nyt kyllä minun pitää alkaa järjestää Galleriaa joulua varten, tuumi Galleristi Judith av Nådendahl-Åbo. Kaikki tuntui olevan kesken ja hetken mietittyään hän soitti tunnetusti kyvykkäälle järjestäjälle, Villa Charlotten Rouvalle.Galleria sijaitsee Pitsilinnan toisessa kerroksessa ja Villa Charlotten Rouvan olikin parahultaisesti omassa Liikeessään suunnitelmia tekemässä.
Ystävykset sopivat tapaamisen Galleriaan, jossa Galleristilla olisi vielä hiukan jotain tarjottavaakin.
-Aloitetaan keittiöstä, joka on Galleriani keskipiste silloin kun on kyseessä näyttelyn avajaiset tai Joulukonsertti, joka sekin on lähestymässä.
-Onpa eteisen oviaukon ovenpielet rispaantuneet, huomasi Villa Charlotten Rouva, ja alkoi pohtia, mistä vielä ennen joulua saisi remppamiehen pieliä siistimään.
- Muuten alkaa olla kunnossa, tuumi Galleristi, vaikka hieman on hämärää. Valaistukselle pitää tehdä jotakin, tuumi pieni huolenvire mielessään.

Päättivät samalla kutsua myös Pankinjohtajan Rouvan paikalle. Hänen mielipiteensä tarjoiluista olisi kullanarvoinen, hän kun on ammatiltaan kotitalousopettaja (tosin ei ammatissaan kauaa ehtinyt toimia, kun piti perhettä ja etenkin miestä passata).

maanantai 11. joulukuuta 2017

Luukku 11 - Joulusiivousta

Pitsilinnan K-kauppiaan perheessä on joulunseutu tunnetusti kiireistä aikaa. Perheenpäätä tuskin kotona näkyy ja vuorotyötä tekevä vaimonsa (hoitaja) ei hänkään aina ehdi ylitöidensä lomassa joulua kovin paljoa suunnitella - saatikka siivoilla.
Häthätää on himmeli ripustettu (sekin taitaa olla viime joululta, tuumi  hoitajarouva, kun katseli ruokahuoneen tilannetta). Lasten leluja (6-vuotias poikariiviö ja 10-vuotias esimurkkua poteva tyttö) yltympäriinsä. Huokaus...
 Ja keittiön lampustakin paloi sulake, missähän niitäkin mahdetaan säilyttää.
Oli niin kiire iltavuoroon, että ei ehtinyt edes vaihtosulaketta etsimään.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Luukku 10 - pikkutaloja

Tytär lahjoi minua kahdella mukavalla pikkutalolla, ovat kerammikkaa ja peräisin Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen joulumarkkinoilta. Näytävät somilta, melkein kuin nukkekodin lyhdyt...

Tässä vielä lähempää:



lauantai 9. joulukuuta 2017

Luukku 9 - Frozen Elsa jouluikkunassa

Osallistuin omalla panoksellani Raunistulan nukkekotikerhon kanssa Elvina Cafen jouluikkunan somistukseen Teemana tänä  vuonna Sadut herää eloon.
Kolmesta isosta ikkunasta yksi koostettiin roomboxeihin tehdyillä saduilla. Elvina Cafe osallistuu Kaunein jouluikkuna -kilpailuun, äänestämään pääsee täältä. Muista nro 1.
Sanomattakin on selvää, että ikkunoissa seikkailevat Raunistulan hiiret eri hahmoissaan.
Arvaatteko mistä minun boxissani on kyse? Tai siis edes, mikä näistä on minun boxini ;)
Lähtökohta  oli nykyajan ilmiö - Frozen Elsa. Sopii ihmetellä miten hiirestä tulee Elsa Prinsessa...

Malli ja... lopputuotos lähikuvassa...
Komean palmikon sain kerhomme Ninnalta, joka oli palmikoinut tavallista neulelankaa pitkäksi palmikoksi, jota käytettiin toisessa ikkunassa.Vaatteiden teko Hiiri-Elsalle oli oma projektinsa:
 Kengät sain Riitta-ystävältäni, jonka varastoista löytyi kaiken näköistä muutakin rompetta tähän boxiin.



