Kiinteistöt on myyty

Parin vuoden miettimisen jälkeen olin varma. Päätin luopua Lundby taloistani. Löysin siihen hyvän kanavankin, Lundby-taloihin ja niiden tarvikkeisiin keskittyvän FB-kirppiksen. Pari viikkoa siihen tammikuussa meni kuvauksineen ja myynti-ilmoitusten tekemisineen - seurauksena oli 5 metriä lisää hyllytilaa.

Vanhin taloni oli v 1972 mallia, kaunis puureunainen, jotka valmistettiin vain yksi vuosi.
Keräsin koko Lundby-kokoelmani v 2007-2008 taitteessa, kun odottelin Pitsilinnan kerrostalorakennusta tulevaksi. Kokeilin, tykkäisinkö Lundbystä...
Huutokaupassa koettiin aikamoisia jännityksen hetkiä - joidenkin kalusteiden ja tarvikkeiden osalta syntyi kiihkeitä "taisteluita".

Huutajia kertyi  melkoisesti ja osa huusi itselleen montakin kohdetta - niinpä jokaisella oli oma laatikko/rasia, johon ostot pinosin - lisäksi lappu, jossa oli ostajan yhteystieto ja hinnat. Ilman tätä en olisi selvinnyt!  Ja tietysti oli ruutuvihko, jossa oli joka päivälle oma sivu, siinä sarake huutoaikoja varten vartin välein, myytävänä olevan  tarvikkeen sarake ja tietysti sarake hinnalle, näin saattoi hyvin seurata omaa tulevaa "työpäivää". Totta kai ainakin neljä riviä vielä huudon tehneen tietoja varten. Kätsyä!

 Keittiön pöytä oli pakkauspäytänä kaksi viikkoa :).

Muutamia "herkkuja"tässä:

 Pidin erityisesti vanhoista kalusteista, kokoelmassani keskityinkin niihin ja olin onnistunut sangen lyhyessä ajassa niitä hankkimaan mukavan määrän...

Toinen taloni oli 2000-luvulta ja sen alla oli pari lisäkerrosta (lisäkerrokset olivat vanhempia kuin tuo varsinainen perustalo). Tästä kokonaisuudesta yksi kerros jo muutama vuosi sitten siirtyi Poriin sukulaistyttösen hellään huomaan.

Välikerros

Autotallikerros

Alla "klassikko" , Mocca Master joka kiinnosti monia.

                                      Samoin pikkupuhelin

Löysipä ihan itse tehty laverisänkykin uuden kodin!

Jälkeen päin oli väsynyt mutta onnellinen - ja mikä mukavinta, uudet omistajat laittoivat kuvia siitä, miten minulta ostetut kalusteet ja muut tarvikkeet oli uudesa kodissa sijoitettu.

Tauluhuutokauppa käytiin viimeisenä - suurinta mielenkiintoa herättivät nämä kaksi:

Kiitos kaikille huutokauppaan osallistuneille - on hienoa tajuta, että taklot ja tarvikkeet menivät hyviin koteihin ja niille alkoi vallan uusi elämä!

Kevään puuhia

Pitsilinnan  ylimmän kerroksen retrohuone (Arkkitehdin ja Puolison itselleen rakennuksen vasemmalta sivulta hankkima pikkuasunto) on edelleen sangen alkuperäisessä kunnossaan. Arkkitehti kummallisella tavalla arvostaa pikkuasuntoon jätettyjä hetekoita ja räväkkää tapettia.

Seinälle on laitettu Arkkitehdin varastosta vanha kaunis peili (en muista mistä) ja vasta hankittu Porin vaakunaryijy (Hanna-Kaisa Sulavuori-Kerttulalta). Sanomattakin on selvää, että Mieshenkilö  Arkkitehti on porilaista alkuperää ;). Tautaseinälle tein ns feikkioven, jonka tein Raunistulan nukkekotikerholla alkuunsa.

Tapettiseinä on irrallinen, pahville liimattu, sen saa kätevästi pois ja uuden tilalle, jos niin haluaa. Ovia teimme REaunistulan kerholla juuri parahiksi tätä hanketta silmällä pitäen.

 Konepahvin päälle liimasin ohuttua levyä. 50-luvulla sisäovet olivat monasti tämmöisiä.

Saranoita voi hyvin näihin feikkioviin tehdä vaikka kuvioidun hammastikun päästä. Minun ovestani ne vielä puuttuvat, mutta oveen tule saranat myös. Ovenkahvan taittelin tuosta metallinauhasta.

Tähän tilaan sopii mainiosti kerholla tehnyt, posliinisiirtokuvilla kuvioidut lautaset ja tuo iso vati.

Siirtokuva-astiat poltettiin  yhdessä maalattujen töiden kanssa, 700 astetta oli uunissa.

 Seuraavaksi pitää saada koukut kiinni "Artekin" retronaulakkoon.

Koukkujen tekoon sain apua Sami Tuuhealta, joka väänsi ja takoi ne ohuesta kuparinauhasta.

Kiinnitin hienot koukut sinitarran palaan ja  päätin lainata Mieshenkilön pienoismallien hopeamaalia. Mite kävi? Maali oli ihan kökköä ja koukkuihin sitä oli vaikea kiinnittää.

 Onneksi Mieshenkilö muisti, että kotoa löytyy spraymaalia, ja seuraavat koukt näyttivät jo paremmilta ;)

Sitten olikin kahvihetken aika - nautin sen yhdessä rakennuskuvia ottaneen toimittaja/kuvaajan kanssa - siitä sitten hiukan myöhemmin!

Keittiöremontti vie hermot

Pitsilinnan Arkkitehti alkaa olla lopen uupunut. Kiivas remonttivauhti on aiheuttanut lisääntyvästi lonkkasärkyä. Puolison pitkittynyt ulkomaan messumatka on aiheuttanut sen, että Arkkitehti on joutunut fyysisesti rasittamaan itseään yli voimiensa.
-Loppusuora onneksi häämöttää, tuumi tämä yleensä rauhallinen mies sunnuntaina herätessään. -Enää kalustojen kiinnitys - ja lonkkasärkykin on yön aikana häipynyt.

-Mitä mahtaa Puoliso tuumia, pohti Arkkitehti, joka oli viimevaiheessa löytänyt kauniin tiiliseinän keittiön seinän vanhan pinnan alta. -Taitaa yllättyä ratkaisustani, sillä oppieni mukaan ei koskaan laiteta tiiltä tiskipöydän taakse. Ihan jo 40-luvulta asti on voimassa ollut mantra "Betoni ja tiili ovat kuin seinä, imevät siis vettä ja lisäksi välitilasta tulee tällä tavalla epähygieeninen".
-Tässä se nyt kuitenkin on ja pysyy, ainakin toistaiseksi, päätti Arkkitehti ja mietti samalla, että -40 luvulla ei vielä ollut tiskikoneita.

Tiiliseinän pätkä on  valmistettu printtaamalla "free print"  tiilikuviota ja  liimaamalla se pahvinpalaselle. Hiukan tein toiseen päähän  epätaisesti tuota reunaa, paljoa se ei kuvassa näykään.

Edellinen versio oli valkoiselle seinälle kiinnitettyä läpinöäkyvää muovia, hennosti pintakuvioitua, mutta ei ollut silmälleni kuitenkaan mieluisa.

-Lattialla onkin vielä paperilokerikkoni, pitääkin siirtää ne pois tieltä, tuumi Arkkitehti ja päätti samalla lähteä pienelle kävelylle. Icebugit jalassaan hän käveli mukavan aamupäivän kierroksen, törmäsi matkallaan Villa Charotte n Herraan, joka ulkoitti Töpsyä ja Tapsua. Päätivät sitten piipahtaa Huikka ja Kulauksessakin kauniin päivän kunniaksi.