Joulun kiireitä - Luukku 1

Villa Charlotten Rouva oli tohkeissaan. Kotiin tullessaan hän oli huomannut Pitsilinnan pihalla tiedotusvälineiden auton ja siitäkös alkoi tohina.

-Kuulehan kultaseni, sanoi Herralle, joka tapansa mukaan pyrki olemaan lehtensä takana mahdollisimman huomaamaton. 

-Minusta tuntuu, että Arkkitehti ja Sisustussuunnittelija ovat kohta  lehtien palstoilla. Niin paljon on sisään kannettu kuvausrekvisiittaa ja tänään oli pihassa kuvausautokin.

Herraa ei asia erityisemmin kiinnostanut, mutta päätti sitten hyvä illallisen toivossa sanoa jotakin.

-No sehän onkin mielenkiintoista, mahtavatko ihan  kutsua meitä muitakin asuntoaan katsomaan?

-Tule nyt HETI katsomaan, onko meidän perinteinen marraskuun lopun tarjoilu sinusta hyvä. En ajatellut koristella enempää, tuo joululintu saa riittää.  

Herra siirtyi keittiöön ja totesi illallisen tarjoilun sangen tyydyttäväksi.

Olohuoneen kattaus noudatti vanhaa marraskuun tapaa: ostereita... Herran mieliherkkuja.

-Mitäs jos ripustaisin vielä eteiseen joulukynttilän, kysyi Rouvalta - tiesti sen tepsivän ja ennustavan pientä maistiasiapalaa jalon juoman kera...

Rouva oli tytyväinen ja siinä eteistä ihallessaan vallan säikähti, kun ovikello soi (vielä ei ollut aika vieraiksi kutsuttujen Pankinjohtaja pariskunnan ja Galleristin tulla).

-Hyvää iltaa, kuului ovelta ja Rouva hämmentyi, sillä ovella olivat Arkkitehti ja Puolisonsa. -Ajattelimme uskaltaa tulla  pyytämään Rouvan apua. Kyseessä on joulukuusemme, jonka koristeluun nyt kaipaisimme Rouvan tunnetusti hyvää makua. Jos vain ehditte, tulisitteko käymään ja Herrakin on tervetullut.

Rouva oli enempi kuin tohkeisssaan - hän olisi ensimmäinen, joka pääsisi tutustumaan tämän Pitsilinnan uusimman pariskunnan kotiin.

 -Täällä meillä on vielä hiukan kesken, selosti Puoliso (sisustussuunnittelija). Ajattelimme nyt joulukuun aikana laittaa taulut seinille. Hiukan täällä on sotkuista, kun kuvausryhmä kävi kuvaamassa asuntoamme.

 Rouva pani merkille pelkistetyn tyylin  ja (omasta mielestään) keittiön hiukan valjun värityksen. Keittiön takana olevalle kodionhoitohuoneelle hän mielessään antoi täyden kympin.

 Hiukan ujostellen Rouva kurkisti makuuhuoneeseen, olihan kyseessä pariskunta, jonka molemmat osapuolet ovat miehiä.
-Toisaalta, mietti mielessään, en minä tavallisten pariskuntienkaan makuuhuoneita katsellessani täysin mukaavuusrajoissani ole.
Joulukuusi oli asetettu asunnon keskellä sijaitsevaan lukuhuoneeseen.
-Sopiihan se siihen, mietti Rouva, mutta mitä ihmeellistä siinä on koristeena?

 -Tässä on nyt joulukuusemme, Arkkitehti ilmoitti. Saimme lahjaksi nuo valot, jotka muistuttavat joulukuusta. Emme pääse niistä nyt oikein perille, ovatko hienot vaiko eikö, totesi ja vilkaisi tunnetusti tarkkaa Puolisoaan.

Rouva yskäisi, vilkaisi Herraa, ja sanoi sitten itsensäkin yllättäen:

 -Mitä jos miettisitte yön yli, huomenna vasta on joulukuun 1. päivä ja ehditte asiaa muuttamaan, jos siltä tuntuu. Ehdottaisin, että tulisitte nyt meille marraskuun lopun perinneillalliselle. Voitte illan kuluessa sitten pohdituttaa asiaa myös Pankinjohtajan pariskunnan ja Galleristin kanssa, tunnette kai heidät?

Pankinjohtajan Rouva oli parhaillaan siivouspuuhisssa ennen illalliselle siirtymistä. Kun hän kuuli, että vierasjoukkoa oli laajennettu yläkerran pariskunnalla, hän oitis heitti siivouksen mielestään ja riensi kiiruhtamaan miehensä pukeutumista.

Alakerran Galleristi oli juuri sulkemassa liikettään ja pani tyytyväisenä merkille, että illan sisältöön olikin taatusti tulollaan jotain uutta...

Gallerian joulu tulee olemaan rauhaisa, vain yksi konsertti ja yksi erikoisnäyttely tarjoiluineen.

 Alakerran Kauppiaspariskunnan kotona joulukuuta otetaan vastaan vaatimattomammin - tänäänkin  työpäivä venyy ja lapset ovat pitkään illalla yksinään, koska perheenäiti, Hoitaja, on iltavuorossa.

 Mutta joulun alkua on heidänkin kotonaan.

Villa Charoltten Rouvan marraskuun perinneillallisesta sukeutui mukava ja rento ilta. Kuusenkoristekysymystä phdittiin tarkoin ja nähtäväksi jää, millainen joulukuusesta lopulta tulee.