keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Oli ennen Onnimanni - ja nyt matkalaukussa!

Pääsin osaksi Marjatta Kurenniemen Oli ennen Onnimanni satua (julkaistu vuonna 1953), kun turkulaisen Päiväkoti Vilskeen johtaja Henna otti yhteyttä ja pyysi neuvoa siihen, mistä löytää nukkekodin kokoinen nukke, jolla olisi tarkoitus elävöittää päiväkodin lasten satutuntia. Oli hänellä mielessään myös jollakin lailla rakentaa tuo Onnimannin Metsän suloisin paikka...
Selvää on, että asia innosti heti... Pyysin odottamaan tovin... 
Hankkeeseen lähtivät mukaan lisäkseni harrastajaystävät Pirja Karjalainen ja Katri Suikki. Iloksemme Torniosta Anja Kurttio tarttui asiaan ja valmisti pikavauhdilla Onnimannin ja Valpuri Keijun. Ajatuksena meillä oli valmistaa Onnimannin Metsän suloisin paikka matkalaukkuun, jotta satua voisi lukea ja esittää  Päiväkoti Vilsken molemmissa rakennuksissa. Matkalaukun saimme Päiväkoti Vilskeestä.

                                  
Rakennesuunnittelusta vastasi Pirja, Katri loihti Onnimannin tuvan uunin, sängyn ja pöytäkalusteet ja verhot. Eija veisteli Bilteman tikut hirsiseiniin ja käytti kahtena urakkapäivänä minisirkkeliä enemmän kuin kyllikseen. Partiolaisten savuhajuisista sytykkeistä syntyi ovi, Bilteman tikuista pari hyllyä ja kevytvanerista kulmakaappi.
Mestän suloisimpaan paikkaan astutaan sivulta, edessä vasemmalla on pieni piha Katrin  hienojen kukkien ja ruohomaton somistamana. Rakennelman takana on paperitulosteena metsämaisemaa. Ikkunat ovat "feikkejä". Perustupa on koottu kevytvanerin päälle liimatuista "hirsistä"eli Bilteman tikkuja vuoltiin tähän tarkoitukseen. Kattoa ei ole, jotta päiväkodin yleisö näkee sisään paremmin. Laukun pohjalle liimattiin rakettitikkukehikko ja sen päälle liimattiin koko komeus. 
Tupa ylhäältäpäin - Onnimanni nukkuu isoäidin neliöistä tehdyn peitteen alla (Katrin käsistä).
Peruskalustus (uuni, sänky) on paikalleen liimattuja, myös sängynpeite. Liikuteltavina ovat pöytä ja tuolit (alla).
Pirjan tekemä hieno luettava kirja ja huom: Pirjan tyttärentyttären lahjoittama sulka, josta tuli sulkakynä...
Uuni on tuvan sydän.
Ovi sisältä päin katsottuna.
Oli ennen Onnimanni - sadussa kerrotaan Onnimannista, pienestä vihreähattuisesta miehestä, joka on hyvin kiltti. Onnimannilla on kyky parantaa kaikki metsän eläimet. Metsän suloisimmassa paikassa on pieni "sairasosasto", joka sängyissä pikkupotilaat voivat toipua. 
Sairastuvassa on pieniä sänkyjä, joissa on potilaita. Liimasimme nämä sängyt paikalleen, samoin niiden potilaat. Mukaan annamme pari ylimääräistä sänkyä, jos satua kerrottaessa niitä halutaan lisäksi käyttää.

Tämä potilas ei ole juuri tulitikun päätä suurempi.
Ja kaverilla siinä vieressä on "kärsässä" sideharsokääre...
Tuvan edustalla on piha-alue. Matkalaukun kansi muodostaa metsäalueen, jonka päälystimme vihreällä mattomateriaalilla. Kaikki puut ja pensaat ovat irrallisia ja matkaavat mukaan erillisessä laatikossa.
Tässä laukkumme valmiina matkaan. Etualalla näkyy Anja Kurttion valmistava hieno keinu. Luovutustilaisuus on Päiväkoti Vilskeessä perjantaina 7.9. klo 9.00. Taidamme tekijät jännittää sitä enemmän kuin Vilskeen lapset!
                                        

Hankkeesseen liittyy paljon mukavaa yhteistä puuhaa.  Päiväkotiin jo toimitettujen  tarvikkeiden joukossa on Torniosta saapuneet Onnimanni ja Keiju, lisäksi lukuisa määrä metsän eläimiä, mm Etana Etana Etana (sen valmisti Vilsken entinen eskarilainen Anna-tyttö!), siili, sisilisko, Katrin huovuttamat Varis ja Närhi ja monia muita, joita tätä kirjoittaessani en enää edes muista.
Katrin upea varis

Tästä kaikki alkoi
Anna-tytön (7v) Fimosta valmistamat hahmot.

Tapasimme hankkeen aikana kahteen kertaan ja teimme kumpanakin päivänä  töitä klo 10 -15. Noin kuukauden vienyt työrupeama tarkoitti itse kullekin sovittujen juttujen eteenpäinviemisen itsenäisesti kotona oman aikataulun mukaan sovitellen. Kerrassaan korvaamaton apu oli Messengeriin  perustetusta "Kolmen koplan" ryhmästä, jossa viestit ja kuvat risteilivät päivittäin.
                                                 - Tämä oli hieno projekti -
                                             - Tämmöistä pitää saada lisää -

torstai 2. elokuuta 2018

Vintinsiivousta

Pitsilinnassa eletään kuumia aikoja. Helteitten aikana asukkaat ovat viipyilleet mökeillään. Joillakin kuitenkin tilanne on edellyttänyt pysymistä kaupungissa. Onneksi kyseessä on 1950-luvun kerrostalo  eli paksut seinät ja varsin viileänä säilyvä vintti. Talon uusimmat asukkaat, Arkkitehti ja Puolisonsa päättivät yhdessä Gallerisin kanssa tehdä vinttitarkastuksen.
-Ensinnäkin, totesi Galleristi, haluan että laitamme kanaverkkotollukan kaikkiin ilmastointireikiin, jotta pääskyset eivät tule sisään. Oletan että Tane ei sitä kuitenkaan ole "kiireiltään" tehnyt. Toiseksi, haluan kerrankin käyttää aikaa tarkastellakseni, josko löytäisin sieltä vaikka jotain Galleria Bastetiin sopivaa.
Jo vain lähdettin vintille, mukana kasvosuojus, vettä ja innokas mieli.
-Kyllä kannatti tulla, henkäisivät Arkkitehti ja Puoliso yhtaikaa. - Katso mikä aarre!
 Ja niinpä kertääntyivät kaikki kolme tämän merkillisen tuolin äärelle (Tane oli jo siivoustalkoissa sitä ihmetellyt ja yrittänyt kantaa roskiin, mutta  - onneksi - kaukonäköinen Villa Charlotten Rouva oli estänyt. Hän kun näki siinä potentiaalia oman arvokiiinteistönsä patiolle).
-Tässä on ilmiselvä  hooded chair, totesi sisustussuunnittelijana asiaan perehtynyt Arkkitehdin Puoliso. - Kuinka sattuikaan, juuri taannoisella Lontoon matkallani näin näitä Victoria ja Albert Muesossa.
- Tämä on kyllä esillepanon arvoinen, mikseipä oikein järjestettäisi konserttia asian kunniaiksi, innostui Galleristi ja käveli tuolia ympäri.
Päättivät sitten tarkastella vinttiä muutenkin, koskaan ei tiedä, mitä aarteita löytyy...
 
Vintti oli aika hyvässä järjestyksessä, koska taloyhtiössä oli vieraillut arvovaltaisen sisustuslehden toimittaja.
Vintti on As Oy Pitsilinna - Spetsborg Ab taloyhtiön kaikille avoin vintti.  Siivoustakoiden jälkeen siellä jopa pääsee kulkemaan.
Vintille olen sijoittanut "aarteita," joille ei juuri nyt ole varsinaista taloa/huonetta/asuntoa. Niitä voi tarvittaessa ottaa muuhun käyttöön, kun tarvetta tulee!
Ja tässä todella, Lontoon kesämatkallamme törmäsin viime viikolla David Kirknessin hooded chair -mallistoon. Riemullani ei ollut rajoja, kun oma 1:12 tuolini lopulta sai taustansa. Olen omani jostain nukkekotihuutokaupasta vuosia sitten ostanut, valitettavasti en enää muista, mistä. Minua kiehtoi sen malli ja materiaali.
Alla pari muutakin mallia ko taiturin kokoelmasta:
-Kyllä nyt saan tästä oivan uuden näytteille asetettavan kalusteen, iloitsi Galleristi ja ehdotti, että tarkastuksen jälkeen siirryttäisiin Galleriaan ja nautittaisiin lasit hemeilevää. Päätettiin kutsua paikalle myös Villa Charlotten Rouva, jolla voisi olla tiedossa, mistä ko tuoli oli vintille päätynyt. Olisi hyvä tilanne allakoida tuleva näyttely ja varata siihen myös musiikkiesitystä.


