Joulun odotetuin kalenteriluukku - Jouluswappi

Vasta nyt joulupuuhastelun ja joulupyhien mökkeilyn jälkeen  perinteinen joulukalenteriswappiraportti. Teimme pikkupaketit  Rintamamiestalo 50 Annen kanssa luukkuun 24. Ties kuinka monennen kerran tämän teimme ja toivottavasti perinne jatkuu edelleen. Niin kutkuttavan kivaa oli aattona.

 Ohjeen mukaan ihan tein: yksi heti kun aamukahvi oli nautinnasssa, toinen kun joulurauha oli julistettu. Aamukahvi oli mennä väärään kurkkuun, kun näin nuo pikkiriikiset värikynät... Menevät Arkkitehdin Puolisolle Pitsilinnaan.
   
Peili ilahdutti mieltäni kovasti, sopii vallan mainiosti K-Kauppiaan kotiin.

 Muitaaaton  paketteja avatessani sain avata kolmannen - upeat hengarit - menevät retotyylistä pitävälle Arkkitehdille.

Ja iltamyöhään  avaamassani käärössä oli... pölyhuiska - parahiksi Galleristille, joka hoitaa sillä hellästi arvotaulujensda pölyt pois!

Pikkukääröjen mukana tulleessa kirjeessä oli maininta, että nämä aarteet olivat 

tarttuneet Annen matkaan Erja Helanderin markkinapöydästä.

Kiitos Anne - ensi vuonna taas, eikös vaan?

Kuusen valinta on tärkeä asia - Luukku 24

Galleristi Judith av Nådendahl-Åbo oli kutsunut Villa Charlotten tehtailijapariskunnan, Kirjastonhoitajan, Pankinjohtajan puolisoineen ja tietysti Arkkitehdin puolisoineen joulugögille.
K-kauppias ei  kaupan viimeisten joulukiireiden vuoksi voinut kutsuun myöntävästi vastata ja Hoitaja vaimokin on aamuvuorossa.
Asia herätti ansaittua kiinnostusta jouluaaton aamuna kaikkien kutsuttujen parissa, sillä  tämän kutsun aiheeksi on vihjattu joulukuusi.
- Kuulehan kultaseni, sanoi Arkkitehti vielä puoliuniselle Puolisolleen, saimme kutsun alakerran Galleristin  jouluaaton gögille. Hän haluaa ehdottomasti esitellä joulukuusensa, josta hiukan jo kuulinkin kauppareissullani. Eikä tässä muuta, mutta kutsu tarkoittaa, että juomme gögin ja sen jälkeen lähdemme isolla joukolla joulurauhan julistusta kuuntelemaan.
-Mahkoikohan Galleristi hyväksyä antamani vinkin kuusesta, innostui Puoliso ja oli heti hereillä.

 Sillä välin Galleristi teki loppusilaustaan ollen sangen tyytyväinen kuuseensa - monestakin syystä...

 -Tämä kuusisuositus oli mitä mainioin, tuumi itsekseen. Saan sen säilytettyä varastossa, se ei varista ja ennen muuta se sopii Galleriaani erittäin hyvin.

       Löysin kuusen joulukahvilla käydessäni Sisustusliike Aveliasta.
Vieraiden saapuessa oliosin havaitavissa ihmetyksen sekaista tyrmistystä (Villa Charlotten Rouva), tarditionaalinen kuusi on ainut kuusi), ihastusta (Kirjastonhoitaja, laveakatseinen suhtautuminen kulttuuriin ja taiteeseen) - myös ymmärrystä vaikka ei hyväksyntää (Pankinjohtajan vaimo). Mutta glögi teki tehtävänsä,  sitä ehdittiin nauttia parikin lasillista. Sen myötä nautittiin saaristolaisleipäsiä lohipäälysteellä ja maukkaita pipareita. Kun tuli joulurauhaan lähdön aika, oli kuusikin kaikkien mielestä juuri paikkaansa sopiva.
- Jätte bra, totesi Pankinjohtajan Rouvakin ja kutsui samalla  kaikki joulurauhan jälkeiselle kahville. Siihen suostutiin ilomielin.
                                            Hyvää joulua blogissani piipahteleville!

Aatto tulee - oletko valmis?

-Tämä sinun pitää nähdä, tohkotti Villa Charlotten Rouva keittiöstä Herran aamupalaa häiriten.
-Mitä ihmettä nyt, minulla on tässä aamiaiseni ja lehden luku, yritti Herra, mutta Rouva veti häntä alakertaan siihen tahtiin, että oli parempi jättää joulunaluskinkkuleipä sikseen ja luottaa siihen, että voisi palata takaisin.
- KATSO NYT, mitä se Tane on keksinyt, puuskahti ja osoitti Rouvan perinnteisen joulumajan likeisyydessä sijaitsevaa, asuntovaunuksi juuri ja juuri tunnistettavaa kopperoa.
-Tämä on kuulema Tanen  s i e l u n k u m p p a n i n, jonkun roudarin vaunu. Galleriassa kuulin, että on jotain joulusirkusta pyörittämässä... tämä hyväkäs on pyytänyt Tanelta lupaa tuoda vaunu Huikka ja Kulauksen jouluglögipisteeksi. - Ja nyt se pesee pyykkiä minun arvotontillani!

-Krhmm, mutisi Herra pyrkien olemaan asiaan kuuluvasti vakava, vaikka tosiasiassa oli eilen ollut Huikka ja Kulauksessa juuri tuota lupaa antamassa. Oli nimittäin  iltakävelyllään Töpsyn ja Tapsun (Rouvan koirat)  kanssa törmännyt Pankinjohtajaan ja siinä sitten juteltuaan päättivät mennä naukkasemaan glögit, kuten aina ennen joulua ovat tavanneet tehdä.

-Nooh, vaimoseni, eihän tuo niin paha asia ole. Katsohan, siitä voi tulla vaikka uusi jouluperinne sinulle, jos pääset hiukan vaikuttamaan tuon vaunun ulkoasuun. Sinähän olet tunnetusti hyvä dekoreeraamaan. Sinullahan voi ensi vuonna olla suunnitellutsti glögitarjoilu tuosta vaunusta ja sen jälkeen voit olla varma, että ihmiset puhuvat siitä pitkään... Eikös nyt ole retroilu muodissa, heitti vielä kehiin toivoen, että vaimokulta rauhoittuisi.

-No taidat olla oikeassa, kun asiaa tarkemmin ajattelen, tuumi Rouva selvästi lientyen. Minun pitääkin katsoa heti sillä silmällä, että voisiko tilanetta jo täksi jouluksi pelastaa mitenkään...
Lähti siitä samasta peräti tervehtimään ROUD-ARIA ja osoitti pyykinpesulle ja -kuivatukselle paremman paikan talon takanurkalta.

 Näin saatiin rauha taloon, Herra saattoi huokaista ja palata takaisin kinkkuvoilevan ääreen. Kinkku oli paistettu eilen ja siitä perinteen mukaan sai aamulla sitten leivän päälystä, mitä elettä Herra arvosti   suuresti.

 Myös ROUD-ARI oli tyytyväinen. Sirkus oli ansaitusti joulutauollaan ja hän oli päässyt asustamaan peräti arvotalon tontille, likelle paikallista kortteliravintolakapakka Huikka ja Kulausta.

Näillä mietoksin hän lähti makkaransa syötyään vanhan ystävänsä Tanen kanssa jouluoluselle.

Retrovaunun tunnelmaa - Luukku 23

ROUD-ARi odottaa aattoa - siihen asti on pärjättävä omatekoisella hodarilla...

 ROUD-ARI on mukana kerhomme somistamassa Hiirten joulusirkus Elvina Cafen ikkunassa. Ikkuna osallstui kaunein joulusomistus -kilpailuun Turussa.

Kahvilan ikkuna tuli äänestyksessä toiseksi (kahtena edellisenä vuotena ikkunamme on voittanut).
Huomenna on aatto...

