Maalaamisen syvin olemus

Tänään maalattiin, tosin vasta aikamoisen maanittelun jälkeen. Oli eilinen sänkyepisodi viedä Mieshenkilön uskon omaan taitoonsa.
-Tässä on pohjamaalia, annoin purkin käteen (löysin maalivarastostani - ja se olisi ihan käypää  väriä mielestäni noin muutenkin).
-No ei kai tätä nyt mitään pohjamaalata, vaan tehdään heti se sekoitus (yrittää päästä vähällä).
-Kyllä pohjamaalataan, purkki auki vaan ja hommiin.
-Minä haen sitten sen maalialustan (ihan niin kuin ei voisi suoraan purkista maalia ottaa).
-Anna ruuvimeisseli, purkki pitää avata (haen-ojennan-hymyilen-sisäänpäin).
Kaataa maalia punaiseen maalialustaan ja sanoo vielä, että
-Tämä on liika paksua, tarvitaan vettä, lusikallinen.
Otan lasinpohjalle vettä kraanasta.
-Ei ei  kun lusikallinen... (en vaihda annostinta, kaadan pari tippaa lasista maalin sekaan ja ojennan vielä Bilteman tikun sekoittamista varten - täydellinen assistentti).
-Tuo liimattu kohta kannattaisi varmaan ensin hiota, sanon.
Alkaa nyppiä kynsillään liimankokkareita ja tuumii, että "hyvä on".'
-Pitäisikö vielä porata reikä ja laittaa ruuvit, kysyy jotenkin innoissaan.
-Mihin kohtaan?
-No noihin liimattuihin, jotta sitten varmasti pysyisivät (mikä ihme tuota miestä riivaa, ruuveja ja poraamista liimattuun hentoon laudankaistaleeseen...)
-Ei, nyt ei porata, he halkeavat. Nyt pitää hiota.
Haen hiomapaperia ja hion reunan sileäksi.

Alkaa maalata. Minä sytytän  hermolevoksi kynttilän Joulukadun avajaista löytyneeseen somaan lyhtyyn. Siinä se loimottaa tyttärenpoikien jo vuonna 2008 tehdyn "Grillijuhlat" roomboxin seurana.

Ihan kuin Muumitalo - siinä on toisella puolella "ovi" - mahtava asumus ... sitten joskus!

 

Tässä se nyt on, pohjamaali päällään. Tuossa vierellä on kerholla tehty myynti- ja näyttelytarkoituksiin vamistunut (kiitos Titan ja Ninnan) esittelyporras, jonka pinnan siinä samalla hioin ja maalasin toistamiseen.

Illemmalla

-On se aika söpö tuollaisena valkoisena, sanon "viattomasti".
-Ei minusta, vaaleanvihreä  sen olla pitää, toteaa ja katselee tyytyväisenä pohjamaalauksensa tulosta.

Ni. Ei sille kai sitten mitään voi. Ja minulla kun on mini-isoäidin neliöt, jotka on pinkkisävyyn, ne olisi NIIN hyvin sopineet vanhanajan valkoiseen...

Jatkuu joskus kun on väri pinnassa.