Gallerian valaistuspulma - The Gallery`s light

-Kyllä minun  pitää nyt sanoa, että miten tuo Galleristi mahtaa selvitä Uuden Vuoden konsertistaan tänmä vuonna, kun Galleria Bastetin valaistus oli ainakin vielä eilen kesken, tuumi Villa Charlotten Rouva, kun tapasi Pankinjohtajan Rouvan Pitsilinnan edustalla.
-Nå det är så, att just idag sai hen hjälppia ja sehkömiehet on där varit hela dan, tohkotti Pankinjohtajan Rouva.
Siinä samalla näkyi Galleristi Judith af Nådendahl-Åbo tulevan ulos ja viittoi kiivaasti ystäviään sisälle näyttelytilaan.
-Tulkaa nyt hyvät ystävät katsomaan, miltä Gallerian uusi valaistus näyttää, sanoi ja näytti melko tyytyväiseltä.
-Oletukseni on, että olet pitänyt sen onnettoman Tanen irti kaikesta, mikä viittaa hiukankin sähköön, sano Villa Charlotten Rouva myrkyllisesti. Sai  onneksi vahvistuksen - Ei Tanea tänään, ei.

Gallerian reunassa katossa Hong Kong kaupasta hankittu metrin  led valonauha.

- Kyllä totisesti olet onnistunut hankkimaan oivallisen valaistussuunnittelijan, totesivat Rouvat yhtaikaa. Nyt kelpaa konserttivieraiden olla ja saat hyvän musiikin lomassa luotua vieraille myös esteettistä nautintoa.

Näkyykös tuo nauha nyt paremmin?

-Nyt olisi kuulkaa ystävät ihan lasillisen aika ja paikka, mutta pitopalveluni tulee vasta huomenna tuomaan kaikki tarvikkeet. Veljeni Johan af Nådendahl-Åbo soittaa konsertissani. Kutsuvieraiden joukossa on mm kaupunginjohtaja ja tietysti olette tekin kutsun saaneet. Minulla ei ole täällä Galleriassa nyt mitään tarjottavaa, murehti vielä.
-No voi ändå sente, tuumi Pankinjohtajan Rouva. Vi ska gå ny hos oss och otta siele på den här saken. Också jag  har nånting att visa, mine sain ny lampan för mitt  käsityörum.
-Tuossa on vielä korjattavaa, tuumi Galleristi, kun katseli sähkötyömiesten työn jälkeä.Onneksi lupasivat tulla huomenna aamulla viimeistelemään työt.

 

Jokin tuki tai lisäliima/teippi on tähän vielä laitettava!

 

 

-Istuke nyt  kära vänner, mine hemta vin och lite suolapala päälle, touhusi  Pankinjohtajan Rouva, joka mielellään leipoi ja valmisti ruokia, kotitalousopettaja kun alkujaan on.

-Te neke mitt rum, nyt on valo peele ja mine voi kuto ja virkka siele. Min make var så vänlig ja anta teme valo joululahjaksi. Det är Eero Aarnios naturljus lampan. Anta vackert ljus, tycker jag.

 

Takahuone on ollut ongelmallisen pimeä - ei ole enää!

Tässä lähempää

Tämä "Eero Aarnio" on IKEAsta.

-No niin, huomiselle konsertille ja kiitos ystävät, että tulitte katsomaan valaistustani, totesi Galleristi, jota koko päivän kestänyt asennustyö (sen valvonta siis) alkoi väsyttää.

-Konserttia mekin odotamme, totesi Villa Charlotten Rouva Pankinjohtajan Rouvan tarjoamaa viiniä ja canapeita maistellessaan.

-Nyt voisimmekin miettiä, mitä lupauksia sitten Uudeksi Vuodeksi teemme. Minun ainakin pitäisi saada muutama kilo tuosta vyötäröltä pois. Mutta se on sitten vasta ensi vuonna, lisäsi iloisena ja otti vielä yhden...

 

Suosittelen kokeilemaan tuota Hong Kongin nauhaa. Siinä on teippi, joka pitää aika hyvin, tuota kulmausta lukuunottamatta. IKEAn valon huono puoli on, että koska sen katkaisin on alla, sitä ei millään ilveellä saa laitetuksi kattoon kiinni, joka oli ensimmäinen suunnitelmani. Onneksi Mieshenkilö keksi, että laita se vaan tuohon lattialle. Valo luo ihan uuden tunnelman Pankinjohtajan asuntoon, jossa ei muuten vielä valoja olekaan.

Uusi kerros alullaan - The next floor is on its way!

Hyvä ystäväni Riitta oli tänään käymässä. Pohdimme Pitsilinnan vaiheita ja yks kaks tyhjensimme kuudennen ja seitsemännen (vintin) kerroksen. Tältä näyttää nyt:
I started to plan the 6th floor of my "Pitsilinna" (Lace Castle) flathouse. To do that, I also had to remove the attic floor.

Pitsilinnan näkymät

Pitsilinnassa on kaikkiaan 7 kerrosta, ylin on vinokattoinen vintti.

Tässä näkyvät K-kauppiaan (alin), Leskirouvan ja Pankinjohtajan asunnot. Vain Leskirouvalla on sähköt. Pitsilinnan kaikki kerrokset liukuvat ulos.  Kaapin syvyys on 60 cm, ja osasta huoneista näkyy, että "takana" on myös huonetila. Takanuoneet tapetoidaan ja maalataan takakautta.

Alla vintti odottaa uudelleen sijoitustaan.

 

The attic floor

Tästä seurasi tietysti , että oma verstastilaa piti hiukan järjestää, jotta tuon 6. kerroksen työstäminen onnistuu paremmin. Hiukan siis raivausta.

I also had to make some arrangements in my studio in order to get the 6th floor better on hand.

Käsityönurkka

Langat ja puikot pakattuna, ei voi käyttää, käsi ei jaksa

 

Pöytä käännettynä

 

"Stuudio" toiselta oveltaan. Nostin pöydän poikittain huoneeseen. Näin voin tapetoida ja maalata kätevämmin kaikki huoneet. Hyllyssä taustalla Lundbyni, valot toimivat, kokeilin ja olin onnellinen ;)

6. kerros odottaa - the 6th floor is waiting...

"Stuudio" toiselta oveltaan (huone on pieni läpiukulkuhuone).

Tässä 6. kerros takaa. Noiden aukkojen pälle tulee tapetoitu pala, samaa levyä kuin koko muukin huone. Tapetointi ja lattiatyöt on  näppärämpää tehdä näin noihin "takahuoneisiin".              

                  

Tyhjä tila - wooow, an empty corner!

 

Siisti ikkunalauta - a nearly organised and empty window bench

Mieshenkilön varastoon alkaa uhkaavasti kertyä nukkekotikamaa. Hyllyssä on mm. minun  "Makuuhuone", joka odottaa pääsyä omalle paikalleen, jahka joulukoristeet on mökiltä siivottu pois.

 

 

My husband´s store - now having also my  stuff...

 

 

Nyt sitten miettimään sähköistystä tähänkin kerrokseen ja sitten vasta tapettia seinään. Tähän kerrokseen muuttaa Ekonomi (sinkku) ja Lapsiperhe.

                     Mukavaa vuodenvaihdetta kaikille blogissani piipahteleville!
                                                     Happy New Year to all!

Kohti Uutta Vuotta - Towards New Year

-Kyllä tämä on surkeaa, pohti Villa Charlotten Rouva itsekseen, kun katseli ikkunasta joulukuun lopun sadetta. Herra luki lahjakirjaansa joulunjälkeisessä raukeudessa tyytyväisenä, mikä merkitsi hyvien jouluruokien muisteloa ja lohenrääppeistä koottua aamun voileipää.
-Uusin ideani järjestää perinnesuksihiihtotapahtuma ei taida onnistua.
Herra ihmetteli kirjansa takaa moista hiihtotapahtumaa. Lähetti saman tien kiitoksensa säätilasta vastuulliselle taholle. Ties mitä vaimo taas oli keksinyt,  taatusti Herran kontolle olisi siunaantunut paitsi kustannuksia niin myös jotakin osallistumista.
-KUULITKO SINÄ, minun uusin ideani on nyt ihan pilalla.
-Krhhm, no mikähän se idea nyt olikaan, kysyi Herra koittaen näyttää kiinnostuneelta, vaikka uusi joulupaketista saatu kirja kiinnosti huomattavasti enemmän.
-No olin suunnitellut sellaista välipäivien perinnesuksihiihtopahtumaa. Löysin vanhan tuvan, sen downsiftaajille vuokrattavan tuvan, pihavarastosta hienot sukset. Siitä se idea lähti. Tulehan katsomaan, sanoi ja veti Herran mukaansa Villan terasille.

