Kerrankin tärppäsi - pikkujoulun kalenteriluukku?

Olin aamulla  liki epätoivoisella hankintamatkalla. Nimittäin koodi oli My Litte Pony, keltainen, mukana kampa, yksittäispakattu. Löysin - kolmannesta kaupasta. Oli myyjällä ihmettelemistä, kun  melkein onnesta itkuun purskahdin, niin oli tärkeä tavara kyseessä ;). Ruokaostosmatkalla päätin sitten kokeilla ruokaostojen jälkeen onnenkantamoistani - kuvasta näkyy mitä sain ;)

ALKON puinen viinilaatikko

Paikallisen CM:n ALKON "pojat" totesivat, että olipa tuuria, kun näitä ei nykyisin enää  oikein saa. Minun pikkujouluiloni oli ylimmillään, kun  kaupasta autolle kantamuksiani rahtasin.

Laatikon päälle kuvaan asettelin tuolta Nilikentän Ainolta  saamani yllätyksen (vain osa siitä mahtui laatikon päälle, niin runsas oli paketti).

 

Hieno virkattu sängynpeite, nukke, jolla mitä ihanin mekko ja hattu - ja katsokaa, minkä värinen tukka neidolla on! Woooow! Mukana oli askartelutarpeisiin yhtä ja toista (p a l j o n ) ja lisäksi tuo upea mustalle kankaalle käsintehty käsityö  (siitä tulee tyyny tai seinävaate, vielä mietin).

 

Pikkusukat ovat uusin hankintani Nukkekotikirppikseltä. Sieltä myös eilen saapui uusin kalustehankinta, tässä vielä kuva siitäkin:

 

Vanha keittiökaappi, ovet liikkuvat.

 

Ihan kuin olisin avannut kalenteriluukun, vaikka en tänä vuonna semmoisessa mukana olekaan yhtä aaton luukkua lukuunottamatta

 

                                Mukavaa pikkujouluviikonloppua blogissani piipahteleville!

Joulu alkaa tuntua!

Villa Charlotten Rouva oli pääsemässä tunnelmaan. Päivän kuluessa hän oli kehittänyt mielessään oivan keinon, jolla Herran saa mukaan perinteiseen joulupuuhaan. Nimittäin arvokiinteistön pihaan on jo monena jouluna valmistettu joulutupa, jossa sitten on naapurustolle tarjottu joulun odottelua helpottavat glögit ja pikkupurtavaa. Ja tällä viikonlopulla tuo tupa pitäisi taas Tehtaan pihavarastosta siirtää Rouvan käyttöön.
-Nytpä leivon  joulunaluspiparit, tuumi tämä energinen naisihminen, jonka olkapääleikkaus oli hetkeksi  hiljentänyt. Entinen vauhti alkoi olla koossa ja keittiössä oli touhu ylimmillään.
-Laitanpa kuitenkin Herran herkkua tähän mukaan, pysyy sitten  mieli suopeana, mietti hän, ja asetteli keittiön pöydälle vasta saamiinsa joululautasiin Berliinin munkit. Piparit kun eivät Herran ihan ykköshekkruja ole. Siinä sivussa hän otti esille graavaamansa lohen, ja siivutteli Herralle hiukopalaa.
-Mitäpä  mies ei tekisi, kun on tarjolla herkkuja, tiesi Rouva ja kattoi samalla olohuoneeseen iltapalapöytää.

 

-Onneksi minulla on maaherran Itsenäisyyspäivän juhla-asu valmiina, tuumi Rouva, kun liikkui talossa ja tarkasteli pölytilannetta. Siinä samassa kuuli Herran avaavan ovea ja kiiruhti takaisin keittiöön.

-Nyt tulet tänne ja syödään hyvin ja sitten alamme miettiä huomista ohjelmaa.

Herra huokasi, tiesi miespolo, mistä oli kyse, mutta kieltämättä virkistyi, kun näki keittiön pöydän.



- Kun olet syönyt, pitää Töpsy ja Tapsu kuitenkin ulkoiluttaa. Ajattelin, että voisit samalla kiertää Huikka ja Kulauksen kautta ja katsoa, onko siellä kaikki hyvin.

Siihen ei Herralla ollut vastaan sanomista, koirat oli hankittu paitsi metsästykseen niin myös kuntoilun aikaansaamiseksi. - Ja kieltämättä piipahdus Huikka ja Kulauksen rennossa ilmapiirissä houkutti...

 

- Älä sitten viivy kauaa, katso vain että se uusi ilmanvaihtolaite toimii. Pankinjohtaja ja Rouva tulevat puolen tunnin päästä ja sitten istumme ja nautimme hyviä juustoja ja suunnittelemme pihapiirin Joulunalusiltaamme.

-En viivy, lupasi Herra ja laitteli jalkaa toisen eteen reippaasti. Sen verran piipahdus saa kestää, että lasillinen lempijuomaa tulee nautituksi, päätti.

Maalaamisen syvin olemus

Tänään maalattiin, tosin vasta aikamoisen maanittelun jälkeen. Oli eilinen sänkyepisodi viedä Mieshenkilön uskon omaan taitoonsa.
-Tässä on pohjamaalia, annoin purkin käteen (löysin maalivarastostani - ja se olisi ihan käypää  väriä mielestäni noin muutenkin).
-No ei kai tätä nyt mitään pohjamaalata, vaan tehdään heti se sekoitus (yrittää päästä vähällä).
-Kyllä pohjamaalataan, purkki auki vaan ja hommiin.
-Minä haen sitten sen maalialustan (ihan niin kuin ei voisi suoraan purkista maalia ottaa).
-Anna ruuvimeisseli, purkki pitää avata (haen-ojennan-hymyilen-sisäänpäin).
Kaataa maalia punaiseen maalialustaan ja sanoo vielä, että
-Tämä on liika paksua, tarvitaan vettä, lusikallinen.
Otan lasinpohjalle vettä kraanasta.
-Ei ei  kun lusikallinen... (en vaihda annostinta, kaadan pari tippaa lasista maalin sekaan ja ojennan vielä Bilteman tikun sekoittamista varten - täydellinen assistentti).
-Tuo liimattu kohta kannattaisi varmaan ensin hiota, sanon.
Alkaa nyppiä kynsillään liimankokkareita ja tuumii, että "hyvä on".'
-Pitäisikö vielä porata reikä ja laittaa ruuvit, kysyy jotenkin innoissaan.
-Mihin kohtaan?
-No noihin liimattuihin, jotta sitten varmasti pysyisivät (mikä ihme tuota miestä riivaa, ruuveja ja poraamista liimattuun hentoon laudankaistaleeseen...)
-Ei, nyt ei porata, he halkeavat. Nyt pitää hiota.
Haen hiomapaperia ja hion reunan sileäksi.

Alkaa maalata. Minä sytytän  hermolevoksi kynttilän Joulukadun avajaista löytyneeseen somaan lyhtyyn. Siinä se loimottaa tyttärenpoikien jo vuonna 2008 tehdyn "Grillijuhlat" roomboxin seurana.

Ihan kuin Muumitalo - siinä on toisella puolella "ovi" - mahtava asumus ... sitten joskus!

 

Tässä se nyt on, pohjamaali päällään. Tuossa vierellä on kerholla tehty myynti- ja näyttelytarkoituksiin vamistunut (kiitos Titan ja Ninnan) esittelyporras, jonka pinnan siinä samalla hioin ja maalasin toistamiseen.

Illemmalla

-On se aika söpö tuollaisena valkoisena, sanon "viattomasti".
-Ei minusta, vaaleanvihreä  sen olla pitää, toteaa ja katselee tyytyväisenä pohjamaalauksensa tulosta.

Ni. Ei sille kai sitten mitään voi. Ja minulla kun on mini-isoäidin neliöt, jotka on pinkkisävyyn, ne olisi NIIN hyvin sopineet vanhanajan valkoiseen...

Jatkuu joskus kun on väri pinnassa.

Kohti joulua

Aamulla
Tuumin aamun kauppahallireissulla, että haluaisin maalata vanhan nukensängyn, jotta tyttärentytär voisi nukuttaa siinä apinoitaan ja mummolan nukkejaan. Mieshenkilö oli auliilla mielellä ja lupasi maalata. Auton nokka käännettiin oitis maalikauppaa kohti, jossa pohdittiin väriä. Ja maalin määrää.
-Kyllä tuo punainen olisi kaunis, sanoo ja osoittaa joulunpunaista purkkia (ei sovi minun ajatuksiini).
-No se on minusta nyt hiukan liika joulunvärinen (olin ajatellut vanhahtavaa, sellaista kerman vaaleata, hiukan nurkistaan kulunutta).
-No sitten pinkki (Mieshenkilö on pikkunaisen, 2v, hurmaama).
-No voisko nyt tällä kertaa olla jotain muuta, kun aina pinkkiä?
Sitten:
Maalikaupassa oli riisipuuro- ja väskynäsoppamaistiaiset. Kun siinä niitä maiskuttelin, teki Mieshenkilö  päätöksiään.
-Tehdään siitä vaaleanvihreä (puuro on mennä väärään kurkkuun), minä haen vielä sellaisen alustan, jota tarvitaan kun maalataan ja tarvitsen myös pensselin (kaikkia on kotona).
-No ei kai nyt sellaista maalialustaa kannata ostaa, kun purkkeja on kotona vaikka kuinka (ei kun menee ja  palaa tyytyväisen näköisenä).

 

Näistä maaleista kuulema tulee hyvä vaaleanvihreä. Ehdottelin, että maalikaupassa on sellainen palvelu, että ne ihan työkseen sekottavat maaleja haluttuun väriin.

-Ei, kyllä minä sekoitan itse (elementissään).

Sen jälkeen

Kotona NIIN tyypillinen tilanne:

-Tarvitsen hiekkapaperia, missä sitä nyt sitten on?

Ojennan tarvikkeen ja menen omiin puuhiini (olin haaveillut rauhallisesta joulunalus-askartelupäivästä).

-Tarvitsen sellaisen puukapulan tämän hiomispaperin alle.

-Katso sieltä varastostasi, minulla ei ole (ihmettelen hetken, sillä menee ihan itse katsomaan).

-Löysin, nyt menen hiomaan, tiedottaa ja kohta alkaa parvekkeelta kuulua miestyön ääntä.

 

-Minkä ihmeen sinä otit siihen paperin alle?

Näyttää,  ja saa minun lievästi sanoen vähintääkin ihmettelemään, sillä hiontakapulaksi on Mieshenkilön logiikalla kelpuutettu minun lasiovellisen kaapin runko...

 

 

Ja mitä sitten?

Alkoivatkin elämää suuremmat pulmat. Sängyn pohja oli poikien käytössä (painosta) irronnut ja sen paikalleen saaminen minun mielestäni kannatti tehdä niin, että pohja varovasti irrotetaan, laitetaan liimaa ja uudelleen naulataan. Eikö?

No ensin tuumitaan (sitä ennen koko sänky oli laitettu suihkun alle, kun kehoitin hiukan kostella pyykimään hiontapölyt pois...)

 

 

Sitten hakataan... ja niin paljon voimia pitää olla, että...

 

...sänkypolon laitapala halkeaa...

 

-Kannattaisiko niitä revenneitä palasia liimata siihen takaisin, kun ensin laitat sen pohjan nyt vaan kiinni?

-Ei, tähän pitää saada nyt rimaa, jolla tuo rako paikataan, onko sinulla tämän levyistä rimaa tai keppiä (puhuu ihan asiantunjana).

Ojennan riman-etsin-sahan-sahausalustan-levittelen-suojavakstuukia-laajemmalle.

-Anna lyijykynä (sekin vielä,  merkkaa minun kallisarvoiseen kattoparruaineksiin viivoja ja sahaa niitä ihan kuin  olisi ennenkin sänkyjen reunoja paikkaillut).

-Ei tästä tule mitään (ei saa listoja kiinni, halkeilevat kun yrittää naulata - kieltämättä oli hymyssä pitämistä, kun yritti vielä siinä välissä ruuvata niitä kiinni)

 

Lopulta

Otan paikaltaan riistäytyneet sängynreunan palaset lattialta  ja  liimaan ne paikalleen.

-Siihen pitää laittaa puristimet (seisoo vieressä, kehtaa neuvoa).

Haen kaikki mahdolliset puristimet ja laitan ne kiinni.

-No niin, eikös ole hyvä, että minulla on hyvät työkalut (itseensä tyytyväinen, urakoitsija oikein).

 

 

Maalaukseen ei tänään päästy, sillä kuulema puristimien pitää olla paikallaan yhden vuorokauden verran.

Miten ihmeessä minä vältän nyt sen vaaleanvihreän värin? - Toki kokeilla voi, mutta kaiken tämän Mieshenkilön  nikkaroinnin jälkeen tuli olo, että olisi kannattanut riisipuron perään ostaa sitä kermanväristä pari tölkkiä ja pitää varalla. Jos se vaaleanvihreä sekoitus ei huomenna aamulla miellytäkään? Mistä sitä tietää, millaista sävyä syntyy, kun on kyse meidän Mieshenkilöstä?

 

Jälkinäytös

 

Mitä siitä sitten seuraa, kun on suunnitellut itselleen rauhallisen askartelulauantain?  Sitä siivoaa Mieshenkilön jälkiä. Tässä on etsitty vaikka mitä ja kuka sitä nyt itse sotkujaan korjaisi?

Pikkujoulupuuhia

Meillä oli kerholla pikkujoulut, kivat olikin. Vaihdoimme paketteja ja juhlistimme jouluikkunamme esillepanoa.   "Hiirten joulu" on  katsottavissa Turussa  Puustellin ikkunassa loppiaiseen asti. Käykää kurkkimassa Kerhomme sivuilla ja tietysti myös Puutarhakadulla paikanpäällä .

Kun ikkuna oli pystytetty, siirryimme kerholle joulukauden ensimmäistä glögiä maistelemaan ja pikkupaketteja vaihtamaan.

 

Nyyttikestiperiaatteella koottu  pikkujoulupöytämme oli runsas!

Kun herkut oli "tuhottu", siirryttiin pikkupakettien jakoon, joiden sisältöä tässä:

 

Minun saamani paketti  sisälti herkullista lohta ja kaksi hienoa joululautasta, kiitos Johannalle!

 

Omaan pakettiini käärin grafiikanlehtisarjan.  Valmistusprosessi oli  melkomoinen, kun yritin tajuta englantilaisessa lehdessä ollutta ohjetta. Neljännen yrityksen jälkeen tein oman mielen mukaan...

Tässä päältä.... ja seuraavassa sisältä...

Sisällä on neljä suomalaisen taiteilijan grafiikanlehteä, välissä voipaperia...

 

Titta hemmotteli meitä laatimallaan "Hiirten joulu Raunistulassa" kirjasella. Se kertoo näyteikkunaan valmistuneen hiiriyhdyskunnan joulunajasta. Kiitos Titta!

 

Täsä vielä tosite niistä grafiikankansioista, jotka eivät päätyneet pakettiin:

 

                                                           Olipa taas kiva ilta!

Arvonta ratkaistu

Arvuuttelin taannoin, mikä tämä  komea rakennus on. Lupasin arpoa kolmelle palkinnot. Teen kuitenkin hiukan toisin: ensimmäistä en arvo, sillä oikean vastauksen antoi vai yksi (1/17).

St Paul´s Cathedral, London - suklaakonvehdin kääre.

Asiaa en heti itsekään täysin varmasti tiennyt, kun suklaakonvehteja syödessäni ihastelin muitakin hienoja rakennuksia, mutta käärepaperin taustapuolelle asia oli  printattuna. Rakennus ei oikeasti ihan kuvan näköiselt näyttänyt, kun siellä kävin. Ainoan oikean vastauksen toimitti   Millimari.   Arvonnassa avusti muiden suhteen random.org, joka osoitti pikkuyllätykset seuraaville:  Taina Nukkekoti Lounatuulesta ja  Heidi saavat myös pikkuyllätyksen, jahka yhteystiedot selviävät. Kiitos mukavista arvauksistanne!

Taidetta - Art - Kuva-arvoitus - Picture Puzzle

Kyllä on messevä tunne, kun olkapää kestää jo hiukan askarrusta. Tänään päätin valmistella Raunistulan kerhon jouluikkuna-asetelman puutelistalla olevia tauluja. Olikin vaikea juttu, kehysten tekeminen likeltelee korkempaa matematiikkaa, jiiriin saaminen  liki mahdotonta ja miten sitten ne raamit saa liimattua ilman, että jäävät alustansa kiinni?
Today, I feel happy, my right arm already lets me work a bit with my dolls house and I decided to prepare some art. The difficulty is how to make the frames to look decent?

 

Päädyin ties kuinka monennen yrityksen jälkeen liimaamaan kehykset suoraan aluspaperille. Sitten maalasin kehykset.  "von Wright" tuli liimattua tuosta päältä sen aluspaperin päälle ja  alla olevan tein niin, että leikkasin aluspaperin pois ja laitoin takakautta kuvan tilalle, niin suurena kuin taulu takapuoleltaan on. Ja siihen liittyy  marraskuun alun kunniaksi pieni arvonta: Mikä rakennus on kyseessä? Vastanneitten kesken arvon kolme pikkuyllätystä! Vastauksia voi laittaa 9.11.2013 asti.

 

Rakennus on saanut arvoisensa kehykset... mustaa maalia ja tuollaista kultahippua

 - pahimpien saumojen peitoksi ;)

 

Kun käsi vielä salli, jatkoin suksisavottaa. Neppareista tuli ihan kelvot keppien mikä-.nimi-tuo-nyt-sitten-onkaan-juttu. Kädenpidikkeet vielä, mutta tänään ei pysty enempää.

                                      
                                        Mukavaa viikonloppua blogissani piipahteleville.