Synttärihumussa

Juhlistimme tänään vuoden ikäisen PikkuSiskon 1-vuotispäivää. Tilanne  oli sikäli miniatyyrimaailmaa liippava, että arvon neidin kakun oli valmistanut   Ninna, joka paitsi on taitava nukkekotimaailmassa, niin myös valmistaa mitä upeimpia leivonnaisia.
Tämän päivän teema oli kuinkas muuten "Tjau-uu":

Kakku ei tästä parane - ja sen tajusi, kun seurasi pienen juhlijan onnellista ilmettä, kun kakku pöytään tuotiin.


Tässä kakun koriste lähempää ja alla myös makoisat minimuffinssit, nekin Ninnan kotileipomosta.

Päivänsankari on ajantasalla, mitä pukeutumiseen tulee:

Marimekon Ilona-mekko  koko 90 ja Aino-tossut nro 22 - tästä ei meno parane!  
Itse tunnen mekon nimellä "Kylli-tädin mekko",  ostin sen itselleni ja vastasyntyneelle
 tyttärentyttärelle tasan vuosi sitten. Aino-tossut löysin kesällä Tampereelta museokaupasta.

Syysluukkuja riittää

Olen minä onnen tyttö. Töistä tullessa oli mieli yhtä harmaa kuin ilma ulkona. Oven avaamisen jälkeen tunnelma muutui yhdellä kirjekuoren avauksella  - sieltä mitä upein yllätys:

Marian käsittämättömän hienot sarjakuvakirjat ja  p e l i k o r t i t
 - näitä katsellessa unohtuu sateet ja muut murheet!

Kiitos Marialle tästä  yllätyksestä !

Syksyn yllätys"luukku"

Alkavat siellä sun täällä hys-hys asiat olla mielessä. Joulukalenterien vaihtoon valmistautuminen on monella suunnalla parhaillaan menossaan. Niin täälläkin. Oman kerhomme kesken toteutamme ryhmäswapin, jonka metodi ei välttämättä ole minulle ihan kirkastunut. Olen kuitenkin ohjeen mukaan  pähkännyt 4 erilaista pikkujuttua, ja jokaista kun tekee 7 kpl ja käärii pakettiin, niin hommasta kuulema selviää. Ryhmäswapin  emona toimiva sitten järjestää ja jakaa kaikille.  Ja sitten vaan joulukuussa availee ja ihastelee. Kalenterin esimakua ilmeni, kun postiluukustani putkahti mitä mukavin ylläri Oulusta:



Kuvassa olevat hienot pinssit ja kapoiset kauniit kirjotut nauhat tulevat taatusti käyttöön

Ja entäs tämä sitten:

Pikkiriikkinen sydämen muotoinen patsas, jossa on hääpari. - Ei varmasti ole ihme, että tuli joulu mieleen, kun tämmöistä yllätystä käsissään pitää.

 Tapasin oululaisen ammattitoverini Annaliisan kokouksessamme taannoin Helsingissä ja juttelimme harrastuksista. Paljastui, että hän oli hivenen jo miettinyt nukkekotiharrastusta ja keräillytkin "jotain pientä". Laitoin  kokouksemme jälkeen tärkeitä  (myöhemmin ilmeisen kohtalokkaiksi osoittautuvia) linkkejä eteenpäin ja samala keräsin kirjekuoreen muutamia pieniä juttuja malliksi ja innostukseksi.  Saamani viestin mukaan hurhahdus olisi Oulun suunnalla hyvässä alussa!

 

Unelmia pahvilaatikossa ja kuohuviinikorkin jalostettu elämä

Ystävällinen apteekkari oman kodin lähellä antoi 2,5 metriä säilytystilaa pienoishuoneilleni. Kuvan saaminen tästä "Unelmia pahvilaatikossa" - ikkunanäyttelystä on melko vaikeaa, mutta tässä pari kuvaa tositteeksi - jopa katsojia paikalla (paikalle tulleet pikkumiehet ovat omilla töillään "Grillijuhlat" ja "Apteekin laboratorio" mukana näyttelyssä).

 

Tässä viimeisin työni, "Downshifting" eli Villa Charlotten Rouvan uusin liikeidea.

 

Ikkunäyttelyä voi käydä kurkistamassa Turussa, Martin apteekissa, Kupittaankatu 146

 

 

 

Illan kerhossa jalostettiin korkkia:

 

Tehtiin käsityöjakkaroita. Tässä oma protyyppini. Olin illan "ohjaaja" ja piti tietysti kokeilla viikonlopulla, miten kuohuviinin korkista saa tuon kapistuksen tehtyä. Helppoa ei ollut -  jos innostutte, muistakaa, että valitulla päälisellä on väliä:

 

Tuo nahkainen, päälystetyllä napilla varustettu on Ninnan, vasemmalla oma tositteeni päälisen laadun merkityksestä. Kannattaa kurkistaa kerhoillan tuottoa  TÄÄLTÄ.

