100 päivää ilman nukkekotihankintoja: 139/100 - arvonta!

Arvontatulos päivitetty 11.8.:
 "Mitä näistä voisi tulla" on nyt vaiheessa, jossa Random org poimi 3+1 "onnellista":
Siispä Tiina (paketti jo lähtenyt, Jaana R (paketti jo lähtenyt), Iris ja Teija - ottaisitteko yhteyttä. Kiitos kivoista ajatuksistanne.
**
Työkaveri teki suursiivoa ja löysi liki muinaisjäänteitä. Kuulema tajusi heti, kenelle kuuluvat...

Tunnistatteko näitä? Diakehyksiä (taulunraameja?, ikkunoita? mitä muuta?); diasäilytyslaatikoita (upeita pikkusälän säilytys/kuljetuslaatikoiksi); ja noita diaesitysten säilytysraameja.

 

Näitä tuli niin paljon, että arvon tänne blogiin kommetoijien kesken kolmelle tästä joka lajia sisältävän palkinnon. Ja Erityispalkinto sille, joka keksii mitä noista isoista "levyistä" voisi tehdä. Itselläni on jo idea, mutta jännityksellä odotan mitä muut keksivät. Aikaa ideoiden ja kommenttien jättämiseen on  5.8. asti!

 

Muuten on aika kulunut ilman ostoja, ellei Marian uutta kirjaa lasketa. Minusta se ei ole turha ostos eikä laisinkaan krääsää.

Mukavaa viikonloppua blogissani piiahteleville.

100 päivää ilman nukkekotihankintoja: 127/100

Tästä alkaa tulla ihan (hyvä) tapa harrastaa. Hankinnat ovat edelleen liki nollaa ellei taannoista Firenzen matkaa lasketa mukaan. Olin  kotikaupungin Stockalla ja kävin mielenkiinnosta katsomassa  niitä kuuluisia puutarhakalusteita (joita hankin maaliskuussa ennen ostolakkopäätökseen ryhtymistä).
Olihan siellä houkutuksia kerrakseen:

Puutarhakalusteiden lisäksi hienoja minipuita, jotka mielestäni  olisivat vallan passeleita olemaan 1:12 koossa ns isohkoja pihan/puutarhantienreunspuita. Ja tuo hieno istutuslaatikko!

Pikkutavaran esillepanoa varten mitä mukavin hyllykkö. Olen tainnut tämän nähdä jo jollakin esillä, mutta laitan vinkin, jos joku ei ole törmännyt. Oiva koriste seinälle, syvyyttä sen verran, että pikkutarvikkeet eivät helpolla putoa.

Mitään en ostanut!

Näillä kuvin toivottelen myös mukavaa  Forssan päivää kaikille, jotka sinne tiensä löytävät. Minullakin tapahtuma oli allakoituna, mutta elämä on... esteitä aina joskus eteen tupsahtaa.

100 päivää ilman nukkekotihankintoja: 120/100 ohi ja hyvin menee!

Voi onnen päivää! Eilen illalla soi ovikello ja yläkerrassa asuvan vanhan rouvan vävy  ojensi laatikon, jossa oli aikamoinen yllätys. Kuulema vaimonsa lapsuudesta, ei juurikaan leikittyjä. Vaimo ei niillä mitää tee, eiole kuulema tunnesidettäkään. Ihan kuin uudet.
Kuka tunnistaa, mistä kalustosta on kyse ja onko mittakaava enempi Lundby?

Kalusto on tosi siistissä kunnossa, muovia. TV, 2 tuolia, keinutuoli, sohva ja jalkalamppu.

100 päivää ilman nukkekotihankintoja: 86-100 eli 100 päivää meni jo!

Kriittinen 100 päivää meni umpeen Firenzen matkalla (17.6-23.6.). Matkan viimeinen päivä oli passelisti synttäripäiväni ja virallisesti hankkeen100. päivä! Matkalla pärjäsin kohtuullisesti - Mieshenkilö avitti krusaalisimmissa kohdin ja totesi , että hänellä onkin ollut vaikeuksia miettiä, mitä lahjaksi...
My challenge "100-days-without-bying-dolls-house-items" is now over. Luckily, during our trip to Florence, my husband told me that "it is for your birthday" (on several occasions...). 
- To be honest, the past 100 days went fast and I indeed did not miss anything crucial.
Kotiin tultua odotti mukava yllätys merten takaa. Sain miniältä makuuhuonekaluston. Sille on todella käyttöä. Erityisesti tykästyin ns kampauspöytään, jossa on peili  ja pikkulaatikot.

 After our trip I got a nice surprise from Philadelphia - thank you Gloria! The bedroom set is absolutely beautiful and I especially love the tiny dressing table with the mirror!
Joitakin pikkuostoja tuli matkalla tehdyksi:

 Kirjanmerkit ja koottavia Firenzen hienoja palatseja (voipi vaikka laittaa korttina eteenpäin)

 Todellinen synttärilahjani on kuitenkin tässä: saatteko selvää, mitä näistä tulee?

 Nämä sain jo etukäteen ennen matkaa, kun Turussa oli Pop-up kauppatapahtuma.

 Ovat 3D tulosteita...
Pisteenä i:n päälle Firenzestä nämä pienet raajaparit. Suunnittelin niistä jotain  spektaakkelia Galleria Bastetiin.

Ovat muuten puuta!

Vintti pimeenä - Rakkaustarinoita ja rautalankaa

Kesän mukavin tapahtuma taisi olla eilen: lupauduin erään polttariseurueen ohjelman osaksi ja järjestin pienimuotoisen nukkekotinäyttelyn. Teemaksi sovittiin "Vintti pimeenä - rakkaustarnoita Pitsilinnasta". Ilta piti sisällään paitsi Villa Charlotten ja Pitsilinnan asukkaiden rakkaustarinoita ja parisuhteen evästyksiä,  myös hiukan kädentaitoa vaativaa askarrusta. Valmistimme  ihan uusia Sekakuoro Hengarien jäseniä ja yllättäen punoimme helmistä avaimenperät.

Tilaisuutta varten oli kotitalomme portaikossa sisääntulossa myös asiaankuuluva esitejuliste. Vastaanottajana toimi Mieshenkilö, joka ohjasi ryhmän näyttelyyn frakkitakissaan (jalassa oranssit samettihousut ja lakeerikengät!).

 Iltaan oli valmistauduttu etukäteen ja tehty massasta Sekkuoro Hengarien jalustat.

 Oli myös hankittu helmiä.

 Pöydässä oli tarjolla sopivasti helmeilevää juomaa.

 Ja kullakin oli oma askartelulautanen.

 Ja tässä illan ensimmäisen session tulos: upeat hahmot!

Oli mukava todeta, miten hahmot alkoivat "elää" tekijöidensä käsissä: morsian valmisti itselleen sulhasen (valkoinen kravatti kaulassa tuossa etualalla). Kuulemani mukaan taisi syntyä myös hääkakun koristeeksi hääpari, sormusteline ja muuten vaan pöytäkoristetta. Todellinen monikäyttöhahmo! Ja mikä äänten sointi ;)
Kun kuoron laajennus oli valmis, teimme vielä avaimenperät:

Kiitos kaikille mukavan seurueen jäsenille!

Ja tietysti onnea morsian Anulle!

100 päivää ilman nukkekotihankintoja - kesä edessä

On se vaan niin, että elämä ilman nukkekotihankintoja on ihan mukavaa. Ilmankin pärjää. Semminkin kun varastot on täysi noin kuusi vuotta kestäneen vapaan hankintapolitiikan ajalta. Mainittakoon, että tämä 100 päivää -hanke on ihan omani, en siihen kavereita saanut mukaan ;).
Viime viikonlopun Helsinki-Lahti reissun tunnelmiin liittyi lauantainen aamureippailu hotellimme takana olevalla hallin torilla:

 Mahtavia patsaita

 Hieno vanha nukkekotikaappi (ei myynnissä, mutta hetken keskustelun jälkeen hinta 400 ja kun sitten osoitin asiasta jotain tietäväni, hinta olikin 200 - ei ollut lenkkihousujen taskussa sitä vertaa...). Myyjä alkoi neuvoa sitten lähimmälle automaatille - eli sillä tavalla "ei myynnissä"

 Kaikenlaista nippeliä

 Ainut ostoni liittyy Raunistulan kerhon tuleviin projekteihin - näitä soittimia löysin Lahden markkinoilta. Hinta 4 euroa juuri passelisti kerhomme kassatilannetta ajatellen.

Minä vaan ihan katson...

Neiti Kolmeveejayhdeksänkuukautta oli käymässä. Tehtiin kaikkea kivaa. Neiti myös tietää, mistä etsiä: kantoi muovisen säilytyslaatikon minulle ja "halusi vain katsella". 
Pikkusormet poimivat nopeasti suosikit. Nämä otukset sitten pakattiin muovikassiin ja vietiin omaan kotiin, Oli kuulema koko ilta mennyt niiden kanssa puuhatessa. Äitinsä nappasi tämän hellyyttävän kuvan:

Kuvassa on pikkuinen kudottu koirahahmo (en muista keneltä aikanaan olen ostanut). Sen nimi on Elina. Ja prinTseNssa sammakot Kurnauskis ja Kukkuluuruu.  Ja oman äidin eilen mummolassa massailun lomassa askartelema hiiri. Sen nimi on Marko. Tuo karhu on Jalokivigalleriasta. Sen nimi on Ihan vaan karhu. Nimet on neidon itsensä keksimät.