Pitsilinnan Arkkitehti alkaa olla lopen uupunut. Kiivas remonttivauhti on aiheuttanut lisääntyvästi lonkkasärkyä. Puolison pitkittynyt ulkomaan messumatka on aiheuttanut sen, että Arkkitehti on joutunut fyysisesti rasittamaan itseään yli voimiensa.
-Loppusuora onneksi häämöttää, tuumi tämä yleensä rauhallinen mies sunnuntaina herätessään. -Enää kalustojen kiinnitys - ja lonkkasärkykin on yön aikana häipynyt.
-Mitä mahtaa Puoliso tuumia, pohti Arkkitehti, joka oli viimevaiheessa löytänyt kauniin tiiliseinän keittiön seinän vanhan pinnan alta. -Taitaa yllättyä ratkaisustani, sillä oppieni mukaan ei koskaan laiteta tiiltä tiskipöydän taakse. Ihan jo 40-luvulta asti on voimassa ollut mantra "Betoni ja tiili ovat kuin seinä, imevät siis vettä ja lisäksi välitilasta tulee tällä tavalla epähygieeninen".
-Tässä se nyt kuitenkin on ja pysyy, ainakin toistaiseksi, päätti Arkkitehti ja mietti samalla, että -40 luvulla ei vielä ollut tiskikoneita.
Tiiliseinän pätkä on valmistettu printtaamalla "free print" tiilikuviota ja liimaamalla se pahvinpalaselle. Hiukan tein toiseen päähän epätaisesti tuota reunaa, paljoa se ei kuvassa näykään.
Edellinen versio oli valkoiselle seinälle kiinnitettyä läpinöäkyvää muovia, hennosti pintakuvioitua, mutta ei ollut silmälleni kuitenkaan mieluisa.
-Lattialla onkin vielä paperilokerikkoni, pitääkin siirtää ne pois tieltä, tuumi Arkkitehti ja päätti samalla lähteä pienelle kävelylle. Icebugit jalassaan hän käveli mukavan aamupäivän kierroksen, törmäsi matkallaan Villa Charotte n Herraan, joka ulkoitti Töpsyä ja Tapsua. Päätivät sitten piipahtaa Huikka ja Kulauksessakin kauniin päivän kunniaksi.
Kun tarpeeksi kauan viipyy Huikka ja Kulauksessa, niin tilliseinä keittiön seinässä alkaa vaikttaa aivan parhaalta idealta. Ja hienoltahan se näyttääkin!
VastaaPoista