Villa Charlotten Rouva oli tohkeissaan niin kuin aina.
- Me olemme aina järjestäneet elegantin joulunalustapaamisen Pankinjohtajan ja hänen vaimonsa kanssa. Tähän vuoteen sisältyy nyt haasteita, mutta olen päättänyt selvitä niistä, tuumii päättäväisesti ja aloitti pöydän kattauksen.
Tehtaanjohtaja myötäili ja seuraili mielenkiinnolla enemmän keittiön puolta kuin vaimokullan ahkerointia ruokasalissa.
-KUULETKO SINÄ, kuului ruokasalin suunnalta ja Herran oli jätettävä keittiön houkutteleva kattaus.
-SAAT KAHVIA JA VOILEIPÄÄ KUN ENSIN SAAMME TÄMÄN KUNTOON, kuului määräys. Pitää jotain huikopalaa saada ennen kuin aloitamme illallisen.
Sinne jäivät herkkuvoileivät ja Herran odottama kuivakakku...
- Katsos nyt, kun olen laittanut pöydän koreaksi, myhäilee Rouva.
-MISSÄ ON TOINEN KYNTTILÄ? Minähän pyysin sinulta likimain yhtä asiaa, laita kynttilät ja varmista viinit, joista näköjään jälkimmäinen on sentään onnistunut.
-Minun lempikoristeeni olet sentään saanut ehjänä yläkaapista.
- Miksi meillä on pöydässä kattaus neljälle, ihmetteli Herra ja mietti, että eikö vaimokullalle ole nyt jo selvää, että kotikaupungin koronaluvut ovat valtakunnan tasolla huippulukemissa eikä mitään vierailuja voisi järjestää.
-Kuulehan kultaseni, minä olen tämä asian jo sopinut Pankinjohtajan rouvan kanssa hyvissä ajoin. Emme luovu traditiostamme.
-Älä nyt säikähdä, me nautimme etkot e t ä n ä! Sinullahan on työssä käytössä se Tiimssi vai mikä
Tsuumi se onkaan. Saat nyt näyttää minullekin, miten se toimii.
- Alkaa olla valmista, tuumi Rouva, mutta halusi vielä hakea vaikutelmat ulkoa. Veti miehensä käsipuolesta pihalle ja osoitti terassille. - Meidän talomme on kyllä alueen elegantein. Katso nyt noita terassin valojakin, iloitsi.
Näin soljui somasti ilta - etkot saatiin toteutettua, Ipadit ja etäyhteydet toimivat hyvin. Ja kyllä pääsivät miehetkin perinteiselle reissulleen (koiranulkoitusta) Huikka ja Kulauksen ulkoterassille. - Siitä sitten joskus toiste toisessa "luukussa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti