keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Oli ennen Onnimanni - ja nyt matkalaukussa!

Pääsin osaksi Marjatta Kurenniemen Oli ennen Onnimanni satua (julkaistu vuonna 1953), kun turkulaisen Päiväkoti Vilskeen johtaja Henna otti yhteyttä ja pyysi neuvoa siihen, mistä löytää nukkekodin kokoinen nukke, jolla olisi tarkoitus elävöittää päiväkodin lasten satutuntia. Oli hänellä mielessään myös jollakin lailla rakentaa tuo Onnimannin Metsän suloisin paikka...
Selvää on, että asia innosti heti... Pyysin odottamaan tovin... 
Hankkeeseen lähtivät mukaan lisäkseni harrastajaystävät Pirja Karjalainen ja Katri Suikki. Iloksemme Torniosta Anja Kurttio tarttui asiaan ja valmisti pikavauhdilla Onnimannin ja Valpuri Keijun. Ajatuksena meillä oli valmistaa Onnimannin Metsän suloisin paikka matkalaukkuun, jotta satua voisi lukea ja esittää  Päiväkoti Vilsken molemmissa rakennuksissa. Matkalaukun saimme Päiväkoti Vilskeestä.

                                  
Rakennesuunnittelusta vastasi Pirja, Katri loihti Onnimannin tuvan uunin, sängyn ja pöytäkalusteet ja verhot. Eija veisteli Bilteman tikut hirsiseiniin ja käytti kahtena urakkapäivänä minisirkkeliä enemmän kuin kyllikseen. Partiolaisten savuhajuisista sytykkeistä syntyi ovi, Bilteman tikuista pari hyllyä ja kevytvanerista kulmakaappi.
Mestän suloisimpaan paikkaan astutaan sivulta, edessä vasemmalla on pieni piha Katrin  hienojen kukkien ja ruohomaton somistamana. Rakennelman takana on paperitulosteena metsämaisemaa. Ikkunat ovat "feikkejä". Perustupa on koottu kevytvanerin päälle liimatuista "hirsistä"eli Bilteman tikkuja vuoltiin tähän tarkoitukseen. Kattoa ei ole, jotta päiväkodin yleisö näkee sisään paremmin. Laukun pohjalle liimattiin rakettitikkukehikko ja sen päälle liimattiin koko komeus. 
Tupa ylhäältäpäin - Onnimanni nukkuu isoäidin neliöistä tehdyn peitteen alla (Katrin käsistä).
Peruskalustus (uuni, sänky) on paikalleen liimattuja, myös sängynpeite. Liikuteltavina ovat pöytä ja tuolit (alla).
Pirjan tekemä hieno luettava kirja ja huom: Pirjan tyttärentyttären lahjoittama sulka, josta tuli sulkakynä...
Uuni on tuvan sydän.
Ovi sisältä päin katsottuna.
Oli ennen Onnimanni - sadussa kerrotaan Onnimannista, pienestä vihreähattuisesta miehestä, joka on hyvin kiltti. Onnimannilla on kyky parantaa kaikki metsän eläimet. Metsän suloisimmassa paikassa on pieni "sairasosasto", joka sängyissä pikkupotilaat voivat toipua. 
Sairastuvassa on pieniä sänkyjä, joissa on potilaita. Liimasimme nämä sängyt paikalleen, samoin niiden potilaat. Mukaan annamme pari ylimääräistä sänkyä, jos satua kerrottaessa niitä halutaan lisäksi käyttää.

Tämä potilas ei ole juuri tulitikun päätä suurempi.
Ja kaverilla siinä vieressä on "kärsässä" sideharsokääre...
Tuvan edustalla on piha-alue. Matkalaukun kansi muodostaa metsäalueen, jonka päälystimme vihreällä mattomateriaalilla. Kaikki puut ja pensaat ovat irrallisia ja matkaavat mukaan erillisessä laatikossa.
Tässä laukkumme valmiina matkaan. Etualalla näkyy Anja Kurttion valmistava hieno keinu. Luovutustilaisuus on Päiväkoti Vilskeessä perjantaina 7.9. klo 9.00. Taidamme tekijät jännittää sitä enemmän kuin Vilskeen lapset!
                                        

Hankkeesseen liittyy paljon mukavaa yhteistä puuhaa.  Päiväkotiin jo toimitettujen  tarvikkeiden joukossa on Torniosta saapuneet Onnimanni ja Keiju, lisäksi lukuisa määrä metsän eläimiä, mm Etana Etana Etana (sen valmisti Vilsken entinen eskarilainen Anna-tyttö!), siili, sisilisko, Katrin huovuttamat Varis ja Närhi ja monia muita, joita tätä kirjoittaessani en enää edes muista.
Katrin upea varis

Tästä kaikki alkoi
Anna-tytön (7v) Fimosta valmistamat hahmot.

Tapasimme hankkeen aikana kahteen kertaan ja teimme kumpanakin päivänä  töitä klo 10 -15. Noin kuukauden vienyt työrupeama tarkoitti itse kullekin sovittujen juttujen eteenpäinviemisen itsenäisesti kotona oman aikataulun mukaan sovitellen. Kerrassaan korvaamaton apu oli Messengeriin  perustetusta "Kolmen koplan" ryhmästä, jossa viestit ja kuvat risteilivät päivittäin.
                                                 - Tämä oli hieno projekti -
                                             - Tämmöistä pitää saada lisää -

2 kommenttia: