Pikkujuhlat

-Ajatella, että minäkin olen nyt sitten 60-vuotias, pohti Leskirouva kattaessaan ystävilleen kahvipöytää.
- Onneksi olen vielä hyväkuntoinen, vaikka pitää myöntää, että haikeus on mielessä, kun yksin tätä juhlaani viettelen, mietti kyynel silmäkulmassaan.
Kauaa ei kuitenkaan mieli matalalla pysytellyt, kun oli tiedossa mukava kahvihetki ystävien seurassa. Kakkua maistelemaan olivat tulossa Galleristi, Villa Charlotten Rouva ja tietysti Pankinjohtajan Rouva. He olivat yhteistuumin valmistelleet ystävänsä lahjaa ja mitä todennäköisimmin hänet lahjoillaan tyystin yllättäisivät.
- No niin, pöytä on valmis, totesi tämä lempeä osa-aikaeläkkeellä oleva kamreeri.
- Pojat, pojat, nyt kauniisti, komensi Viljoa ja Marttia, kissojaan, joista edesmennyt aviomies oli erityisesti pitänyt.

 

Viljo (vaalea rotukissa) ja Martti (ihan tavallinen maatiaiskissa) ovat odottavalla kannalla, ehkä pöydästä löytyisi jotakin heillekin?

 

Kun kaivatut ystävykset saapuivat, alkoi ihmetysten hetki. Ystävät olivat huomanneet Leskirouvan mieluilleen itselleen valaisinta ja ihmeekseen hän tajusi isohkoa pakkausta avatessaan, että siinä se oli:

"Alvar Aalto" on Titan ja Iston tekemä.

- Mitä ihmettä! Oletteko te hankkineet minulle näin kalliin lahjan, päivitteli Leskirouva kyynel silmissään ja alkoi heti katsella sille paikkaan asunnossaan.

- Älähän nyt, sanoi Villa Charlotten Rouva, meillä katsos kävi niin, että Galleristille oli sattumoisin osunut silmiin tämä sangen edullisesti ja päätimme sen yhteistuumin sinulle hankkia, kun olet siitä niin usein jutellut.

- Ja minä annan sinulle sitten ihan omaksi lahjaksi ripustuslahjan, totesi siihen päälle Galleristi, joka oli huomannut jo aiemmin Leskirouvan taulujen olevan säilössä tuolilla.

 

-Katsotaanpa nyt niitä, täällähän on todella kaunista vanhaa tunnelmaa ja sitten noita nättejä kukkatauluja, totesi tämä taiteentuntija.

- Mieheni oli luonnonystävä ja minulle on tärkeää saada nämä seinille, totesi Leskirouva ja ihmetteli  seuraavaa isoa pakettiaan.



Tauluista osa on Krakovasta ostettujarintakoruja, joista "Tane" poisti ne neulat.
Perhostaulu on Ninnan, ja nuo tuossa vasemmalla alhaalla ovat muistaakseni
Merjalta (anteeksi, en ole ihan varma)

 

- Voi hyvänen aika sentään, sanoi ja istui sen jälken mykistyneenä ja seurasi, miten ystävykset käärivät pakkauksesta mitä kauneimman pormestarinkauluston pöydän.

- Tämä on minun oma lahja sinulle, ystäväiseni, totesi Villa Charlotten Rouva. Tämä on minun Antiikki Liike Aito ja Kallis varaston kätköistä, lisäsi, ja hämmästyksekseen havaitsi olevansa iloinen, että saattoi jostakin tavarastaan luopua...

 

Kaunis pöytä on Marjan tekemä, kukkaset ja maljakko Merjalta.
Pöydällä on kaupunkilehti Turkulainen, tekijän nimi nyt kadoksissa, eli
jos joku tunnistaa,  laitan nimen tänne.

- Ja näin kauniita kukkia, päivitteli Leskirouva ja havaitsi vielä jatkoa pöytäpaketilleen.

 

Jalkarahi on Merjalta

 

- Temä pikkuinen on  min egen gift, sanoi Pankinjohtajan rouva, joka touhotti paperikasan kanssa.

- Det är viktigt, att sitta bra, kun sine kuto, sanoi vielä ja asetti jalkarahia paikoilleen.

- No nyt sinun kelpa sitta och fila, jalka lepe siine ja voit kuto sukka ja läsa sagor för din barnbarn.

 

- Nyt hyvät ystävät otamme kahvit. Pöydässä on sitten Pankinjohtajan Rouvan leipoma kakku, jonka hän teki minulle lahjaksi! Kyllä minun kelpaa, kun on teidänlaisia ystäviä, sanoi Leskirouva  vielä ja pyyhkäisi silmäkulmaansa.

  

Pöydän herkut ovat Jatan leipomosta.

 

Loppuillasta oli tunnelma mitä leppoisin. Pankinjohtajan varastoista  "hemtattiin" lisäksi lasilliset kuohuvaa ja päätettiin seuraavalla viikolla tutustua Kaupunkilehti Turkulaisen Kahvikissan kehumaan kahvilaan.