Kaappien siivousta - Luukku 22

Kävin läpi kaappeja, sopivaa puuhaa joulun alla. Löysin vaikka mitä - enkä tiedä mihin näitä laittaisin... varmaan muillakin samaa "ongelmaa" joskus.

Mitein jos löytäisin jonkun joka tarvitisi... taidan viedä Neiti Viisiveen päiväkodille!

Kranssia pukkaa - Luukku 21

Kerholla teimme joulukransseja, menetelnä oli yksinkertainen:
muovinen trengas, jonka ympärille kiedottiin narua ja  siihen liimattiin pientä tilpehööriä kiinni.
Näin tänään tässä luukussa.

Enää kolme aamua aattoon...

Joulupuu on ripuuustettuuu - Luukku 20

Perinteinen joulukuusen koristelu on tehty. Dekoreerauksesta vastasi Neiti Viisivee. Minun roolini keskittyi tikkaiden asettelemiseen - niitä ei oikeiastaan olisi tarvinnut ollakkaan :)

Tungosta on tuossa vasemmalla erityisesti ;)

Ihana kuusi, annan sen olla juuri näin ja joka kerta kun sitä katselen, huomaan hymyileväni.

Taidetta joka kotiin - Luukku 19

Neiti Viisivee teki minulle muotokuvan. Ihan on näköinen. Työn nimi on "Mummo".

Tarkkasilmäkisimmät huomaavat alareunassa kirjoituksen "MUMO" (lue: mummo).
Sanoisin, että aika hieno on!

Allakka on tarpeen - Luukku 18

Kaikkein hassuin kalenteri ikinä:

                                               Hankintapaikkana Ateneumin myymälä.

Pikkuostoksilla - Luukku 17

Ison elämän hanke vei enegiaa sen verran, että zoomailu koossa 1:12 on viime kuukausina ollut aika vähissä. Joulun tulo kuitenkin  aiheutti sen, että kirppiksen tarjonta alkoi kiinnostaa. Eikä ulos tarvitse mennä, kun ostoja voi gtehdä koneen äärellä istuen ja taitavien käsien töitä ihastellen. Tässä aamuni ilot tänään:

 Pikkuporo, laatikko ja kahvikannu menevät Arrkitehdille ja Puolisolleen.

Piparitalon 1:12 muotit on välttämätön hyödyke, menee Villa Charlotten Rouvalle, luulisin niin.

Rakennusprojektia - Luukku 16

Kyllä on huikea olo, tapetti seinässä ja takka paikoillaan :) 

Tiedätte tunteen, kun on aikansa tuhertanut ja sitten ikään kuin tulee valmiiksi!

Aika komea takka ja lattiakin onnistui! Tapetista myös tykkään.

Kyseessä on vierasmaja, jota olen valmistellut elokuusta tähän päivään.

Kokosuhde on vain ihan eri kuin mihin olen tottunut... ja haastetta on kyllä ollut ihan tapeeksi. 

Nimittäin kyseessä on 1:1 kesämökkimme ;)

                                           Lopputarkastus on juuri ennen joulua, ensi viikolla.

Tässä luukkuni tänään!

Jouluswappi saapui - Luukku 15

Tämän joulukalenterin ainut muu kuin omatoimintaaan perustuva on tietysti  jo perinteeksi muodostunut Lukku 24. Ja sen vaihdan aina vain yhtä mieluusti   "Selman" Annen  kanssa.
Eilen saapui tuo paketti, jonka avattuani  henkäisin ilosta ja ihastuksesta. Ensinnäkin mukana oli käsin kirjoitettu  k i r j e  -  sen lisäksi paketit oli kaikki kääritty kankaisiin, joista on vastaisuudessa isoa iloa nukkekotihankkeisiin.

 Perinteisen tavan mukaan löytyi avaamisohje, jota seuraten säilyy aaton kutkuttava jännitys aamusta iltamyöhään asti - näitä kun ei avata kerralla!

Yksi käärö aamukahvin jälkeen, sitten yksi joulurauhan julistuksen jälkeen,seuraava kun muutenkin aukoilen poaketteja ja viimeisen saan avata vasta juuri ennen nukkumaan menoa - i h a n a a .
Kiitos Anne

Pikkujoulun viettoa - Luukku 14

Oman harrastekerhon pikkujouluillasta tuli mitä mukavin paketti:

Tämän oli tehnyt kerhomme Pirja, jolle kiitos viehkoista tontuista, sukista ja

itse valetuista kynttilöistä.

Keittiolevy - Luukku 13

Retrovaunun keittolevy lähikuvassa

Pikkupiiperrystä - Luukku 12

Kerholla alotimme ihan Kiinasta asti tilattujen pikkutalojen valmistamisen. Talot sijoittuvat sitten pakkauksen  mukana tulleen lasipallon sisään. Mittakaava likentelee  1:144.

Ohjekirjan mukaan kun etenee, homma jotenkin sujuu - etenkin jos osaa kiinankieltä.

Tässä oma taloni.Kuten huomaa, tuuletusaukot pitää olla ;)

Pakkauksessa on mukana myös huonekalut, ovenkahvat jne

 Tämä oli muistaakseni Ninnan mylly

Kuusen koristetta - Luukku 11

Sain Tyttären taannoiselta Wienin matkalta paitsi  pienen seimen niin myös viehkot kuusenkoristeet:

Nämä kelpaa kuuseen ripustaa!

Lyhdyn valossa - Luukku 10

Neivi Viisivee oli  yökylässä viime viikonlopulla kolme yötä. Leikimme mm joulutonttuleikkejä ja  totta kai leivoimme kuuluisan piparitalon. Ja totta kai piti olla LYHTY.
Pulmaksi muodostui se, että meiltä  ei löytynyt  led-tuikkuja. Hetken asiaa tuumailtuamme kehitimme oivan valaisimen:

Punainen, pitkän aikaa sitten hankkimani talolyhty sai valot! Kyseessä paristolla toimiva valosarja, jonka olen hankkinut "sillä silmällä" eli pohtinut sen hyödyntämistä nukkekotijutuissani. Mutta käypä  se hyvin tässäkin! Valot eivät saaneet olla lyhdyn siusällä, neiti teippasi ne ihan itse lyhdyn ympärille.

Jouluiset tuliaiset - Luukku 9

Tytär oli miehensä kanssa Wienissä joulumarkkinoilla (lue: Neiti Viisivee 3 yötä säilössä). Tuliainen ilahdutti mieltä:

                              Pieni rasia, kooltaan niin kuin  tuhti tulitikkurasia - ja kun sen avaa:

                                                     Kiitos Minnalle ja Mikolle!

Sirkus kaupungissa Luukku 8

Villa Charlotten kivilajalassa sijaitsevassa Huikka ja Kulauksessa vietettiin uinuvaa joulukuun iltapäivää.  Tane oli saanput omalle paikalleen baaritiskille ja nautti ensimmäistä tuoppostaan
-Kuulkaas  nyt tätä (luki paikallista aviisiaan). Kaupunkiin on saatu Joulusirkus, mitä ne vieöä keksiikään?
Kohotti siinä samalla toista kulmakarvaansa näkäräisen saadakseen ja jatkoi aiheesta.
- Minäpä ehdotankin, että menemme sinne miehissä (tarkoitti itsensä lisäksi Opiskelijanuorukaista ja Baarin Isäntää) ja katsastamme tilanteen. Saatan hyvinkin saada meille ilmaisen sisäänpääsyn, koska tunnen Sirkuksen Roud-Arin, ihan etten sanoisi veljekseni, vaikka sukua ei ollakkaan. Mutta miten se nyt olikaan, kun  sanotaan, että  s i e l u n k u p p a n i ?


Roud-Ari asustaa retrovaunussaan - sinapitkin on pitkin housun etumusta...

 

Sirkuksessa on mm

Veitsenheittäjä

 Ilmapalloja

 Hotdoggeja

 Kaverikuvausta