 Jäistä tunnelmaa tuli tähän ALKOn laatikkoon tehdystä Frozen -maisemaan maalista ja kimaltelevista helmistä. Lunta saatiin boxin toiseen päätyyn purkista suihkuttamalla.
Arkku on täynnä Elsan aarteita, mm palkintopokaali löytyy.
 Kerholla oli yhden illan aiheena saappaat. Minun jäivät varsivaiheeseen ja tein niinhin karvareunuksen ja nyt ne ovat Elsan pakkaskengät.
 Elsa on prinsessa häntäänsä myöden - jäinen rusetti kertoo sen.
Tässä valaistuna:
Käykää kurkkimassa Elvina Cafen Sadut herää eloon -ikkunaan.
Lapset ja aikuisetkin ovat ikkunasta olleet innoissaan - siellä voi löytää monta satua!
Ikkuna osallistuu myös Kaunein Jouluikkuna -kilpailuun. Numero on 1.
Äänestämään pääsee täältä


perjantai 8. joulukuuta 2017

Luukku 8 - pikkujoululahjoja

Raunistulan nukkekotikerho vietti pikkuista jouluaan 4.12 maanantaina.
Illan aikana jaettiin askarreltiin, jaettiin pikkupaketit ja nautittiin hyvistä tarjoiluista glögin kera.
Kiitos kerhon Titalle ja Istolle järjestelyistä.
Tarjoilut olivat, kuten teema edellyttää tosi pieniä :)

Illan aikana laulettiin paljon onnea vaan tasavuosia täyttäneelle Katariinalle, jolle ojensimme Ninnan tekemän hienon piparikarusellin.
Askarteluosio piti sisällään monemoista: 
Joulukorttien esille panoa varten tämmöinen nauha"teline".
Kortteja leikeltiin ihan omin kätösin
Ja mitä olisi nukkekodin  joulu ilman Faxzerin sinistä?
Tässä minun (näitä syntyi illan aikana jokaisen osallistujan mukaan).
Väänsin myös pari kranssia
Katri oli tehnyt kaikille joulukortin.
Illan paras osa oli viimeinen: kaikilla oli mukanaan kaksi pikkupakettia ja ainakin minä poistuin paikalta paljon suuremmalla kuormalla kuin tulin.
Ohessa saamani kuusi ja tekemäni tonttuovi
Hieno kuusi oli Riitan tekemä.
Sain myös kauniin kukka-amppelin, jonka Meri oli kääräissyt pakettiin.
Kukka-amppeli tuossa kuusen vieressä tuolin selkänojasta roikkumassa.
Pöydällä Fazrin sinunen ja Katrin kortti ja seinällä oma korttinauhatelineeni.
Toisessa paketissani oli itse tehty Tontun postilaatikko ja siellä sisällä oli -  ihan minimini tonttuovi!
Näillä eväin jouluun asti - kerhomme alkaa kokoontua taas 8.1.2018 

Käykää muuten äänestämässä Elvina Cafen jouluikkunaa kaupungin kaueimmaksi jouluikkunaksi - sitä se todella on!
Äänestää voi täällä Kaunein jouluikkuna 2017
ja numero on tietysti 1

torstai 7. joulukuuta 2017

Luukku 7 - Viimeinen pari uunista ulos!

Sainpa vielä yhden mahdollisuuden kokeilla yhtä saranaideaa, kun  lukioaikainen ystäväni huokaisi FBssä, että olisiko minulla vielä varastossa yhtään tonttuovea.
Ei oikein ollut, mutta lupasin tehdä, kun sain kuulla, että ovi matkaisi ihan Wieniin asti pienelle 5-vuotiaalle Noah-pojalle. Tämä ovi tuoksuu p i p a r i l l e !
 Materiaalina jälleen kätevä Eko-tervasytyke ja varastoista löytynytttä, valmiiksi maalattua rimaa ja löytyi jopa hauska kuvioitu kattolistan pätkä (ihan oikean levyinen täysin sattumalta).
Saranoiksi tällä kertaa kuvioidun hammastikun pään seuraksi nippusiteen toinen pää. Yritin laittaa "nauloiksi" leivonnasta jääneitä nonparelleja.... Näyttivät tosi hyviltä, mutta alkoivat sitten sulaa liimaan sekaan.  En siis suosittele! Nauloiksi jäi liimaklönttejä, joita suttasin hiukan maalilla.
 Käärössä on pieni tervehdys saajalle ja ohjeet Tonttuoven kiinnittämiseksi. Löytytyipä vielä pala tikkaitakin mukaan. Ovankahvassa roikkuu yhdestä aiemmin käyttämäni lukon toinen avain.
Ja kyllä - ovesta riippuu kranssin kanssa samasta naulasta ihan oikea sydänpipari! Toivottavasti säilyy ehjänä perille asti.
Pakettiin meni myös Suomen lippu, vaikka tämä ovi ei itsenäisyyspäiväksi Wieniin ehdikään.