Luukku 30.11.

Ihmeiden aika ei ole ohi. Paitsi että jo paketin naruissa on yhden luukun verran pikkujuttuja niin sisältä paljastuu pitkäksi aikaa puuhaamísta.

Nauhojen koristeena hienot piparimuotit - juuri hyvään aikaan saapuivatkin!

Ja paketissa pieni kasvualusta ja siemenet ja rakennettava talo, jos oikein kaikkea tulkitsen

Kiitos Railalle tästä - en ole ennen moiseen törmännyt ;D

Luukku 29.11.

 

Tänään avasin ihan väärän paketin (edit klo 17.00).Olisi kannattanut aamulla katsoa ensin  oman kerhon  blogia, jonne Ninna meille laittaa ohjeen, että minkä näköinen kuuluu avata minäkin aamuna. On niissä toki päivämäärä päällä, mutta juuri silmälääkäri tiistaina totesi, että kakkulat on uusittava.  Ei voi mitään, No, oikena päivän  pakkaus löytyi ja sieltä tuli todella kiva harrastajan apuväline:

Onpa kivaa mennä joulun jälkeen kerholle, kun kaikilla on samanlainen vehje käytössään ;D
Kiitos  Ninnalle  tästä oivalluksesta! Ninna on muuten taitava leipuri ja mukana Myllyn Paras piparikilpailussa loppusuoralla - näytetyöt voi katsastaa ja äänestää täällä  http://voice.fi/kilpailut/myllyn-paras/112

 Alla olevan, väärään aikaan avatun paketin laitan odottamaan oikeaa päivää - enpä paljasta mikä päivä se oikeasti on, nin säilyy jännitys muilla!


Pieni aavistus kertoo tekijän, jonka arvelen olevan Marjan ... ihan varma en voi olla. Kuvaaminen oli tosi haasteellinen juttu, mutta tässä korissa on toimiva kansikin, kerrassaan mainio.

Myös Loten luukku nro 17 saapui turvallisesti perille. Tyttärenpojat kävivät ihmettelemässä, että miten mummo pystyy odottamaan avaamisten kanssa. Hypistelivät ja arvuuttelivat, mitä sisällöt mahtavat olla - tarjoutuivat avaamaan heti. En suostunut - vielä ;D

 

Luukku 28.11.

Tämän päivän 28.11. luukku onkin sellainen, että saan julkistaa sen vasta 3.12. - toimin ihan ohjeiden mukaan, vaikka en logistiikkaa vieläkään tuossa kerhomme ryhmäswapissa tajuakaan.

Postiluukusta tuli lisää mukavia lähetyksiä. Vaihdan kerhon kalenterin lisäksi muutaman muunkin luukun: Nro 1 ammattikaveri Annaliisalta, nro 3  Malakoffien Annelta , nro 9 Nilikentän minien  Ainolta   - kuvassa nyt saapuneet. Vielä tulee yksi luukku vaihtoon  Loten   (nro 17)  kanssa.

 

En oikein tiedä, mitä tuon "Malakoffien Annen" lisäpaketin kanssa tekisin, kun ohjeessa sanotaan, että sitten avataan kun "joulu alkaa olla valmis"

 

Éikös voisi ajatella, että joulu alkaa olla valmis, kun kaikki kalenteriluukut on saapuneet? Vai voisiko olla niin., että joulu alkaa olla valmis, kun se on hyvin suuniteltu ja allakassa on edeltävä viikko lomaa? Hmm. Tai sitten, että saisi avata, kun joulukuu alkaa. Voi ihme ja kumma. Tämän minä vielä Annelle "kostan" ;D -

Joulukalenteri alkaa - Luukku 27.11.

Voi minua onnellista. Raunistulan kerhollamme oli eilen pikkujoulut ja  saimme kaikki kotiin  mitä kutkuttavimman paketin. Nimittäin ryhmäswappimme. Ja voimme alkaa availun jo tänään , 27.11. - ja iloa piisaa jouluun asti!

Tältä näyttää joulukalenterini 2012  kokonaisuudessaan - voi tätä onnea!

Ja mitä tulikaan tässä ensimmäisessä avauksessa eli Luukku nro 1 (27.11.)




Piskuinen juhlava laukku, metalliketju ja oikein timantti tuossa. Kuvaustaítoni ei ole hääppöinen, eli kuva ei kerro a) paketin hienoutta (kukka päällä, senkin säilytän) ja b) tuon laukun yksityiskohtia. Pikkuisia pistoja ja tuo "timanttikin" vielä lukkona! - Kiitos Tuulalle, jonka taitavista käsistä pikkulaukku on!

 

Aikainen kuusi

"No niin pojat, nyt on tämän joulun kuusikausi alkanut", totesi Tane tyytyväisen oloisena, kun asteli Huikka ja Kulaukseen iltapäivän hämärässä. Ilme oli muhevan tyytyväinen, kun osoitti Baarin Isännälle, "laitapa tuosta hanasta sitten viljatuotteen jalompaa muotoa tuopponen tulemaan". Baarin Isäntä ja Opiskelijanuorukainen katsoivat kysyvästi, koska muistivat karvaasti muutaman aikaisemman kuusiprojektin myös omissa nahoissaan. "Kukas näin aikaisin kuusta kyselee", kysäisivät samalla kun jatkoivat lasirivistön  suoristamista ja pöytien pyyhkimistä. "Nyt on  pojat kyseessä tuo ystävällinen kamreeri, Leskirouva Pitsilinnasta. Hänellä on kuulema tapana pitää aina ennen virallista pikkujoulupäivää työtovereilleen joulupiparitalkoot ja siihen nyt kuusi tarvitaan. Ja huom pojat, hän pyysi minua ottamaan mukaani myös Opiskelijanuorukaisen, sen verran tarkka homma kyseessä kuulema".

Marialta saamani nukkekotikaappi vielä odottaa valmistumistaan. Kaunista kaappia olen miettinyt laittavani kuntoon sitten, kun siihen saan sisäpintaan ruiskumaalusapua.
Puusohvan vierellä on uusin väkerrykseni, "ompelurahi", jonka teimme Raunistulan kerhossa.

Niin menivät miehet ja löysivät Leskirouvan jouluisassa puuhassaan. Koristeita ja herkullista kakkua oli jo nostettu pöydälle odottelemaan. "Tervetuloa vaan, onpa mukavaa, kun pääsitte auttamaan, minulla on nyt tyttärentytär PikkuSisko hoidossa. En millään saa haetuksi ylös sitä  joulukuusta, jonka olen tilannut. Se on kuulema  talon takapihalle jätetty.

Miehet katselivat ympärilleen ja totesivat paitsi pienen nytyn kehdossaan, niin lupaavan pullataikinan pöydällä. Opiskelijanuorukainen tönäisi Tanea hihaan ja osoitti lattialla olevaa kannettavaa radiota. "Mistähän vuosisadalta tuokin ämyri on - ja mikä tuo iso kaappi on, josta näkyy nuo pienet portaat"?

                                
Tanella oli vastaus kaikkeen: "Tuo kaappi on tuleva nukkekoti. Kuulema sen maalaus ja tapetointiurakka on tulollaan. En kuitenkaan tällä kertaa usko, että meitä siihen puuhaan erityisemmin kutsutaan", sanoi ja totesi Leskirouvalle, "Onpa PikkuSisko kasvanut, vaikka en nytkään näy kuin nenänpää. Menemme nyt hakemaan kuusen ja koitamme toimia niin hiljaa, että hän ei herää. - Jaha, täällä näkyy olevan myös kuusen valot, no nehän eivät meille ongelmia  tuota", lisäsi itseensä tyytyväisenä. Opiskelijanuorukainen muisteli käytävään mennessään, että edellisen kerran kuusen valot menivät väärin päin Villa Charlotten Rouvan kuusessa...

 

"No voi hyvänen aika, miten olitte nopeita, kyllä nyt on varmaan kahvin paikka", kiitteli Leskirouva, kun  pieni kuusi oli paikoillaan. "Laitan teille nyt hyvät voileivät ja saatte sitten lisäksi aivan uunituoretta pullaakin". Jo vain kelpasi miehille, jotka olivat aikaansaannokseensa varsin tyytyväiset. Valotkin toimivat. Pienestä "ämyristä" kuului joululauluja ja miesten mieli oli sangen mukava. "Tätä rouvaa auttaa mielellään - asiat hoituivat ja jos nyt  joku asia ei heti suju, suhtautumistapa on tyystin erilainen, kun eräällä toisella rouvalla", mietiskeli Tane pulla suussaan ja  totteli heti, kun Leskirouva kehotti ottamaan toisenkin pullan.

 

 

 

Kuvassa oleva kuusi on itse asiassa pienoisrautatieharrastajien markkinoilta. Sopivan pieni Leskirouvalle, joka ei suurista välitä. Olen tosi onnellinen noista toimivista valoista!

Pikkujoulun valmisteluja

"Tänään minä olen oikein tyytyväinen itseeni", mietiskeli Villa Charlotten Rouva ääneen, enempi itsekseen kuin  puolisolleen tiedottaakseen", kun katseli viimeisintä hankintaansa. "Onkin nyt hauskaa kattaa perinteinen pikkujoulupöytä ja kutsua naapurusto kylään", sanoi jo hieman enemmän äänneen tajuttuaan, että Herran lehteä pitävä käsi ei värähtänytkään."Et varmaan ole huomannut tuota uuttaa pöytäämme, jonka hankin todella edullisesti", painotti ja havaitsi paikallislehden laskeutuvan niin, että Herran silmälasisangat tulivat näkyviin. "Niinpä niin vaimoseni", mietti Herra itsekseen, "Tietäen Aito ja Kallis liikkeen hintatasason,  tässä lienee kyseessä jokin välttämätön kaluste - silloin hinnalla ei ole ollut väliä". Päätti kuitenkin säilyttää rauhan pikkujouluteemaisen iltapalan toivossa ja totesi, "No en ole huomannut, mutta tulen kyllä katsomaan", ja nousi kihtivarpaan kipu kasvoillaan ja lähti vaimokullan seuraan, vaikka olisi mieluummin istahtanut heti keittiön pöydän ääreen joulunalusherkkuja maistamaan.

"No niin tässä tämä pöytä nyt on, esitteli rouva hiukan jo kulahtaneen oloista pöytää, joka Herran mielestä näytti siltä, että saattaisi vielä taipua kokoonkiin. "Krhhm, mitähän tämä ilmiselvästi jotain antiikkia edustava kapine nyt sitten maksoi ja mihin sinä olet laitanut entisen pöydän", kyseli ja samalla katseli tarjolla olevia juustoja.
                          

"Et voi uskoa, mutta näin aamupäivällä K-kauppiaan herttaisen Hoitajarouvan, joka Tanen avustamana oli kantamassa tätä kirpputorille. Onneksi ehdin hätiin ja tiedustelin asiaa. Kävi selväksi, että pöytä on heille joskus jostakin vaan tullut ja nyt Rouva oli päättänyt mennä Ikeaan hankkimaan pienempää. Tarjouduin tietysti heti tekemään vaihtokaupan ja niinpä nyt molemmissa talouksissa on uusi, ihan ilmainen pöytä. Eikös olekin mukava asia?"

Pöytä on todellakin jo minulla pitkään ollut ja sijainnut viimeksi Pitsilinnan K-kauppiaan pikkuisessa ruokahuoneessa, sinne kuitenkin ilmiselvästi liika suurena. Villan ruokapöytä taas oli nukkekotiurani eka ostos, jonka suoritin saadakseni käsitystä siitä, minkä kokoisia nukkekotihuonekalut ylipäätään ovat. En ollut sénkään sijoitukseen tyytyväinen. Nyt molemmat ovat paremmalla paikallaan ainakin omasta mielestäni.

 

 

K-kauppiaan perheen tyyli on enemmänkin vaatimaton, vaikka asunnon peruskorjaus onkin tehty. Kahden K:n kauppiastyö yhdistettynä hoitoalla toimivan puolison tuloihin ei mahdollisuuksia kovin ylelliseen anna.

 

 

 

Perheessä on  on leikin jälkiä on aina esillä.

