Piipahdus Pitsilinnan Arkkitehdin arkeen

Arkkitehdillä oli paniikki.
-Taitaa mennä toinen joulumme tässä uudessa kodissa tämän hirveän sekamelskan keskellä, murehti kun katseli kotiaan.
Puoliso oli tulossa kohtapuolin kotiin matkaltaan eikä tilanteessa ollut edistytty lainkaan.
-Suurin syy tämä minun lenkkipolulla kaatumiseni, pohti Arkkitehti ja katseli ympärilleen.

Lepo- ja rentoutumistila ja sen takana oleva Puolison perinnekalustein sisustettu Mustan Takan Huone odottivat  taulujaan. Ja sekasortoa lisäsivät tuohon lepotuolin edustalle jätetyt saappaat.
-Mutta minä en saa nyt siivottua, kun lonkkani on vielä kipeä, miettii Arkkitehti, joka on yleensä siisti ja tarkka.

 Keittön ja sen takana olevan kodinhoitotilan tilanne on, jos mahdollista vielä ankeampi, sillä sähkötyöt ovat täydellisen kesken.
-Kuka nyt kodinhoitohuoneessa pitäisi Alvarin valaisinta, miettii ja samalla hymyilee.
-No Puolisoni tietysti voisi niin tehdä, miettii hymyillen lämpimästi ,  ja samalla kuuli kun rakastettunsa avasi ulko-ovea.

 -Olen täällä olohuoneessa, huutelee ja nojaa vaivalloisesti seinään, kun yrittää olla  parempikuntoinen kuin onkaan. Olohuoneen oli valloittaneet pyörätuoli ja rollaattori.

 -Ei saa vielä tulla, kuuluu eteisestä, minulla on sinulle yllätys.  -Mitä ihmettä sinä täällä pimeässä touhua, miettii ääneen ja laittaa valoja päälle.
-No nyt saa tulla, katso mitä minä sinulle löysin, sanoo ja suikkaa suulle.

-Onpas todella kaunis,  toteaa Arkkitehti ja katsoo Puolisoaan.  -Miten ihmeessä tämä aina oivaltaa tehdä jotain niin pientä ja samalla niin suurta, huomaa ajattelevansa ja pyyhkäisee silmäkulmaansa.

Tämän lyhdyn tein Suomalaisen Kirjakaupan puuaihioista, jotka maalasin, tein 

pahvista seinät ja sähköistin. Minusta aika soma.

-Nyt me kultaseni teemme niin, että minä hiukan siivoan ja järjestän täällä. Tiedätkö mitä, saimme kutsun Villa Charlotten Rouvan kotiin joulunalusglögille.

-Rouva lupasi glögin seuraksi suolaisen iltapalan ja hänet tuntien se on niin runsas, että meidän ei tarvitse tänä iltana murehtia ruoan tekemistä.

-Äläkä yhtään laita vastaan nyt, me pärjäämme hyvin. Menemme pyörätuolilla ja  minä tuupin tuota rollaattoria, jolla pääset vaikka heillä sisällä liikkumaan.

-Laitetaan vielä tunnelmavalot päälle, niin on mukava tullaa kotiin. Toin tuliaiseksi tuon mustan torkkutäkin sinulle, sanoi Puoliso Arkkitehtiä halaten.

Arkkitehdin ilta oli pelastettu. Apea mieli oli tiessään eikä lonkkaakaan vihmonut enää niin pahasti.

-Eihän tässä mitään hätää ole, huomenna saamme raivattua suurimmat ja tärkeintähän on, että meillä on yhdessä nyt pitkä vapaa ja saamme laitetttua varmaan nuo sähkötkin...