torstai 10. tammikuuta 2013

Matkaterveiset Dublinista


"Ajatella , että sain tämänkin kokea" mietti Villa Charlotten Rouva, kun katseli Viktoorian ajan tyyliin entisöityä huonetta.  "Kyllä minä kultaseni olen niin iloinen, kun otimme tämän hotellin", nautti, kun katseli vuonna 1892 alunperin kouluksi rakennetun The Schoolhouse-hotellin ikkunasta ulos.

Viehko hotellimme löytyi ihan omatoimisesti ja oli vallan onnistunut valinta, hiljainen,
kauniisti entisöity ja tapetteja myöten viktoorian aikaan sovitettu
                         -  Kiitos Raijalle, jonka avulla sain kuvien siirron toimimaan -

"Kylpyhuoneetkin pyritty pitämään sen ajan kuosissa", totesi kun kuuli miehensä raportin suihkuhanasta. - "Vedenpaine on hyvä", totesi Villa Charlotten Herra. Hän tarkisti hotelleissa aina ensin vedenpaineen, sillä pahempaa hän ei tiennyt kuin hiljalleen vettä liruttavat vesijohdot. "Tulehan katsomaan tätä suihkua nyt", pyysi vaimoaan ja kuullosti lievästi  huvittuneelta. Herralle Orasta voittanutta ei ole -  kaikilla matkoillaan hän jaksaa ihmetellä paikallisia tapoja saniteettikalusteiden, hanojen  ja johdotusten suhteen. "Tässä hotellissa on oikein yksityikohtaiset ohjeet siitä, miten suihkussa toimitaan", naureskeli kun luki seinältä, että suikuhanaa pitää vääntää  neljä kertää vastapäivään, jotta vesi on lämmintä...

  
      

"Muista nyt sitten kun menet suihkuun, että teet niin kuin ohjeessa sanotaan", totesi ja ihmetteli itsekseen, miten ihmeessä voi mennä suihkuun, kun sieltä ensikierrosten aikana ei tulisi kuin kylmää vettä. Suikua ei voinut tietenkään irrottaa minnekään,vaan sen alla oli seistävä... Rouvaa ei heti moinen askarruttanut, sillä hän ihasteli tulomatkalta tekemiään hankintoja. "Tässä on nyt sinulle sinne Huikka ja Kulaukseen oikein nimikkomuki ja hieno seinäölautanen", totesi peräti ystävällisesti, kun katseli aarteitaan:

 
"Otin Liikkeeseen tuon antiikkilautasen myös", hyrräsi, kun availi pakettejaan.

Nämä hankin lennon vaihtoa odotellessa Munchenin kentältä.

"Minne me nyt sitten suuntaamme", kyseli Rouva, kun miehensä tutki kaupunkiopasta ennen ensimmäiselle kaupunkikierrokselle  lähtöä.

                                    

"Ainakin kannatta ohimennesä vilkaista Dublinin kuuluisan "dandyn" patsas ja sitten mielelläni näisin muutamia James Joyce kohteita", vastasi Herra, joka pariskunnasta edusti ns kirjallisempaa tyyliä.
 
Oscar Wilden patsas oli kulkureitillämme hotellista keskustaan kävellessämme.
 
James Joycen kirjat saattoi "elää" eli löysimme monta kirjoista tuttua, kiintoisaa kohdetta,
valitettavasti pääkohde, James Joyce Center, oli suljettuna

"Kyllä täällä sitten on sinullekin pikkuyllätys", totesi Herra suopeana ensimmäisen Guinnesin jälkeen ja vetäisi Rouvan kauppakujan aukosta sisätiloihin.

Oheinen Dolls House Diaries kirja kuvaa viehkosti Dublinssa vuodesta1938 asti toiminutta,
alunperin Tommy Noyekin ja hänen vaimosa Fredan perustamaa nukkekorjaamoa,  nytkyisin TheDollsHouseHospital and Museumia. Liike on sittemmin vaihtanut omístajaa ja ollut myös likellä lopettaa toimintansa, mutta saatuaan edullisemman liikehuoneen, uudet omistajat, Melissa Nolan ja miehensä Chris pystyivät jatkamaan tätä dublinilaisten suuresti arvostamaa nukke- ja nallekorjaamoa ja museota.  Liikkeessä on myös nukkekoteja ja nukkekodin tarvikkeitta. Liike sijaitsee isossa Yrjöjen ajan  komeassa Poewrscourtin kaupunkitalossa. Tarjonta oli pettymys, pelkkää ns valmistavaraa, jota saa mistä tahansa. Mutta vanhat nuket olivat hienoja., vaikka niitäkin oli odottamaani vähemmän esillä.
"Eikä tietenkään ole matkaa ilman minun herkkujani", totesi Herra, kun lähtivät kaupungin ainoasta "alan liikkestä" ulos. Hämmästyksekseen Herra huomasi, että vaimonsa ei tehnyt siitä paikasta lainkaan hankintoja... Siispä lounaalle.
 
 
Mitäpä hyvä lounas ei saisi aikaan muuta kuin ostamisen vimmaa. Herran kolutessa kirjakauppaa Rouva piipahteli lähiliikkeissä ja hotelliín päästyään näytti enemmän kuin tyytyväiseltä, kurkki ikkunaan vähä väliä, kunnes näki pihalle tuotavan toivotun lähetyksen.
"Mitä ihmettä sinä olet mennyt ostamaan", kauhisteli Herran, kun tajusi, että hotellin pihaan tuotiin autolla isoa pakettia. "Tämä on Huikka ja Kulauksen uusi sisustuselementti" totesi Rouva ja katseli löytöjään tyytyväisenä.
 
  
"Vaikka en mitään ymmärrä tuon kuravelliä muistuttavan juoman päälle, on myönnettävä, että sen mainokset ovat vertaansa vailla. Tuon juoman lintukuva on graafisesti todella upea ja siitä tulee Huikka ja Kulauksen uuden ilmeen lähtökohta. Nämä me viemme kotiin", päätti. Herran ei auttanut muu kuin myöntyä. Vaimon kuvaus Guinnes-oluesta oli liki pyhäinhäväistys - "kuravelli" kun on oluista parhain ja sen nauttiminen tehtaan museossa  yksi matkan tähtihetkiä..." Uuden koristeen rahtaaminen  onkin haasteellinen juttu", mietti mies samalla kun totesi, että kyltti  pitäisi  jollakin tavalla rahdata ensin lentokentälle ja sieltä koneen ruumaan (vanhingotta). Viisaana miehenä piti kuitenkin suunsa kiinni, sen verran päättäväinen oli vaimonsa ilme.
 
Vietettyään uuden vuoden seudun ulkomailla Rouva puhisi intoa. Huikka ja Kulaus oli hänen mielestään saatava uuteen uskoon - ja siitä oli aavistus  lempiolohuoneessaan viihtyvillä miekkosillakin.
                                     

"No niin pojat, nyt alkaa meille sitten uusi elämä", totesi Tane totisena, kun  tajusi, että Villa Charlotten Rouva oli palannut matkaltaan.  "Uumoilen, että tupatarkastus on tulollaan", mainitsi Baarin Isännälle, joka alkoi hermostua. Nimittäin Uuden Vuoden vastaanottajaisjuhla oli ollut tavallista riehakkaampi, koska Villa Charlotten pariskunnan tiedettiin olevan poissa.
Huikka ja Kulaus vielä joulukoristeissaan, sen päälle Tanen paikalle löytämät dekoreeraukset vuoden vaihtoa varten. Ja ovella jo aamupäivällä kuriirikuljetuksella  kaksi isoa metallista seinäjulistetta...

                                

Seinäkoristeetkin olivat siirtyneet paikoiltaan ja arvotaulu liki tuhoutunut uuden vuoden valjetessa.
 
Pahinta oli, että paikalle rahdattu "koriste" lojui yhä paikoillaan, kun Rouvan energinen ääni alkoi kuulua.

Muumio on kesän Lontoon matkan löytö British Museumin lähellä olevasta krääsäkaupasta.
 
"MITÄ TUO HIRVITYS TEKEE MINUN TALONI KIVIJALAN KORTTELIRAVINTOLASSA" , kuului hyytävästi. Ei auttanut miesten ääneen ihmetellä, missä vaiheessa Huikka ja Kulaus oli muuttunut ravintolaksi... Tilanne oli totinen. "Eikö Baarin Isäntä saanut viestiäni, että tämä paikka pitää nyt sulkea pariksi päivää, jotta saamme minun suunnitelmani toteutettua", kysyi ja antoi samaan hengen vetoon lisäohjeensa: "Tuo muumio, mistä liekin tänne tuotu, taas oltu Tehtaan varastolla könyämässä, kyllä minä sen tiedän, siellä se on ollut jo pitempään, kun se sinne eräiden kesäjuhlien päätteeksi vietiin, se on VIETÄVÄ HETI POIS ja kannetaan sisään nuo julisteet ja korjataan nuo taulut paikalleen eikä tässä sitten muuta, tulen kohta sanomaan, mihin tuo Guinnes laitetaan", jatkoi ja kaiveli kassiaan soittaakseen ystävänsä Galleristin ja Pankinjohtajan Rouvan paikan päälle. Sen verran oli kyseessä merkittävä tapaus.

5 kommenttia:

  1. On ollut Onnistunut matka :)
    Hienoja löytöjä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos matkaterveisistä, mukava päästä piipahtelamaan näin. Hienot löydöt.

    VastaaPoista
  3. Upeat löydöt, varmasti ihana matka!

    VastaaPoista
  4. Oi mistä tuo reutterin lautanen on? Ihana!

    VastaaPoista