 

 

 

Joulua kohti

Joulusta ei voi välttyä. Raunistulan kerholla valmistettiin yhteistyössä jouluikkuna Martin apteekin ikkunaan.  Näyttelyn kaikki työt on Raunistulan  kerhomme blogissa. Tässä muutama näkymä niihin töihin, joita itse näpertelin. Kuvassa Joulupukin tupa (alakerta) ja Joulupukin makuuhuone.

 

 

Pöydällä on herkkuja, riisipuuroa  Marjan
tapaan ja jouluporsas Jatan tyyliin.

Alakerta on Ninnalta lainaan saatuun boxiin (iso viinilaatikko) sijoitettu jouluaihe.

Kuvat ovat hiukan eri vaiheista (ja kehnolaatuisia), mutta kuten huomataan,
Joulupukin tuvassa soitetaan hanuria. Väsynyt PikkuTonttu lepää pukin tuolissa. 

 

  Ninnan  mahtava idea on aikanaan ollut tehdä tähän boxiin tuo kellari, jossa Ninna piti juusto- ja muita herkkujaan. Joulun ajan se toimii ikkunanäyttelyssä joulupukin rompevarastona...

Kissakin siellä kurkkii - on muuten Tanen nuorin kisuli, Otto Kamu nimeltään ja sattumoisin Ninnan taitavista käsistä lahjaksi saatu! Huomaa silakkalautanen...

 

 Joulupukki on  hyvin ansaitulla lepotauollaan, on huopatossutkin jääneet jalkaan. Pukki ja pukin takki nojatuolissa ja lahjasäkki on Marjan tekemä ja ryijy Arjan käsistä.

 

 

 Näillä mietoksin joulua kohti!

Tonttuja liikkeellä?

"No niin, nyt alkaa taas olla joulumieli", totesi Villa Charlotten Rouva Herralle, kun istuivat viikonlopun iltapäiväkahvilla kotonaan. "Järjestin perinteisen joulutuvan tuonne pihalle ja tänään onkin sitten glögin maistajaiset", sanoi kun kaatoi kahvia viimeisen neljännesvuoden tilikauden tulosta tarkastavalle Herralle. "Sinä saatkin tänä vuonna olla Joulupukki, joka tarjoilee sen",  lisäsi ja otti lisää kotitekoista pullaansa. Tilinpäätöstietopaperit hivenen liikahtivat ja Herran ilme niiden yllä oli enemmän kuin säihkätänyt. "MITÄ sinä sanoit", kysyi tämä yleensä rauhallinen mies. "No-no kultaseni, minä vain kokeilin, oletko sinä ollenkaan tässä maailmassa", rauhoitteli. "Kyllä Kondiittori, Pankinjohtajan Rouva ja Baarin Isäntä huolehtivat siitä, että saamme tapahtuman sujumaan". Herran ilme lientyi, kunnes näki Rouvansa vetävän henkeä ja kuuli lisäyksenä, "Tosin sinunkin on tultava paikalle, sillä tämä on perinne, josta et voi kieltäytyä". - Herra ihmetteli perinnettä, josta kuuli ensimmäisen kerran, mutta suostui oitis lähtemään tarkastamaan, oliko kaikki kunnossa, kun tajusi, että omaan rooliin kuului enemmänkin tapahtuman kustantaminen kuin mikään muu.


Kyseessä on  lyhtylöytö vuosien takaa - väliin se on kesäpuutarha, mutta jo monta joulua se on
toiminut kotimme joulukoristeena

 

Villaneule, pystynaulaokko ja tuo kynttiläkruunu ovat omaa tekoa, etenkin kynttiläkruuu
on ainainen ihmetykseni aihe, siis että sen sain tehdyksi.

 

Katossa roikkuvat Jatan kotileipomon herkulliset leivät

 

 

Tulitikkuaskin päällä nukkuvat tontut ovat mahtava idea - ei kuitenkaan omani,
nämä olen ostanut, mutta vink vink, kiva hys-hys lahjaidea.

 

 

 

Lundbyn siivousta

Siivoilin tänään Lundby-taloani, josta poistin yhden kerroksen. Se matkaa huomenna Porin suunnalle, jossa viehko sukulaistyttö Anni on ryhtynyt alan harrastajaksi. Hän (ja äitinsä) "suostui" ottamaan omaan taloonsa lisää tilaa. Kalustelin omaani, nyt siis perustalo ja kaksi lisäkerrosta, hiukan uudelleen.

