Ohjaajana oppimassa - learning

Sain tilaisuuden toimia  Uittamon koulun iltapäiväkerhossa ohjaajana. Opettajansa kysyi, voisinko ajatella muutamaa iltapäivää 12 oppilaan kanssa nukkekotiaiheella. Jo vain voisin kuvitella!  Tosin piti moneen kertaan varmistaa, että opettaja  varmasti ymmärsi, että minä en ole opettaja,vaan ihan tavallinen nukkekotiharrastaja. Sovimme kolmen iltapäivän aikana toteutettavasta kerhosta, joka eilen saatiin päätökseen.
I got an opportunity to  visit a school class afternoon club with the theme dollshouse. So I was asked to "teach" the girls and boys (born in -03, altoether 12) how to prepare a roombox and how to make some dolls house items. What an experience! I am sure that I learned more than anyone else there.

Lähtökohtana oli  korostaa itse tekemisen ja kierrätyksen merkitystä eli keksiä, miten "roskasta" saadaan loihdittua jotain muuta. Taatusti niin lapset kuin mukana olleet aikuiset (minä mukaan lukien) opimme pitkäjännitteisyyden ja kärsivällisyyden merkitystä.
Kyseessä olikin  mukava luokka, "nollakolmosia" eli -03 syntyneitä poikia ja tyttöjä, jotka olivat jo aiemminkin valmistaneet pikkutikkusista mitä upeimia teoksia, joiden näyttely oli koulun aulasssa. Onneksi paikalla oli kolme äitiä, yksi mummo, yksi isi ja sitten vielä opettaja ja toinenkin opettaja. Vauhti oli huima, flow ainakin kymmenkertainen siihen nähden, mihin kotona pääsee. Ja mikä silmien loiste ja innostuksen tuhina. Eilen kaikki kerääntyivät ympärilleni ja minulle ojennettiin kaunis kortti:

Kortissa lulee "Kiitos maailman parhaasta kerhosta, T: 3 C luokka ja opettajat"

Kuvapuolella (kortti on A3 kokoinen taideteos) on hienot silkkikukkaset, jossa nappi

keskustassa ja keskiössä jokaisen piirtämä pikkuinen muisto itsestään (en voi sitä laittaa

näkyviin, kun siinä on lasten sukunimiä). Puheenpitäjä mainitsi lopuksi, "Me ollaan koko

päivä tehty näitä kukkia että saatiin loppuun".

Eipä siinä kerhotäti muuta voinut kuin heltyä kyyneliin.

 

I got a lovely card at the end of our third and last session  yesterday with the text

"Thank you for the best afternoon course in the world". 

What else could I do but to get tears in my eyes?

 

Kaikki olivat tätä projektia varanneet asiaa varten laatikon. Siitä oli hyvä lähteä liikkeelle.  Se tapetoitiin, ikkunoitakin syntyi, jokainen sai päättää itse, mikä huone oli kyseeessä. Syntyi mm. eläinkauppa, kylpyhuone, oma unelmien huone, prinsessan huone, hirsitupa ja toimisto/makuuhuoneita. Kuvasin  näitä taiteilijoita ja heidän pienoishuoneiden vaiheet ja

toivon, että saisin ne juttuna vaikka Nukkekotilehteen, katsotaan miten käy. 

Jos ei niin keksin sitten muun paikan tälle upealle kokemukselle ja vielä upeimmille tuotoksille.

 

Kiitos opettaja Riitta Malilalle tästä mahdollisuudesta! Ja kiitos myös mukana olleille muille opettajille, innokkaille vanhemmille ja yhdelle mummolle, joka Raumalta asti tuli paikalle. Minusta tuntuu, että kipinä harrastukseen jäi itämään myös teille. Ilman läsnäoloanne emme olisi ehtineet näin paljoa saada valmiiksi.

 

Tässä ihan muutama taidonäyte ja osoitus salamannopeista oivalluksista.

 

Here some quick and bright ideas

 

Lamppu, kuulokkeen korvaosa, jotain johtoa ja nappi. Ja valmistui todella vikkelästi.

A lamp, a used ear plug from some phone, some wire and a nap

Toimistotuoli - käsinojat saivat viimeisellä kerralla vielä päälysteen,

 rautalankaa ja pahvia ja vaahtomuovia.

Look at this chair! All hand made.

Miehekäs "luola" alkuvaiheessaan - tätä muuten katsotaan ylhäältä,

 omaperäinen, harvinainen ja vinkeä tapa tehdä pienoishuone - ja ihan itse tämän

katselusuunnan tekijä päätti!

Here a very nice bedroom/TV room coming on...

 

Tässä joutui tämä kerhotäti lujille - huonekalujen valmistus ei ole minulle kovin

tuttua puuhaa. Mutta miehekkäät kaksi tuolia valmistuivat, toinen ruutukankaasta,

toinen mustasta nahasta.

An armchair on its way.

Pankaa merkille ns "Hesen" ketsuppiastian upea levittäminen varjostimeksi!

Itse olen aina käyttänyt sen sellaisenaan, mutta tämä eläinkauppaan tehty

varjostin "avattiin" ja siitä tuli aika soma. Kokeilin heti kotona, että miten

 ihmeessä se oikein tapahtuu, ja toden totta, se toimi!  Laskoksen näköiset

 taitteet avautuvat ja pikkuinen pahvipurkki ei mene siitä rikki.

Tuo lastentuokapurkin kansi on pikkuisen

pöydän kansi.

Loot at the lamp shade - normally you get it when you need a dish" to put your

ketchup in at a hamburger place

Kattoikkuna olla pitää, miten muuten toimeen tulisikaan - tästä tuli Prinsessan huone.

A Princes always need a window also on the roof!

Hyllykkö vailla vertaa!

There is no shelf like this!

Kerhosta kun toinnuin, tein illalla Nestorille housut ja paidan. Sen verran tuntuu

kutominen oikeassa kädessä, että vaihdoin paidan langan paksummaksi

(4,5 puikoilla). Housut vielä väkersin 2,5 puikoilla. Nestori on  pikkuisen Anna-neidon (1v 5kk) ehdoton suosikki. Nelli saa olla ihan rauhassa hänen osaltaan ;)

 

 

In the evening, I  prepared  some clothing for Nestor.

 

Työpaikan kahvihuoneen pöydälle oli ilmaantunut pikkuväkeä. Niitä oli niin monta,

 että arvelin ainakin osan olevan odottamassa siirtymistä parempaan käyttöön:

 

Some items I found from our coffee break room at the office last week:

 

Kaksi neitoa ja yksi mies - olisiko tuo mies tuollaisella skeittilaudalla?

Asento on  minusta sellainen.

 

 

Hyvää viikonloppua blogissani piipahteleville - Have a nice week end!