keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Raksan viimeisiä hetkiä ennen lopputarkastusta

Ihan Uusi Talo meni eilen harppauksen eteenpän. Saimme ikkunat listoitettua ja kierreportaat asemiinsa. Uskoakseni vielä kerran jotain pientä pitää fiilata ja sitten alkaa talon siirto uuteen kotiin olla käsillä.
 Yläkerran työhuoneen tunnelmia.
Alakerran olohuoneen portaat olivat aikamoinen haaste - niiden suhteen pääarkkitehti vielä pohtii, että yhdet on tehtävä, jotta ovat hyvät... Vaihtoon siis.
WC on kompakti. Odottaa lavuaaria ja suihkuverhoa.
 Valot perustuvat led -nauhaan, jonka päälle laitettiin listaa. Kuva ei kerro koko totuutta - ratkaisu toimii hyvin, warm white pelittää!

tiistai 31. tammikuuta 2017

Rakennusbuumi

Hyvä ystäväni Riitta on  vuodesta 2006 ollut minulle korvaamaton apulainen, kun olen rakennellut. Aluksi Villa Charlotten sisustamista, sitten ystäväni aluperin ideoiman Pitsilinnan tapetointia ja maalausta, roomboxien leikkausta. Yhdessä on pähkätty vanhojen löytötalojenremppaa ja laajennusta uuteen uskoon. -Yksin rakentaminen olisi ollut paljon vaikeampaa.  Yllätykseni oli melkoinen, kun ystäväni noin vuosi sitten sanoi, että hänkin haluaa tämmöisen (lahjoitustalo Ihan pieni Vilske , jonka löysin, remppasin ja tein lisäkerroksen). - Tuumasta toimeen! Siis ihan  laatikkomalli, joka tulee asennetuksi sitten aikanaan ystäväni työhuoneen kirjahyllyyn.
Materiaali 5 mm MDF-levyä, leveys 1m, korkeus 50 cm, huonekorkeus 24 cm. Hiukan saimme Mieshenkilön apua laatikon kokoamisessa. Muuten on omien kättemme töitä. Olemme viettäneen mukavia päiviä tämän talon kanssa - yhteistyökuviot ovat hioutuneet vuosien kuluessa, paljon sanoja ei tarvita, kun tapettia laitetaan :)
Pikkuinen WC tulee avonäkymällä makuuhuoneen viereen. Tämä pytty on vain kuvausta varten!
Porrasaukko odottaa kierreportaitaan. Niiden asennus tulee olemaan haastetta täysi.
Yläkerta on Bilteman tikkuparkettia. Yläkerran tapetti on jäämäpala Ihan Pienen Vilskeen tapeteista.
Väliovet löytyivät omista varastoistani, samoin ikkunat. Alakerran ikkunat aukeavat.
 Keittiö (oikealla) sai  "saluunan ovet".
 Olohuoneen tapetti on jäämäpala Neiti Viisiveen Vanhan Talon  tapetista.
Valot team led-nauhasta, oikein yhdistimme juottamalla. Valonauhan eteen tulee listaa, jolloin se ei paista liiaksi silmään. Tosin "warm white" on silmälle aika hyvä valo.
Vielä muutama sessio, listoja, hiontaa, viimeistelyä,  sitten Riitan talo muuttaa omaan kotiinsa.

maanantai 30. tammikuuta 2017

Alanvaihdon kynnyksellä...

Huonekalun tekijää ei minusta saa tekemälläkään. Hurjan sisuni ansiosta sain tämän tyuolin tehdyksi edes jollakin tavalla.
 Tuoli meni Pitsilinnan Leskirouvalle, jolla ennestään oli samalla kankaalla päälystetty ompelujakkara.
 Hiukan pitää kalustusta suunnitella uudelleen, jotta tuolille löytyy arvoisensa paikka.
Ja tietysti pitää virkata/kutoa jostakin hengenohuesta langasta joku välly tuhon käsinojien päälle, jotta eivät sauman rakoset näy...

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Pitäsikö vaihtaa alaa?

Olen tässä vakavasti miettimässä tämän harrastuksen mielekkyyttä. Kerhomme kevään kahden ekan illan  aikaansaannokseni viittaavat jotenkin siihen, että näppäryyteni/taitoni eivät riitä...
 Suuri tyo oli heti alkuun  mattoveitsen tapaisella härvelillä leikata 2-3mm pahvista nuo kaavat. Pehmukkeeksi ei muuta löytynyt kuin ohutta (liika paksua) vaahtomuovia, joka ei meinnanut millään tarttua kohteeseensa.
 Sitten ne piti siististi päälystää valitsemallani kankaalla, joka ei ihan kiltisti taipunut/kiinnittynyt.  Samasta kankaasti minulla on tehtynä ompelujakkara (Pitsilinnan Leskirouvalla) ja mietin tuolia sen kaveriksi.
 Leskirouvalle ei tätä voi millään laittaa, takka kun on :)
Tässä liimauksia odotellaan kuivuvaksi, Vierellä Pirjan työ. 
Kaavat ja ohjeet löytyvät täältä.
Joitakin niksejä itse mietin: Ohuempi pahvi riittää ihan hyvin, jotta voi leikata osat saksilla. Kankaan kannattaa olla luonnonkuitua, puuvillaa siis, jotta liima toimii. Käytin Tacky Glueta, ehkä oikea kangasliima olisi ollut parempi.


keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Joulun odotetuin kalenteriluukku - Jouluswappi

Vasta nyt joulupuuhastelun ja joulupyhien mökkeilyn jälkeen  perinteinen joulukalenteriswappiraportti. Teimme pikkupaketit  Rintamamiestalo 50 Annen kanssa luukkuun 24. Ties kuinka monennen kerran tämän teimme ja toivottavasti perinne jatkuu edelleen. Niin kutkuttavan kivaa oli aattona.
 Ohjeen mukaan ihan tein: yksi heti kun aamukahvi oli nautinnasssa, toinen kun joulurauha oli julistettu. Aamukahvi oli mennä väärään kurkkuun, kun näin nuo pikkiriikiset värikynät... Menevät Arkkitehdin Puolisolle Pitsilinnaan.
   
Peili ilahdutti mieltäni kovasti, sopii vallan mainiosti K-Kauppiaan kotiin.
 Muitaaaton  paketteja avatessani sain avata kolmannen - upeat hengarit - menevät retotyylistä pitävälle Arkkitehdille.
Ja iltamyöhään  avaamassani käärössä oli... pölyhuiska - parahiksi Galleristille, joka hoitaa sillä hellästi arvotaulujensda pölyt pois!
Pikkukääröjen mukana tulleessa kirjeessä oli maininta, että nämä aarteet olivat 
tarttuneet Annen matkaan Erja Helanderin markkinapöydästä.
Kiitos Anne - ensi vuonna taas, eikös vaan?

lauantai 24. joulukuuta 2016

Kuusen valinta on tärkeä asia - Luukku 24

Galleristi Judith av Nådendahl-Åbo oli kutsunut Villa Charlotten tehtailijapariskunnan, Kirjastonhoitajan, Pankinjohtajan puolisoineen ja tietysti Arkkitehdin puolisoineen joulugögille.
K-kauppias ei  kaupan viimeisten joulukiireiden vuoksi voinut kutsuun myöntävästi vastata ja Hoitaja vaimokin on aamuvuorossa.
Asia herätti ansaittua kiinnostusta jouluaaton aamuna kaikkien kutsuttujen parissa, sillä  tämän kutsun aiheeksi on vihjattu joulukuusi.
- Kuulehan kultaseni, sanoi Arkkitehti vielä puoliuniselle Puolisolleen, saimme kutsun alakerran Galleristin  jouluaaton gögille. Hän haluaa ehdottomasti esitellä joulukuusensa, josta hiukan jo kuulinkin kauppareissullani. Eikä tässä muuta, mutta kutsu tarkoittaa, että juomme gögin ja sen jälkeen lähdemme isolla joukolla joulurauhan julistusta kuuntelemaan.
-Mahkoikohan Galleristi hyväksyä antamani vinkin kuusesta, innostui Puoliso ja oli heti hereillä.
 Sillä välin Galleristi teki loppusilaustaan ollen sangen tyytyväinen kuuseensa - monestakin syystä...
 -Tämä kuusisuositus oli mitä mainioin, tuumi itsekseen. Saan sen säilytettyä varastossa, se ei varista ja ennen muuta se sopii Galleriaani erittäin hyvin.
       Löysin kuusen joulukahvilla käydessäni Sisustusliike Aveliasta.
Vieraiden saapuessa oliosin havaitavissa ihmetyksen sekaista tyrmistystä (Villa Charlotten Rouva), tarditionaalinen kuusi on ainut kuusi), ihastusta (Kirjastonhoitaja, laveakatseinen suhtautuminen kulttuuriin ja taiteeseen) - myös ymmärrystä vaikka ei hyväksyntää (Pankinjohtajan vaimo). Mutta glögi teki tehtävänsä,  sitä ehdittiin nauttia parikin lasillista. Sen myötä nautittiin saaristolaisleipäsiä lohipäälysteellä ja maukkaita pipareita. Kun tuli joulurauhaan lähdön aika, oli kuusikin kaikkien mielestä juuri paikkaansa sopiva.
- Jätte bra, totesi Pankinjohtajan Rouvakin ja kutsui samalla  kaikki joulurauhan jälkeiselle kahville. Siihen suostutiin ilomielin.
                                            Hyvää joulua blogissani piipahteleville!