Vanha sänky ja muuta nostalgiaa

Vanhan sängyn kehitys tältä päivää käsittää yhdet jalat ja pahvin läästimisen liimalla, jotta sitten maalipinta  on helpompi  laittaa. Tässä mummo mittatikkuna, aika knafti tuli,  eli jos mummo haluaa päänsä tyynylle, alkaa olla jatkopalan tarvetta.

 

Mutta sängythän olivat ennen vanhaan  lyhyempiä kuin nykyisin. Ehkäpä tämä  löytyy vastaisuudessa  Antiikki Liike Aito ja Kallis valikoimista ?

 

Tässä lyttyyn lyödyssä muodossa. Patja löytyi laatikon pohjalta eli sitä ei

vasiten ole tähän sänkyyn tehty. Seuraavaksi maalia pintaan.

Ihan en vielä ole päättänyt, onko valkoinen vai tumma.



Loppuilta sujui mukavassa seurassa, kun traditionaalinen "Lehmäbaari"- joukkomme kokoontui. Kyseessä on ammattiin 35 vuotta sitten valmistuneen, samalla kurssilla olleen neljän "mummon" kesä/syksy -tapaaminen. Aloitimme tapaamiset jo vuosia sitten ja kun mietimme kohtaamispaikkaa, keksimme kotikaupungin keskustasta (silloin) uuden seurustelunbaarin, "Lehmäbaarin" Siellä aina tavataan ja sitten siitä startataan eteenpäin syömään. Tänään oli ylimääräinen kerta, jonka vietimme nukkekotikatselmus-teemalla.  Ilta olikin juhlallinen, sillä yhden osallistujan miniä oli valmistanut kahvin kanssa jälkiruuaksi nautittavaksi aiheen mukaisen kakun:

Kakku on nukkekodin muotoinen ja sen päällä oli "lehmäbaarin naisista"  kertovat koristeet. Baarin  aivan aidon näköinen logo kakun päällä sai aikaan riemun kiljahdukset. Yksi asuu puolet vuodesta Espanjassa (matkalaukku ja EU- passi), yhdellä on harrastuksenaan rakas koira ja oman maan möyrintä ja vihannesten viljely (kaalit ja porkkanat näkyvät koiran kuonon alla kakun "juuressa"), kolmas on taiteellinen ja sen lomassa moottoripyöräilee. Kakun muodon lisäksi minua oli ajateltu nukkekodin  nukella, kahvikupilla ja lusikalla.



Totta kai talokakussa oli myös "tiilikatto". Matkalaukusta pilkistää olkihattu, matkaaja kun pitää lämpimästä. Koiran malli on todella aito, kuvaus vain ei oikein onnistunut.

Jokainen pakkasi illan päätteeksi hartaasti nuo hienot koristeet mukaansa pikkunyssyköihin. Minä sain emäntänä pitää baarin logon. En tiedä, miten marsipaania saa säilöttyä, mutta katsotaan, josko onnistun. En raskisi millään niitä tuhota. Kiitos Maru, Irmeli ja Pirjo - tämän illan voimalla jaksaa pitkään! Kiitos myös kakun tehneelle "miniälle", joka on tervetullut nukkekoteja katsomaan, jos kiinnostaa!


 

Herkkua pöytään

Kuka voisi vastustaa tätä hurmaavaa herraa  (possuthan on  aina miehiä?) - en ainakaan minä. Saapi nähdä kenen juhlapöydästä tämä sitten löytyy - ihan pakko oli hankkia kumminkin:

Tämä juhlaporsas on aikanaan Jatalle esittämä toiveeni - ei ollut riemullani rajoja,
kun sen huutokaupasta löysin!

 

Tässä possuherraa profiilista päin

 

 

Ostin  ulkomaan lehden viikonlopun ratoksi ja löysin kerrankin ohjeen,  joka vastaa minun taitojani. Kyseessä on jotenkin varmaan viktoriaaninen pieni kylpyamme, jota taittelin ohuesta pahvista.

 

Näen silmissäni tämän  sellaisena läkkipeltipintaisena  - lehden malli tosin oli paljon hienompi pinnaltaan. Palaan asiaan, jahka pääsen valmiusasteessa eteenpäin.

 

Vinttikatselmus

As Oy Pitsilinna-Spetsborg Bostad Ab:n syyskokouksessa oli päätetty, että rakennuksen vintti siivotaan. Villeimmät ideat vinttitilan hyötykäytttön ottamisen suhteen liittyivät oman punttisalin saamiseen, mikä aihe ei välttämättä ollut kokouksessa paikalla olleiden naisihmisten mieleen. "Minun on ainakin sanottava, että liikkeeni vuoksi tarvitsen varastotilaa melkoisesti", totesi Villa Charlotten Rouva, joka oli liiketilan omistajana oikeutettu olemaan kokouksessa mukana. Galleristi, Pankinjohtaja pariskunta, K-kauppias puolisoineen ja Kirjastonhoitaja taas olivat enemmän huolissaan tilan paloturvallisuudesta kuin mistään muusta.

 

 

"Kyllä meidän nyt pitää ensin  tutkia, mitä kaikkea vuosien varrella vinttiin on kertynyt ja sitten päättää, mitä kaikkea siellä ylipäätään voi säilyttää", sanoi Galleristi, jonka mielessä tila saattaisi joskus toimia jopa jonkin pienen näyttelyn paikkana. "Ehdottaisin, että palauttaisimme tänne oikean 50-luvun ilmeen pyykkinaruineen kaikkineen", lisäsi vielä. "Miten ihmeessä tuo yhtiön joulukuusikin on täällä", totesi ja vilkaisi sivusilmällään Taneen, joka oli kutsuttu paikalle ja joka uumoili vintin siivouksen jotenkin myös itseään koskevan.

 

 

"Nuo komeat kattoparrut pitää säilyttää", sanoi Galleristi vielä lopuksi ja katseli ympärilleen ihmetellen tavaran paljoutta.  "Nuo kangaspuut ovat minun, totesi K-kauppiaan rouva, "Olen aikanaan ne hankkinut eläkepäiviäni varten, mutta  tulikin mileen, että me voisimme täällä vaikka kutoakin", totesi ja katseli kysyvästi kokoustaviin naisihmisiin. "Olen harras käsityön ystävä", lisäsi vielä. 

 

 

 

    
"Minulla taas on  haasteena tuo mustapilkullisen kaluston kankaan vaihto", tuumaili Villa Charlotten Rouva ja mietti samalla, että kalustosta tulisi varmasti hänen liikkeensä vetonaula, sillä se edusti mitä parahultaisinta retrotyyliä - tyyliä, jota jatkuvasti hänen liikkeensä asiakkaat kyselivät.

         

"No voi ändå senten", huokaisi Pankinjohtajan Rouva, jolla vinttipöly aiheutti yskänpuuskan. "Mite jos me menemme hos oss och jag koka kaffe ja lite baakelssi på. Sen kan vi fortsätta teme möötte bättre vid bordet", tuumasi ystävälliseen tapaansa ja nautti kun saattoi hyödyntää kotitalousopettajan taitojaan tarjoamalla milloin mitäkin herkkuja. "Ei kai ole se niin nogo nukka, jos meile tuntu kaali, se on kaalilaatikko idag  på middag. Min make ville ha kaalilaatikko just idag. Men på kaffe ska vi ha tuore raparperipiirakka".




Kuvassa Pitsilinnan 6. ja vielä suunnitteilla oleva kerros ja ylin,  tarkastuskierroksella ollut vinttikerros.

Syyshankintoja

Pääkaupunkiseudulla käyminen tietää aina paitsi kokoustamista ja tällä kertaa  nettipäivityksen opettelua edustamassani yhdistyksessä niin myös tarkkana olemista nukkekotihankintojen suhteen. Alan liikkeisiin en ehtinyt, mutta onnistuin kuitenkin vähintään tyydyttävästi:

 

 

Puumateriaali on Stockmannin Herkkuosaston pielessä olevasta sushi baarista, jossa nautin - pullollisen kivennäisvettä. En sushia, IKINÄ (jotain periaatteitta pitää olla, toinen liittyy osterien syömiseen tai pikemminkin syömättömyyteen). Siinä istuessani havaitsin, että tarjolla olevien syömäpuikkojen malli kapeasta päästä muistuttaa kovasti kaipaamiani huonekalujen jalkoja. Suosittelen kokeilemaan. Nuo helmet taas ovat kokousjärjestäjän osallistujille jakaman nimilaatan pidike - parahultaista (hajotettuna pieniin osiin)  nukkekotiväen tarviketta.

 

 

Tämä ihanuus kauniin rasian ja sydäntä lämmittävän terveisen kanssa tuli yllätyksenä  Jatalta . Koitin kuvata tuota kakkua hiukan tarkemmin, niin ovat nuo marjat oikean oloisia:

 

Ilmiselviä punaisia viinimarjoja - ja jos ei, niin ainakin ilmiselvää sitten jotain muuta
sorttia, jos marjatuntemukseni menee ihan pieleen. Kiitos Jatta!