 

Perustalon yläkerta:  makuuhuone ja oleskeluhuone. Alakerta: keittiö ja tuo kummallinen "halli" - ruoka-porrashuone ja kylpyhuone/wc. Lisäkerroksessa asuu Vuokralainen (vas) ja hänen Alivuokralaisensa. Alimmassa kerroksessa on treenikämppä, sen veski ja autotalli.

 

Makuuhuoneen parisänky viittaa siihen, että talossa asuu pariskunta.
Luulen, että rouva on  muumifani.
 

Yläkertaan tuli muutostyön myötä "nahkakalusto"

Tässä näkymä kirjastopuolelle

Tämä porrashuone minua aina askarruttaa: missä on eteinen ja miksi ruokapöytä on
Lundbyssä liki aina keskellä kulkuriettiä?

 

Vuokralaisen kalusteet on aika lailla jo nuppaantuneet.
Huom: tuo nukke on tässä ihan sattumalta, minulla siis ei ole nukkeja
käytössä Lundby-taloissakaan (toinen taloni on vuosimallia -72).

 

Täällä asuu ja nukkuu (vihreässä soffassa) Alivuokralainen, joka jakaa keittiö-olohuone-makuuhuoneen Päävuokralaisen kanssa.

 

Treenikämppään tuli toimiva takka muuttotyön lomassa. Tasokas luukku ;D.
Kun tarkkaan sohvan suuntaan katsoo, on kämpällä aika hiukea meininki...

 

 

 

Veskin eittämättä hulppein koriste on Manneken Pis patsas suoraan Brysselin röhnäkaupasta.

Parasta Lundbyssä on eittämättä helppo ja toimiva sähköistys. Olen istunut jo pari tuntia ja vain katsellut toimivia valoja, joista osa kuuluu ns aarteiden joukkoon, ovat sen verran vanhoja, että niistä luopuminen ei tulisi mieleenikään.

Tosi suurta

Päätin runsas vuosi sitten, että opettelen kutomaan sukat. Olimme putkiremppaa paossa  ja vuokra-asunto on niin pieni, että siellä ei muuta voinut kuin istua ja kutoa. Tyttärentytär teki silloin tuloaan ja oli mukava aloittaa sen kokoluokan sukilla. Tavoitteeseen olen päässyt: tyttärentytär on saanut toimia koekäyttäjänä ja "virityksiä" on syntynyt. Niistä rohkaistuneena päätin sitten kutoa hiukan suurempiakin:

Kokojärjestyksessä: 46 (vas),42 ja 38.

Sukkapareihin laitan aina mukaan tuotelappusen, jossa on tietysti tuotenimike, koko ja pesuohje ja lisäksi saajalle pieni tehtävä. Mallistoni nimi on Melkein Pari. Lisätehtäväksi kirjaan "Etsi eroavaisuudet". Nimittäin pareittain kun niitä tarkastelee, joku raita voi olla vain toisessa - tai raitojen värijärjestys on eri -  onko teillä vastaavaa kokemusta? Kuten kaikissa käsityöblogeissa, niin minäkin otin yhden yksityiskohtakuvan:

Kantapää kokoa 42 - aika mallikas kumminkin?

Minikoossa en aio yrittää, sen verran luotan nukkekotimarkkinoiden valikoimiin!

 

Nukkekotipuuhasteluun liittyy tietysti hys hys -asiat. Olen mukana Raunistulan kerhon joulun ryhmäswapissa ja lisäksi vaihdan luukut AinoS:n, Lotten ja työhön liittyvän yhdistystoiminnan kautta nukkekotipuuhista innostuneen Annaliisan kanssa. Raunistulan kerhomme on päässyt takaisin rempattuun ympäristöönsä ja olemme innolla valmistamassa yhteistä jouluikkunaa Turun Martin apteekkiin. Ikkunamme "Nukkekodin joulu"  aukeaa siellä 15.11. Lisäksi pääsimme mukaan hankkeeseen, jossa sisustamme (tapetoimme, maalaamme ja kalustamme) lahjoitustaloa. Kurkkaa Raunistulan nukkekotisivuille/ , siellä lisää!