Bajamaja blues

Alkaa olla sellainen vaihe, että  annan olla. Let it be. Värisävyä hakiessa menee hermo, ensimmäisen bajamajan oviaukon yläosa on liian pyöreä. Ihan niin kuin Mieshenkilö sanoo, vasta viides versio onnistuu. Tosin en enempää kahta aio tehdä (jos tuon alla olevan ekaversion oviaukon korjaa, se on melkein kuin tekisi kolmatta).

Aamulla herätessä totesin, että juu, ei voi muuta, oviaukon yritän korjata. En tykkää.
Maalikin taitaa siten mennä vielä kerran uusiksi, koska nyt on pinnassa sekoitus, jota en taatusti osaa tehdä uusiksi. Sisällä entinen maalisävy, päällä uusi.
Mutta - haitaakse? Tämän touhun pitäisi olla mukavaa eikä yöunia haittavaa...

 Katto ei ole vielä valmis, reunukseen pitää laittaa jotakin... ks alla, ihan kuin hiiri olisi käynyt nakertamassa...

Maalia siihenkin tarvitaan. Tuo ilmanvaihtoaukko on minusta kiva - samanlainen on siis myös sisällä (ja ihan samalla kohtaa tietysti!).

Ja tietysti pitää olla INVA -versio (alla). Mitoiltaan vastaa elävän elämän INVA-Bajamajaa. Sen kanssa olen ollut hiukan viisaampi. Kaiteet tosin tuottavat liki ylitsepääemätöntä vaikeutta. Tässä kaiteistuksen eka versio, siis jää kokeiluversioksi, mutta hyvähän on aina kokeilla...

Tässä on materiaalina pilli, jonka sisään laitoin ohutta rautalankaa.

Tästä ovesta tykkään. Ja ihan ite tein. Pahvia, Oiva pikasilotetta ja maalia. Kuvion leikkasin kerhon kuviosahalla. 

Ei ku hommiin, onneksi on sunnuntai.

Paineita nimittäin riittää, kaapissa odottaa Neiti Neljäveen nukkekoti, tapiseeraus ja muu remontti ja joulu tulee joka päivä lähemmäs.