torstai 2. huhtikuuta 2015

Pääsiäiskatastrofi

-Nyt on minun Pääsiäiseni pilalla, parahti Villa Charlotten Rouva, kun Herra tuli kotiin. Minun piti valmistaa Downshifting tupani kevätkuntoon ja nyt en kertakaikkiaan pysty tekemään mitään.
Herra tajusi heti tilanteen surkeuden. Tuossa mielentilassa vaimokulta ei jaksaisi paneutua jääkaapissa odottavan lampaan paistin valmistukseen ja siitä taas puolestaan Herran Pääsiäinen pilaantuisi.
-No mitä nyt on tapahtunut, kyseli ja istahti vaimoaan vastapäätä keittiön pöydän ääreen.
-Uimakoppi. Uimakoppi. Sen piti olla elegantti rannan komistus ja mitä minä sainkaan? Olisi pitänyt kuunnella Arkkitehtia ja tilata kunnon piirustukset eikä luottaa. En kehtaa sanoa, että luotin taas siihen hirveään miekkoseen, Taneen,  ja hänen tuttaviinsa. Kaikki on  p i l a l l a , itkeä tillahti.
-Mennään nyt katsomaan tilanne,  lohdutti Herra ja laittoi kaiken peliin.
- Ei kai tilanne voi nyt niin paha olla. Astuivat sitten autoon ja  hurauttivat Rouvan perintömökin (Downshifting tupa, Rouvan bisnes, vuokrattava rentoutuskeidas) luokse.
- Nooh, yskähti Herra, kun näki (mielestään hökötyksen), mikä tilanne oli.

-Rannan rumistus mieluummin kuin komistus, totesi Herra, mutta piti mielipiteensä itsellään ja yritti löytää sopivat vuorosanat.
-No onpas hienot ikkunat, ovatko nuo sitä antiikkilasia, jota sinä olet säästänyt sopivaa kohdetta varten, kysäisi rohkaisevasti?
Elämäni ensimmäiset liivatteesta tehdyt ikkunat 
-No on, ja nekin  kiinnitetty ties miten, murehti Rouva, joka ei meinannut itkultaan rauhoittua.
Että sellaiset listat...
-Älähän nyt kultaseni,  lohdutti Herra,  katsotaan nyt kokonaisuus ja mietitään sitten. Eihän tästä nyt kannata lannistua.
Oven kun vielä tempaisen niin sitten on urakka tehty...
 Tiiliskivien päälle istutettu  koppi ei Rouvaa ilahduttanut. Tane ja apurinsa olivat häipyneet ja Rouva tiesi minne - Huikka ja Kulauksen Pääsiäisenaluslauluiltaa oli mainostettu lähikaupassakin.
Tästä piti tulla ulkohuussi Rouvan Downshifting -tuvan kaveriksi. Pintaan jotain rimaa ja maalia ja sitten sovittamaan paikalleen.
 -Mitä hirveitä vanhoja tapettejakin tuonne on laitettu,  huokaisi ja kiersi pienen tönön ympäri.
Siis miten nuo jiirit saa kohdilleen? Ja laudat kohdilleen?
 -Tanen mukaan kaverinsa on seudun paras listoittaja ja lupasivat minulle, että ikkunankehykset ja talon kulmat tulevat olemaan kulmakunnan kauneimmat.
Ni - yhden nurkan materiaalikin loppui kesken... ja mitkä saumat. 
Mutta tuo liivate on kaunista ikkunassa. Muuhun en ole ikinä liivatetta käyttänytkään.
Jo vain oli Herrakin sitä mieltä, että moista torppaa ei  voisi uimakoppina hyö tai edes huussina hyöyntää.
-Mitäs jos nyt menemme ja pyydämme Arkkitehdin iltapalalle ja kerromme murheet. Eiköhän hän osaa suunnitella sinulle sellaisen uimakopin, josta haaveilet. 
-Tuohan on mitä parhain työmaamiesten välipalapaikka, vedetään sinne sähköt ja vaikka mikro ja varastosta vanha jääkaappi, niin saavat miehet rakentamisen aikana siellä taukojaan viettää.
Jo kirkastui Rouvan mieli, ja kyyneleet olivat tipotiessään.
-Kyllä minun pitää sanoa, että ilman sinun näkemystäsi olisin monta kertaa  ollut ihan epätoivon suossa.
-Niinpä kultaseni, mietti Herra,  ja ilman sinun hankkeitasi olisi elämäni huomattavasti rauhallisempaa. Katsoi sitten vaimonsa onnellista hymyä ja totesi mielessään, että ilman vaimokullan hankkeita olis elämä myös paljon tyhjempää.
-Minä taidan tänään tehdä sitten sitä sinun lempimarinadiasi lammasta varten, touhotti Rouva jo liki entisellään.
Herran ilta ja huominen lammaspaisti oli pelastettu.

3 kommenttia:

  1. Loppu hyvin, kaikki hyvin. :) Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
  2. Pihtipielet voi aina olla hieman rempallaan, aika se merkkinsä jättää...

    VastaaPoista