Kohti Uutta Vuotta - Towards New Year

-Kyllä tämä on surkeaa, pohti Villa Charlotten Rouva itsekseen, kun katseli ikkunasta joulukuun lopun sadetta. Herra luki lahjakirjaansa joulunjälkeisessä raukeudessa tyytyväisenä, mikä merkitsi hyvien jouluruokien muisteloa ja lohenrääppeistä koottua aamun voileipää.
-Uusin ideani järjestää perinnesuksihiihtotapahtuma ei taida onnistua.
Herra ihmetteli kirjansa takaa moista hiihtotapahtumaa. Lähetti saman tien kiitoksensa säätilasta vastuulliselle taholle. Ties mitä vaimo taas oli keksinyt,  taatusti Herran kontolle olisi siunaantunut paitsi kustannuksia niin myös jotakin osallistumista.
-KUULITKO SINÄ, minun uusin ideani on nyt ihan pilalla.
-Krhhm, no mikähän se idea nyt olikaan, kysyi Herra koittaen näyttää kiinnostuneelta, vaikka uusi joulupaketista saatu kirja kiinnosti huomattavasti enemmän.
-No olin suunnitellut sellaista välipäivien perinnesuksihiihtopahtumaa. Löysin vanhan tuvan, sen downsiftaajille vuokrattavan tuvan, pihavarastosta hienot sukset. Siitä se idea lähti. Tulehan katsomaan, sanoi ja veti Herran mukaansa Villan terasille.

Sukset teimme Raunistulan kerholla, isomman parin siteiden valmistuminen

siirtyi minulta ensi vuoteen.

-No onhan todella vanhat, tuumi Herrakin. Miten olit ajatellut, että noilla hiihdetään? Tuosta toisesta parista puuttuu siteet, huomautti asiantuntevasti.

-Tane lupasi minulle sellaiset hankkia, sanoi Rouva ja tajusi samalla, että olikohan tuo miekkonen sittenkään lupauksensa tasalla.

-Mutta nyt en voi mitään järjestää, sanoi Rouva ja oli niin alakuloinen, että Herrakin oivalsi, että tästä ei hyvää seuraisi.

-Mitä jos sinä sen sijaan järjestäisit välipäiville jonkin muun tapahtuman ja muodostaisit siitä sitten perinteen? Olethan sinä tunnetusti hyvä järjestämään, lisäsi vielä ja mietti, mihin kaikki vielä päätyisi.

Siitä samasta Rouvan ilme kirkastui ja alakulo oli tiessään.

-NYT MINÄ TIEDÄN, sanoi rouva entiseen tomeraan tapaansa ja moiskautti Herraa suoraan suulle. - Kutsumme hyvät ystävämme välipäiväillalliselle ja minä testaan siinä samalla Uuden Vuoden juhlaamme varten yhden varteenotettavan menuun.

-Olen miettinyt seuraavanlaista iltaa, tohkotti Rouva, kun tarjosi Herralle välipalaa keittiössä.

 

-Pankinjohtaja ja Rouvansa lupasivat tulla, tosin vaoin yhdellä ehdolla, eli menemme heille sitten kahville ja konjakille loppuillasta. Tarjolle laitamme tänään  jotakin merellistä ja sitten jotakin itämaista. On ainakin vallan muuta kuin jouluista, lopetti tyytyväisenä.

Herra nyökytteli tyytyväisenä ja kiitteli itseään mainiosta ideasta. Välipalakin oli miehen mieleen, hyviä voileipiä, aitoa lauantaimakkaraa , kahvia ja maitoa. Siitä ei tilanne parane. Iltaa kannatti odottaa.

                           

 I took these photos with my new camera, and as the result, the following:

 

Kameraharjoitusten tuloksena syntyneitä kuvia. Kuvassa Jatan tuotteita, mm. simpukkapastaa, ihan uusimpana katkarapusalaatti. Tosin kuvan focus on tuossa tarjottimessa...

 

Siis ihan tavallinen "maitolasi" kuvassa tässä ;)

 

Pöydän antimet olen ostanyut  Turun kauppahallista, Hallitar myymälästä, jota ei enää ole,

thai -ruokaa. Marialta  jouluksi saamani kauniit tinakynttilänjalat juhlistavat pöydän.

-Meidän pitää siivota eteinen, sanoi Rouva. Herra ei tällä kertaa aikaillut, vaan tarttui toimeen ja meni eteistä kohti.

Tämä tarkentui peiliin ;O) - mutta on ihan jännä kuva!

 

-Katso samalla kylpyhuoneeseen, kehotti Rouva ja Herra katsoi.

-Katsottu, vastasi ja ihmetteli, mitä kylpyhuoneessa piti katsoa.

 

Mahtaako olla ylivaloa tai jotain muuta, kunhan harjoittelin.

 

 

Tässä otin taustavalon pois. Kummallinen varjo jäi tuonne takaseinälle.

 

 -SIIRRÄ SE VANHA AMME POIS VARASTOON, kuului keittiön suunnasta.
Herra huokaisi, siirsi ja ihmetteli tilannetta. Ei ollut kauaa siitä, kun tuo amme oli tärkeä antiikkinen kylpyhuoneen koriste...

 En tiedä mitä yritin, zoomata tuonne kaapin päälle ja

saada portaikon varjoja näkymään.  No?

- No nyt soi ovikello, menehän avaamaan ja käy samalla Huikka ja Kulauksessa ja pyydä Baarin Isännältä pullo hyvää viiniä. Hän laskuttaa sitten myöhemmin. Ja ota  vaikka Pankinjohtaja mukaasi, meillä naisilla on hetki aikaa sitten jutustella ennen kuin alamme illalliselle.

Herra ei tarvinnut kahdesti  pyytää. Kyseessä oli sen verran harvinainen kehoitus. Sen noudattamatta jättäminen olisi ollut todella typerää.

Niin soljui ilta rauhaisasti. Ja mikä tärkeintä, oli syntynyt uusi perinne, välipäiväillallinen.