Luukku 14.12.

Tänään kalenterista paljastui Railan (voin olla varma, kun kivan pakkauksen pohjassa niin lukee) pannumyssy ja kahvipannu, jota tullaan käyttämään, kun Villa Charlotten Rouvan downshifting tuvan avajaiset pidetään. Kupari on arvossaan, sen kaikki tietävät.

Kyllä nyt kelpaa keitellä oikein kunnon porokahvit ja laittaa tuo pannumyssy
 päälle lämpöä pitämään. Pikkuisen pannun kansi irtoaa ja  tuon nokan lippa
 liikkuu - ihan täydellinen!

Luukku 13.12.

Tänään kalenterista paljastui nautintoja niin ruumiin kuin sielun tarpeisiin:

Helen Schjerfbeckistä kertova Ateneumin julkaisu ja sitten tuo toinen pienempi,

kaunis kultakirjailtu teos. Uskoakseni asialla on ollut  Merja , jolle kiitos tästä.

Taidekirja on itse asiassa pieni suklaa, yhdellä suupalalla kahvin kanssa nautittavaksi sopiva.
Kuvan säästän tauluksi, kunhan saan kehykset tehdyksi, sen verran on arvotaulu vaativa
 juttu, että kehysten pitää olla teokseen nähden arvokkaat.

Luukku 12.12.

Tämän päivän luukun avasin vahingossa jo muutama tovi sitten. Mutta kyllä tätä toistamiseenkin kelpaa esitellä. Hieno ompelukori, lankakerätkin sisällä, otaksun  Marjan olleen asialla. Kiitos tästä!

Luukku 11

Mitä kaikkea vielä ehtiikään tapahtua, kun kalenteri on vasta vajaa puolessavälissään? Tänään ainakin oli tonttu kuullut Pitsilinnan Leskirouvan onglemia keittiön hyllykön suhteen. Ratkaisu oli heti selvä, kun tämän hienon kapistuksen paketista sain:

Upea hyllykkö/naulakko ja vielä vaatehengarikin mukana. Ajatukset  osuvat kahteen tekijätahomahdollisuutteen, joten kiitän vasta kun olen varma.

Tässä tämä hieno hylly heti kiinnitettynä. Leskirouva aikoo säilyttää siinä arvoposliineitaan ja sitten
noihin koukkuihin tulee varmaan perintäesiliinat ja parhaimmat leivinliinat.

Luukut 10 ja 4

Tänään saan julkistaa jo aiemmin avaamani  luukun nro 4, josta tuli paitsi  mukava jouluinen kassi, niin sen "fyllinki" ja sen sisältä sitten pikkuinen koriste (voisi olla vaikka yöpöydän valaisin). 
Luukusta 10 tuli esiin hieno ristipistoin tehty joululiina.

Lähikuvassa Luukku 4, tuo hauska koriste, joka löytää paikkansa mitä todennäköisimmin Leskirouvan taloudesta. Kiitos tästä tekijälle, jota vielä hiukan joudun pähkäilemään;)

Tässä näkyy  Luukku 10 eli kaunis liina paremmin ja myös tuo kassi. Liina on Gittan käsistä, siitä olen aika lailla varma - kiitos Gittalle! Liina on K-kauppiaan perheessä Pitsilinnassa joka jouluinen kattauksen perusta. Sen on aikanaan tehnyt K-kauppiaan Hoitajavaimon äiti.

Koiran kasvatusta

Pitsilinnan Mallinalku oli paitsi onnessaan myös hieman hädissään. Hän oli turvautunut ensin Kirjastonhoitajaan, jonka tiesi hoitavan  ystäväpariskunnan papukaijaa, mutta sekään ei täyttä tulosta tuonut. Kirjastonhoitajan neuvon mukaan ainoa joka voisi auttaa, oli Villa Charlotten Rouva.

