Arkkitehdin Puoliso heräili mukavasti nenää kutittavaan kahvintuoksuun. Mieli keveänä hän nousi ja meni kurkistamaan uuteen keittiöön, josta oli jo tovin kuulunut puuhastelun ääniä. Ensisilmäys paljasti tälle esteetikolle, että asialla oli mitä todennäköisimmin ollut se pahamaineinen, tosin äärettömän mukava miekkonen, uuden vuoden aaton uusi uttavuus Huikka ja Kulauksesta. Kärsivällinen kun on, ei alkanut moittia Arkkitehtia, vaan otti asian tavoilleen tyypillisen rauhallisesti, kun Arkkitehti toivotti hyvän huomenensa.
-Huomenta kultaseni, mitä tuumit, olemme saaneet täällä aika paljon aikaiseksi? Tässä sinulle aamun paras kupillinen ennen kuin laitan hiukan purtavaa.
-No niin, katsotaanpas, tuumi Puoliso ja päätti olla pilaamatta aamuaan..
-Näyttäkö nyt siltä, että laatat ovat loppuneet kesken, totesi ja maisteli kahviaan, jonka Arkkitehti aina suodattaa pannujauhatuksesta. Hyvää oli, onneksi, liennytti mieltä.
Havaitsi samalla, että vastaisuudessa tarvittaisiin myös pelti/hormiyön asiantuntijaa, sillä tilatun liesituulettimen hormi oli aivan liian lyhyt.
-No niin taisi käydä, ja juuri tämä Italiasta tuomasi laatta ei riittänyt. Ja kieltämättä, minä tilasin väärän mittaisen hormin. Tane, muistathan sen Tanen, oli ehtinyt laatoittaa tuon päätyseinän siten, että tuohon liesituulettimen alle ei sitä enää riittänyt. Ei kuulema ollut tajunnut, että liesituuletin tulee asennetuksi noin korkealle! Mitä ihmettä me nyt teemme? Ja minä kun olin niin iloinen, kun työ eteni todella rivakkaasti.
-Älähän nyt hätäile, totesi Puoliso, eiköhän me keinot keksitä. Mutta syödään aamiainen ensin, eikös vaan?
Arkkitehti halusi kuitenkin esittää oman yllätyksensä, jota hän oli valmistellut salassa Puolisoltaan. Veti tämän kainaloonsa ja kuljetti yllätyksen äärelle:
- Noin, nyt voi avata silmät! Tadaam! Tässä sinulle oma lukunurkkaus! Voimme miettiä vielä taulut ja muuta tarvittavaa. Tuo tapetti ei ihan vastaa suunnitelmiani, koska tälle huoneelle oli aluperin ihan toisenlainen tarkoitus. Laitoin siihen nyt tuon sinun metsästysretkeltäsi tuomasi taljankin. Sopii hyvin, eikös vain?
Puoliso aukaisi silmänsä ja oli hetken aivan häkellyksissään - sitten kyynelehtien kiitteli Arkkitehtia, joka oli kaiken kiireen keskellä ensinnäkin vastannut remonttiurakasta ja jaksanut vielä sen keskellä huomioida hänen jo edesmenneen äitinsä jättämät rakkaat sohvan ja tuolin.
-Nyt me teemmekin niin, että otamme aamukahvimme ja valmistamasi aamupalan tähän takkatulen äärelle, sanoi ja halasi Arkkitehtia lämpimästi.
Niin tekivät.
Totetsivat sitten kuin yhdestä suusta aamupalan jälkeen keittiötilannetta tarkastaessaan, että vahingot eivät nyt ihan niin hirveän suuret olleet.
-Otetaan taas käyttöön suunnitelma B. Sen myötä saadaan sitten tuo valaistuskin korjattua, pitäähän liesituulettimen yhteydessä olla valot. Ja kodinhoitohuonetta pitää sitten suunnitella yhdessä, sanoi Puoliso, joka heistä oli se, joka huolehti pyykeistä ja muusta siivouksesta. Sen tilan pitää olla kunnollinen.
Taustalla oleva ns kodinhoitohuone pitää miettiä uusiksi, se kun oli alunperin ajatuksissani keittiö. Sinne siis tulee vesioiste, ehkä tuo siinä nyt oleva perinteinen tiskiallas, kaapistoa, imuria, silitysnurkkaa jne - aina on siis haasteita!
Päätti kuitenkin olla rauhallinen, Arkkitehti kun heistä on se, joka nopeammin menettää malttinsa ja rohkeutensa, niin asiallinen kuin muutoin yleensä on.
-Lähdetään nyt asioille, tilataan lisähormi ja tutkitaan tuo valaistusjuttu. Lisäksi haluaisin makuuhuoneeseen mustaa Alvaria, lisäsi vielä hymy huulillaan.
Tiesi, mistä narusta vetää, Arkkitehti kun vannoo "Alvarien" nimeen. Hyllymalli kuulema hivelee silmää.
Siitä alkoikin mukava päivä.
Niinhän se on - vaikeuksien kautta voittoon!
