Sähköoppia - osa 1

Mieshenkilö oli luvannut heikkona hetkenään "katsoa" minun kanssani Pitsilinnan  6. kerroksen sähköistystä. Tänään oli se päivä. Varmasti sain silkasta myötätunnosta seuraa itselleni, koska huomenna on taas työpäivä (minulla).  Helpointa oli määrittää, mihin kohtaan kussakin huoneessa halusin valot ja siis johdoille paikat. Tältä näytti tuo 1 m levyinen ja 60 cm syvä komuutti, kun reijät oli porattu. Hammastikut sitä varten, että en pohjamaalatessani sitten niitä reikiä hävitä.

Päältä päin tarkasteltuna näyttää tältä

Sisäpuolen merkkitikut, tästä näkee kerroksen rakenteen, taustalla on kirja/Lundbyhyllyni.

 Seuraava keskustelu meni (taas)  ihan  ns tyypillisen kaavan mukaan.
-Tähän päälle pitäisi nyt saada sellaiset urat, joita pitkin pikkujohdot sitten kulkevat. Olen hiukan tutustut sen kupariteipin käyttöön ja mietin, josko sillä tekisimme tämän.
-Katsoin eilen sellaista videota You Tubesta, kannattaisiko sinun katsoa se, ehdotin. Siinä se kouru tehtiin isolla poralla ihan vapaalla kädellä.
-Ei, sanoo Mieshenkilö. Aina parempi, jos on johtoja, joita liittää. Kupariteipillä pitää juottaa ja tinata ja vaikka mitä. Tuohon vaan merkit nyt sähköpääkeskukselle ja siitä se lähtee. Urat vaan pitää tehdä. Otan tuon pikkuporan (minun Proxon) ja käytän siinä olevaa jyrsintä.
Kokoaa tomerasti ja akaavievästi Proxonin jyrsinosaa. Ehdin siinä odotellessa imuroida ja siivota joulunjälkiä. Lopulta tehtäväkseni jää pitää tuota tukikeppiä tanakasti  kiinni, jotta jyrsimen ohjain saa sen mukaan suoran reitin.
Tulos: muurahaisen polkua muistuttava kummallisen epätasainen "ura", joka on  viimeisteltävä kuvassa näkyvien työkalujen kanssa.

 

-Ei taida tulla mitään tämän kanssa, toteaa ja ihmettelee.

-Kanttaisiko nyt kokeilla sillä tavallisella isolla poralla, ja vaikka ensin katsoa se video, niin saisit käsityksen, mitä siinä tehtiin?

Ei kelpaa. Yrittää toistamiseen vielä Proxonilla, kunnes luovuttaa.

-Otan ison poran.

Johan nyt jotakin, mietin, uskooko oikein?

Kohnaa työhuoneessaan siihen malliin, että luulen jo ison poran hävinneen. Mutta ei. Tulee "työmaalle" tyytyväinen ilme naamallaan:

-No niin, nyt on kunnon vehkeet, esittelee tappoasetta muistuttavan kombinaationsa.

-Tässä on tuo ohjain, jonka avulla saa säädettyä sen uran syvyyden.

-Mahtaako olla tarpeen, kun siinä viedeossa...

-Tämä on paras tässä (ihan kuin tietäisi ja ihan kuin olisi ennenkin tehnyt...)

-Laita-tuo-keppi-tueksi-tuohon -väliin-ja-pidä-sitä-paikallaan-tueksi... neuvoo.

Ja minä pidän...

Huomattavan hieno syvyydensäädin

Huomattavan hieno ura.

Huomattavan hienot viimeistelyvälineet, vasemman puoleinen viila katkesi...

 

-No tämähän nyt jo alkaa sujua, toteaa, kun on urittanut uutta 20 cm pätkää ainakin kolmeen kertaan edestakaisin. Aikaa on mennyt  liki 3 tuntia.
Kokeilen  sähköjohtoa syntyneeseen uraan.
-Liian matala ja käsivoimin en jaksa viilata (kuten edellisen kerroksen - ja tein sen íhan yksin).
Katsoo varusteporaansa, yrittää sitten viilalla hiota uraa a) suoremmaksi ja  b) syvemmäksi.
Ikään kuin sitten oivaltaa, että jos näin toimitaan, ja kun lamppuja on ainakin 10, niin saa kyllä viilata ja hiota koko loppulomansa...
- Pitäisikö minun kuitenkin katsoa se video?
Tulihan se sieltä.
Tästä on hyvä jatkaa - sitten joskus...
Näitä tarkoitan - näistä saa hyvän  perusopin kupariteippisähköistykseen.

http://www.youtube.com/watch?v=EuXcDC--SPI

http://www.youtube.com/watch?v=mwItvBXtJoM

http://www.youtube.com/watch?v=ZtpbyDuQTa4