 

Mallinalku lähti pyytämään apua Villa Charlotten Rouvalta, jolla oli kaksi koiraa, Töpsy ja Tapsu. Ongelma nimittäin liittyi koiranpentuun, jonka Mallinalku oli Jääkiekkoilijalta saanut joululahjaksi näin jo hieman etukäteen. Jääkiekkoilija oli käymässä kotikaupungissaan, kun NHL-sarjassa oli jokin tauko. Ainakin niin Mallinalku oli ymmärtänyt. Ongelma sijaitsi nyt heidän keskeneräisessä kotispaassaan, sillä ei tuota pikkuista ympäriinsä pissaavaa koiravauvaa voinut päästää varsinaiseen asuntoon tuhoja tekemään. Lisäksi koira tuntui rakastavan kauppakassien ja "alusastiaksi" tarkoitetun paperin silppuamista.

 

"Heti on jalka pystyssä valmiina ruikkimaan", huomasi Villa Charlottenkin Rouva, joka oli tullut paikan päälle katsomaan ongelman lähdettä. "Mikäs tämän kaverin nimi nyt sitten on", kysyi kiinnostuneena. "Ja entäs rotu sitten", lisäsi vielä.

"No ensin mietin, että Lumikki", sanoi Mallinalku, mutta sitten päätin, että hänelle sopii hiukan hienostuneenmpi nimi", sanoi ylpeänä. "Rotu on valkoinen ylämaanterrieri eli westie", jatkoi ja esitteli samalla Jääkiekkoilijalta saamansa kaulapannan. "Tämä on ihan aito Luis Vuitton, kolme timanttia"

Tässä kerhokalenterin Luukusta 9 tullut valkoinen koira - ja tuo panta -
voi hyvät hyttyset sentään,miten upea! Arvailuja tekijästä on, mutta olen sen verran osunut en
aika oikein, niin odotan varmistusta ;D

Tarkoittaako Mallinalku, että panta on tuon koiran vai Mallinalun itsensä?", kysyi Rouva ja silmäsi Kirjastonhoitajaan päin. Oli sen verran timanteissa säihkettä, että kuka tahansa tajusi, että hintalapussa oli ollut monta numeroa.

"Kyllä panta on Biancan", lisäsi Mallinalku ja katseli kauhuissaan, miten kauppakassin

 sisältö valui lattialle ja omat herkkukeksit alkoivat huveta.

 

Tässä Luukusta 9 Aino S:n tekemät herkut : kahvia. maitoa, keksipaketti ja lisäksi tuo upea virkattu kauppakassi ja pitsiliina. Tuo makkarapaketti meni ihan yli hilseen - mitään tämmöistä en ole osannut kuvitellakaan - kiitos Ainolle!

 

 

 

 "Bianca kuullostaa tyttökoiran nimeltä", sanoi Kirjastonhoitaja, mutta lisäsi, "Eipä tuo haittaa, kuvastaa niin hyvin tämän valkoisen koiran hienostunutta olemusta. Luulis,i että koiralle ei nimestä identiteettikriisiä  sen kummemmin kehity".  Järkevänä ja koirien kasvattamisesta jotain oppineena Rouva antoi Mallinalulle lainaksi saappaat ja myrskylyhdyn. "Näistä voi olla apua aluksi, niin ulkona kuin sisällä, sillä tuo Bianca (sanoi nimen hieman vino hymy huulillaan) taitaa olla todella kova poika ruikkimaan - oli sitten ulkona tai sisällä. - Myrskylyhtyä taas kannattaa pitää kunnossa sähkökatkojen varalta".

 

Tässä kerhokalenterin Luukku 8 - todella hyödyllinen setti säähän kuin säähän ja kaunis pakkaus
päälle vielä. Kiitos Raila, joka oli kirjannut toivotuksensa mukaan!

                          

Mottikirves

Sotavuosina 1942-1944 suomessa hakattiin talkoilla polttopuita yli 3 miljoonaa halkomottia ankaran polttopuupulan voittamiseksiYhden kuution halkomotin teosta sai tunnustukseksi rautaisen kirvesmerkin. Neljästä motista hopeisen, kuudestatoista kultaisen ja 48 motista suurkirvesmerkin.  Mieli täynnä kunnioitusta hankin itselleni tuon sota-aikaisen merkin mallin mukaan taotun Mottimerkin.

                  



    

Mottimerkkien tuotto käytetään itsenäisyytemme puolesta taistelleiden hyväksi.