Sukset teimme Raunistulan kerholla, isomman parin siteiden valmistuminen

siirtyi minulta ensi vuoteen.

-No onhan todella vanhat, tuumi Herrakin. Miten olit ajatellut, että noilla hiihdetään? Tuosta toisesta parista puuttuu siteet, huomautti asiantuntevasti.

-Tane lupasi minulle sellaiset hankkia, sanoi Rouva ja tajusi samalla, että olikohan tuo miekkonen sittenkään lupauksensa tasalla.

-Mutta nyt en voi mitään järjestää, sanoi Rouva ja oli niin alakuloinen, että Herrakin oivalsi, että tästä ei hyvää seuraisi.

-Mitä jos sinä sen sijaan järjestäisit välipäiville jonkin muun tapahtuman ja muodostaisit siitä sitten perinteen? Olethan sinä tunnetusti hyvä järjestämään, lisäsi vielä ja mietti, mihin kaikki vielä päätyisi.

Siitä samasta Rouvan ilme kirkastui ja alakulo oli tiessään.

-NYT MINÄ TIEDÄN, sanoi rouva entiseen tomeraan tapaansa ja moiskautti Herraa suoraan suulle. - Kutsumme hyvät ystävämme välipäiväillalliselle ja minä testaan siinä samalla Uuden Vuoden juhlaamme varten yhden varteenotettavan menuun.

-Olen miettinyt seuraavanlaista iltaa, tohkotti Rouva, kun tarjosi Herralle välipalaa keittiössä.

 

-Pankinjohtaja ja Rouvansa lupasivat tulla, tosin vaoin yhdellä ehdolla, eli menemme heille sitten kahville ja konjakille loppuillasta. Tarjolle laitamme tänään  jotakin merellistä ja sitten jotakin itämaista. On ainakin vallan muuta kuin jouluista, lopetti tyytyväisenä.

Herra nyökytteli tyytyväisenä ja kiitteli itseään mainiosta ideasta. Välipalakin oli miehen mieleen, hyviä voileipiä, aitoa lauantaimakkaraa , kahvia ja maitoa. Siitä ei tilanne parane. Iltaa kannatti odottaa.

                           

 I took these photos with my new camera, and as the result, the following:

 

Kameraharjoitusten tuloksena syntyneitä kuvia. Kuvassa Jatan tuotteita, mm. simpukkapastaa, ihan uusimpana katkarapusalaatti. Tosin kuvan focus on tuossa tarjottimessa...

 

Siis ihan tavallinen "maitolasi" kuvassa tässä ;)

 

Pöydän antimet olen ostanyut  Turun kauppahallista, Hallitar myymälästä, jota ei enää ole,

thai -ruokaa. Marialta  jouluksi saamani kauniit tinakynttilänjalat juhlistavat pöydän.

-Meidän pitää siivota eteinen, sanoi Rouva. Herra ei tällä kertaa aikaillut, vaan tarttui toimeen ja meni eteistä kohti.

Tämä tarkentui peiliin ;O) - mutta on ihan jännä kuva!

 

-Katso samalla kylpyhuoneeseen, kehotti Rouva ja Herra katsoi.

-Katsottu, vastasi ja ihmetteli, mitä kylpyhuoneessa piti katsoa.

 

Mahtaako olla ylivaloa tai jotain muuta, kunhan harjoittelin.

 

 

Tässä otin taustavalon pois. Kummallinen varjo jäi tuonne takaseinälle.

 

 -SIIRRÄ SE VANHA AMME POIS VARASTOON, kuului keittiön suunnasta.
Herra huokaisi, siirsi ja ihmetteli tilannetta. Ei ollut kauaa siitä, kun tuo amme oli tärkeä antiikkinen kylpyhuoneen koriste...

 En tiedä mitä yritin, zoomata tuonne kaapin päälle ja

saada portaikon varjoja näkymään.  No?

- No nyt soi ovikello, menehän avaamaan ja käy samalla Huikka ja Kulauksessa ja pyydä Baarin Isännältä pullo hyvää viiniä. Hän laskuttaa sitten myöhemmin. Ja ota  vaikka Pankinjohtaja mukaasi, meillä naisilla on hetki aikaa sitten jutustella ennen kuin alamme illalliselle.

Herra ei tarvinnut kahdesti  pyytää. Kyseessä oli sen verran harvinainen kehoitus. Sen noudattamatta jättäminen olisi ollut todella typerää.

Niin soljui ilta rauhaisasti. Ja mikä tärkeintä, oli syntynyt uusi perinne, välipäiväillallinen.

 

 

 

Kalenterin luukku 25

Ihan oli pakko valvoa viimeiseen asti (myöhä yö), nimittäin  Luukun 24 pakettipaljous ja "käyttöohje" edellytti pakettien väliin 4 tuntia. Tässä aaton ihmeet kaikki vielä:

Ihan viimeiseksi aukaisin tuon koottavan lajittelulaatikon ja sitä ennen sain kääryleistä

 ihanan hatun ja purkillisen joulukarkkia.

 

Tässä vielä kaikki. Kiitos Anne ja kiitos Maria ja kiitos Eija

Kalenterin luukku 24 - The Christmas Eve

Minulla oli tänä vuonna vain yksi "virallinen" kalenteriluukku ja sen vaihdoin jo perinteen mukaan "Malakoffien"  Annen kanssa. Pakkkaus tuli jo aikaa sitten ja ohjeena oli Annemaiseen tyyliin, että "avataan aattona yksi joka 4. tunti". Yhden olen ehtinyt avata ja muita tässä odottelen... Onneksi riittää jännitystä iltaan asti, siitä Anne osaa pitää huolen ;). Annen karamellipakkauksen näköisestä kääreestä kuoriutui mitä ihanin joulukaktus.
I had a Christmas swap with Anne. In her package I got several small packages with the note "To be opened on Christmas Eve, one every 4th hour. So, indeed, I will have a very nice and exciting Eve!

 

Yhteiskuvassa pari yllätystä mukana:Marialta  hieno opetustaulu ja nuo upeat kynttilänjalat kynttilöineen. Työkaveriltani ja kaimaltani Eijalta tuo hieno kinkku ja veitsi sekö isoäidinneliöistä virkattu shaali. Olen onnen tyttö - ja kai jollakin tavalla ollut kilttikin, kun minua näin nätisti on muistettu. Kiitos!

I also got a gift from Maria, the candles and the picture used in schools before any  computers and power point were possible ;). Also, my friend Eija sent me the meat and the scarf - thank you all so much!

                                                     

 Joulukaktus kukkeimmillaan - kynttilänjalat eivät ihan tarkkoja, mutta ajatus on tärkein. Koitan zoomailla paremmat kuvat niistäkin vielä. Uusi kamera tuottaa välillä yllätyksiä.

 

Iloista joulua kaikille blogissani piipahteleville - Merry Chirstmas!

Luukku 23: Perinnetalo - The traditional Christmas gingerbread house

Tästä ei talo parane. Raaka-aineet tällä kertaa valmiiksi sahattuina, ruotsinkielisestä paketista. Muuten hyvä, mutta melko matalan mallinen. Alkuasetelma sama kuin aina, kaksi rakentajaa, kaksi kattoa, kaksi päätyä, kaksi sivua, kahdet koristelumateriaalit omissa purkeissaan.

 

Käytimme tällä kertaa valmistaloa. Sivut tasaiset, ennuste yhteenliittämisestä hyvä.

 

Alkuun päästyä kaikki sujui rutiinilla (eirtyisesti koristeaineiden ns parempiin suihin häviäminen).

 

Kattoa tässä

Hymiö

"Moi"

Tonttu (mikä pikeerin - onko se sen nimistä -  käyttö!)

Viimeistelty hymiö

Katto (osa 1)

 

Katto (osa 2)

 

Hiukan meni liimausainetta pieleen

Oiskos hymiöllä nuha?

 

Kattosaumauksen saloja

 

 

Räystäänmitallisen verran erhettä tuossa kattosijoituksessa. Muuten aika mallikas suoritus.

Paitsi että ovi unohtui.

Haittaakse?

***

"Tehdäänkö me mummo ensi vuonnakin piparitalo"

 

Ihan taatusti, jos vielä kelpaa (ensi vuonna sentään 15 v ja puoli ja 14 v)

Sänkypuuhat on ohi - The Bed 23.12.

Sain valmiiksi tuunattua "vaaleanvihreän" nukensängyn (alin kuvassa, keltainen peite), jonka väri Mieshenkilön matkan aikana muuttui valkoiseksi. Kerrankin osui matka oikeaan kohtaan. Kokosuhteen hahmottamiseksi ensin kuva, jossa on pari muutakin sänkyä.

I finally got finnished the doll´s bed (the yellow one), that was originally light blu and sadly broken after my grandson´s plays. After a lot of guling and painting, it it time to give it as a Christmas gift to their tiny sister, now 2 years.

 

Tuon toisen tuunasin työpaikan emännältä saamastani pikkutomaattien vankkarakenteisesta pahvilaatikosta. Oli alkuunsa musta. Aika kiva, eikö? Mietin, josko jättäisin sen mummolan nukensängyksi, mutta pikkuneidolla on yksi nukke kotonaan, jolle vasiten tämän pienemmän värkkäsin...

 

Pienimmän sängyn (on minun ja jää minulle) olen saanut kerhon Ninnalta, joka nyttemmin myös vuoden 2013 Suomen mestari piparileipojana tunnetaan. Pikkunuken olen ostanut muistaakseni Nukkekkorikirppikseltä.

 

Isoäidin neliöt olivat käsityöurani ensimmäiset. Kiitos kerholkaveri Gittalle, joka teki hienon mallin aikanaan.  Näistä keltaisista piti tulla tyttärentyttären päiväpeite/vaunupeite, mutta urakka oli liian suuri ja palasia ei muodostunut riittävästi. Pienemmän sängyn pinkki/valkoiset palaset olivatkin heti alkuun suunniteltu nukensänkyyn.

 

Tänään on sitten lisäksi joulun odotuksen kohokohta. "Pikkumiehet" (14, 5 v ja kohta 13 v) kyselivät, että eikö tänä jouluna ollenkaan tehdä piparitaloa. Toki, vaikka hiukan perinnettä myöhemmin. Tavllisesti se on tehty joulukuun puolenvälin paikkeilla ns omatoimikalenterin luukuksi. Tänään on sovittu H-hetkeksi klo 13.00.  Johtuen olkapääni  tuottamasta vaivasta, päätin päästä hiukan helpomalla ja turvauduin osaksi valmiiseen...

 

 

Päivän posti

Viimeinen työpäivä ennen joululomaa on ohí ja ihan kuin postitäti olisi sitä halunnut erityisesti muistaa.

Malakoffien Annen kanssa vaihdamme perinteen mukaan yhden luukun ja se on 24.

 Reseptin mukaan avaaminen tapahtuu  aattona joka 4. tunti. En toistaiseksi ainakaan löytänyt mainintaa, mistä pitää/saa aloittaa. Kiitos Anne ;)

 Mukavan yllätyksen järjesti Jatta pesueineen - mahtava katkarapusalaatti taatusti tulee olemaan Villa Charlotten Rouvan bravuuri tänä jouluna - kiitos Jatta!

 

Onnistuin Nukkekotikirppikseltä huutamaan hurmaavan Hessu Hopo -tarjotinpöydän Marialta. Mukaan oli tullut luukku 24 - kiitos Maria  - koitan malttaa ja odottaa aattoon!

 

Raunistulan kerhon  Merja  oli laittanut joulukorttina minikokoisen koottavan

Turun puretun talon - haaste joulunpyhiksi. Tuo pikkuinen paketti on työkaveri Eijalta.

Toinen kerholkaverini Titta muisti minua hienolla hekyksellä ja  viestissä uumoillaan,

että joulu menisi askarrellessa. Kiitos Titta!

 

Sain lähimmiltä työkavereilta kauniin kukkasen. Sen kanssa kelpaa joulua kohti jollottaa.

 

 

PS: huomaako kukaan, että käytän uutta järkkäriä?

Pitäisi varmaan mennä kurssille, sen verran on erilainen kuin vanha pikkuinen IXUS.