lauantai 23. kesäkuuta 2018

Tasavuotisjuhannus

Villa Charlotten Rouva oli lempipuuhassaan. Omien perinteidensä mukaisesti teki koekattausta jo juhannusvikolla juhannuspäivän juhlaaa varten. Aatto sai hänen puolestaan tänä vuonna soljua vähemmällä. Rouvan oma syntymäpäivä osuu parahultaisesti juhannuspäivälle, ja se määritti nyt koko viikonlopun ohjelman.
-KUULETKO SINÄ, korotti ääntään, kun Herran  keskittymiskyky oli enemmän meneillään olevissa jalkapallokisoissa. -Nyt tarvitsen sinua tänne kommentoimaan.
Herra huokaisi, nousi  tuolistaan ja asteli keittiöön.
Ei tosin ehtinyt edes kunnolla katettua pöytää katsoa, kun oltiin jo seuraavassa vaiheessa.
-MITÄ IHMETTÄ TUOLLA PIHALLA TAAS TAPAHTUU, kuului, ja Herra saattoi päätellä päivän rauhan menneen sen sileän tien.
-Mitä tuo hirveä asuntovaunu tekee minun arvokiinteistöni pihalla, enkö jo viime vuonna todennut, että se on tuhottava?
Tomerasti otti Herraa käsivarresta ja  työnsi terassille tätä kauheutta katsomaan. 
-No tuohan on tuo Tanen retrovaunu, yritti Herra, sehän liittyy siihen sinun downshifting tuvan varustukseen. Rauhoituhan nyt ja katso, mitä sen edustalle on ilmestynyt.
-Mitä sinä nyt yrität, aloitti Rouva, mutta kun ehti silmänsä siirtää Herran osoittamaan kohteeseen, olikin tilanne ihan toinen.
-Mitä sinä olet nyt löytänyt, henkäisi ja siirtyi lähemmäs. -Tämähän on perinnekaluste, kahden istuttava keinu. Ja mitä siinä on tuossa...
Keinu on Nukkekotiyhdistyksen perinnekalustesarjan nro 1 (itse koottu ja maalattu) ja siinä somisteena on Pirja Karjalaisen valmistamat hienot unikot, puhelin ja Ipad! Ja unikoissa mukana hieno keraaminen maljakko. Kiitos Pirja!
Olipa Herra kerrankin onnistunut yllättämään - keinu oli hankittu vaivihkaa ja kaiken kukkuraksi se oli Tanen kunnostama - asia, jota Rouvan oli vaikea uskoa. Ja mitä siinä olikaan lisänä? Unikkoja kauniissa keramiikkamaljakossa ja uusi Iphoe ja Ipad.
 Rouva kapsahti Herran kaulaan tästä hyvästä, otti saamansa lahjat kainaloonsa ja tyytyväisenä totesi itsekseen, että oli kannattanut hienovaraisesti Herran allakkaan kirjoittaa muistutella tästä tärkeästä päivästä...
 -Laitan juhannuspöytään nuo vanhat kauniit lautaset, höpötti taas tohkeissaan, kulki pöydän ympäri, katseli unikkojaan,  mielikukkiaan. Käänteli maljakkoa niin, että kukat pääsivät varmasti edukseen.
 Keittössä oli pöytä koreana - ja ottaen huomioon, että tämä oli vasta arkviikon koekattaus, saattoi Herra olla mielissään, koska tiesi, että ainakin kahtena päivänä saisi kokea puolisonsa aistikkaan kattauksen ja tunnetusti makoisat ja runsaat tarjoilut.
Katsoi sitten ihmeissään ruusukoristeista kakkua ja totesi (viisaasti kuitenkin vain itsekseen), että  kakkuun kiinnitetty luku ilmaisi vuosia hivenen viisi vuotta vähemmän kuin Rouva itse asiassa juhannuspäivänä saavuttaisi.
Pöydän  koristeena on  muistona 5 vuotta sitten vietetyn syntymäpäiväni kakku ;)
-No niin, touhotti Rouva, nyt sinun pitää auttaa minua käynnistämään tämä Ipad ja Iphone, jotta ne varmasti ovat kunnossa, kun vieraat juhannuspäivänä tulevat. Tänään sitten koemaistamme menun herkkuja Pankinjohtajan ja hänen vaimonsa kanssa. Varsinaisena juhlailtana tarjoilen lisäksi lämpimän ruuan ja vieraitakin tulee enemmän. Voisitko vielä mennä koirien kanssa ulos ja noutaa Huikka ja Kulauksesta vielä tilaamani viinit?
Jo vain sopi Herralle, joka päätti soittaa ystävälleen Pankinjohtajalle saman tien. Kävely hyvässä seurassa piristäisi ja miksei voisi nauttia yhden näkäräisenkin samassa kun viinit noudetaan.
Päivän katastrofi oli vältetty, Tanen asuntovaunun tuoma haitta oli hetkeksi ainakin unohdettu...