perjantai 23. joulukuuta 2016

Aatto tulee - oletko valmis?

-Tämä sinun pitää nähdä, tohkotti Villa Charlotten Rouva keittiöstä Herran aamupalaa häiriten.
-Mitä ihmettä nyt, minulla on tässä aamiaiseni ja lehden luku, yritti Herra, mutta Rouva veti häntä alakertaan siihen tahtiin, että oli parempi jättää joulunaluskinkkuleipä sikseen ja luottaa siihen, että voisi palata takaisin.
- KATSO NYT, mitä se Tane on keksinyt, puuskahti ja osoitti Rouvan perinnteisen joulumajan likeisyydessä sijaitsevaa, asuntovaunuksi juuri ja juuri tunnistettavaa kopperoa.
-Tämä on kuulema Tanen  s i e l u n k u m p p a n i n, jonkun roudarin vaunu. Galleriassa kuulin, että on jotain joulusirkusta pyörittämässä... tämä hyväkäs on pyytänyt Tanelta lupaa tuoda vaunu Huikka ja Kulauksen jouluglögipisteeksi. - Ja nyt se pesee pyykkiä minun arvotontillani!
-Krhmm, mutisi Herra pyrkien olemaan asiaan kuuluvasti vakava, vaikka tosiasiassa oli eilen ollut Huikka ja Kulauksessa juuri tuota lupaa antamassa. Oli nimittäin  iltakävelyllään Töpsyn ja Tapsun (Rouvan koirat)  kanssa törmännyt Pankinjohtajaan ja siinä sitten juteltuaan päättivät mennä naukkasemaan glögit, kuten aina ennen joulua ovat tavanneet tehdä.

-Nooh, vaimoseni, eihän tuo niin paha asia ole. Katsohan, siitä voi tulla vaikka uusi jouluperinne sinulle, jos pääset hiukan vaikuttamaan tuon vaunun ulkoasuun. Sinähän olet tunnetusti hyvä dekoreeraamaan. Sinullahan voi ensi vuonna olla suunnitellutsti glögitarjoilu tuosta vaunusta ja sen jälkeen voit olla varma, että ihmiset puhuvat siitä pitkään... Eikös nyt ole retroilu muodissa, heitti vielä kehiin toivoen, että vaimokulta rauhoittuisi.

-No taidat olla oikeassa, kun asiaa tarkemmin ajattelen, tuumi Rouva selvästi lientyen. Minun pitääkin katsoa heti sillä silmällä, että voisiko tilanetta jo täksi jouluksi pelastaa mitenkään...
Lähti siitä samasta peräti tervehtimään ROUD-ARIA ja osoitti pyykinpesulle ja -kuivatukselle paremman paikan talon takanurkalta.

 Näin saatiin rauha taloon, Herra saattoi huokaista ja palata takaisin kinkkuvoilevan ääreen. Kinkku oli paistettu eilen ja siitä perinteen mukaan sai aamulla sitten leivän päälystä, mitä elettä Herra arvosti   suuresti.

 Myös ROUD-ARI oli tyytyväinen. Sirkus oli ansaitusti joulutauollaan ja hän oli päässyt asustamaan peräti arvotalon tontille, likelle paikallista kortteliravintolakapakka Huikka ja Kulausta.
Näillä mietoksin hän lähti makkaransa syötyään vanhan ystävänsä Tanen kanssa jouluoluselle.