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Kesää Pitsilinnassa

Arkkitehdin kodin keittiöremontti on likimain valmis (tämä mies ei ole koskaan ihan tyytyväinen ennen kuin olo siltä tuntuu - ja vielä oli jotain ajatusta kaihertamassa).
-Mutta juhannus ollaan rauhassa, tuumi tämä tarkkaa työtä arvostava ja alkoi suunnitella torireissua, sillä juhlaan tarvitaan hyvät perunat ja aika annos silliä!
Arkkitehti asuu Puolisonsa kanssa Pitsilinnan ylimmässä kerroksessa.
Keittiössä on kunnon koneet ja keräilykohteisiin kuuluu pariskunnalla mm retrot kahvikannut.
Keittön takana on kodinhoitohuone
Tiiliseinä haettiin esiin tiskialtaan taustaksi.



                                            Makuuhuone ja sen vieressä lukusoppi
                                                          Hyvää juhannusta!

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Vanha talo 3

Tein kiinteistökaupat, josta uumoilen olevan iloa vielä pitkään. Kehokaverini oli saanut vanhan remppakohteen ja hän onnekseni totesi, että se ei mahdukaan heille kotiin. - Ei mahdu meillekään, mutta en voinut vastustaa:
Uskoakseni tämän on joskus jonkun vaari tehnyt - seinät on lastulevyä,  1 cm paksuista. Kuvassa on talo takaa ja tähän kohtaan kuuluu portaat.
Huonekorkeus on 23-24 cm - juuri parahultainen minulle, joka tykkään 1:12 koosta, mutta arvostan valmistaloja korkeampia tiloja. Yläkerrassa huoneet madaltuvat reunoissa.
Talo edestä - takana nyt portaat näkyvissä. Portaat on metallia, askelkorkeus on kokoon 1:12 liian iso, mutta käyvät tähän taloon hyvin. Portaat kiinnittivät ensimmäiseksi huomioni, kun tämän haasteellisen kaunottaren eka kertaa tapasin :)
 Portaiden alle tulee... esim minikeittiö tai työhuonenurkkaus...en vielä tiedä.
 Sivulta talo näyttää "lippakioskilta" - takalevy puuttuu eli sen toki teen.
 
Muutama ikkuna-aukko on jo valmiina. Portaikkoon haluan korkean ikkunan. Kävin hiukan mallaamassa kotivarastosta löytyneillä valmisikkunoilla. Tein pahvista takaseinän, jotta saisin näkymää paremmin:
 Hmmm...
 
Ihan paras kolo syntyy tänne:
 Ikkunamietintää:
 
Tulo "sisään" tapahtuu alakerran oikeanpuolisesta osasta (feikkiovi)
Leikkasin siten pahvista lisää "ikkunoita" ja "ovia" ja kokeilin niillä. Tähän asti pääsin:
 Tästä on hyvä jatkaa. Tulee sähkötkin tehtäväksi.
Kyllä on kivaa puuhaa!