Uuden vuoden juhlavalmisteluja

"Sinähän muistat kultaseni, että me juhlistamme perinteisesti uuden vuoden aattoa", touhotti Villa Charlotten Rouva keittiössään, jossa oli aika hyörinä. Herra katsoi vaimoonsa lehtensä takaa, "Miten me nyt juhlistamme vuodenvaihdetta, kun olemme matkoilla?" Rouvan katse oli paljon puhuva, "Me emme perinteistä luovu, Pankinjohtajan Rouvan kanssa päätimme, että nautimme uuden vuoden päivällisen aikaisemmin, se ei tahtia haittaa", totesi Rouva, jolla oli asiaan nähden ovela liennytyskeino takataskussaan. "Uuden vuoden menu on tällä kertaa hyvin merellinen", sanoi ja samalla kehotti miestään tulemaan maistiaisille. "Valmistan hyvän ranskalaistyyppisen bouilla baissen ja - tästä sinä pidät kultaseni - alkupalaksi on sitten  sinun herkkujasi. Arvaatko mitä?" Herran ilme oli tuskaisa, kun hän kuumeisesti mietti sellaisia herkkujaan, joita rohkenisi mainita tai toivoa (kalakukko, paistetut silakat,  graavi siika ja sinappisilli). Lopulta hän uskaltautui sanomaan ääneen sen, mitä ei rohkeimmissakaan ajatuksissaan voisi uskoa: "Et kai vaan ole hankkinut ostereita?"  Silmäys keittiön maistiaispöytään vahvasti Herran mielestä viittasi siihen:

"Kyllä vain, kauppahallissa oli niin tuoreita kuin Suomesta ylipäätään voi saada. Tein nyt lounaaksi sinulle kuitenkin sinisimpukoita Brysselin tapaan ranskaisten perunoiden kanssa - kyytipojaksi siinä on nyt täysin poikkeuksellisesti tuopponen olutta. Kokeeksi siinä samoja otuksia pastan kanssa, voit  maistella. Tänään on kuitenkin vielä paljon tehtävää päivällistämme varten eli älä viivyttele syömisen kanssa", totesi Rouva ja  katseli Herran tyytyväistä ilmettä (viisas vaimo siis varmisti,  että Herra tekisi työtä käskettyä päivällisen valmisteluissa).

Kasviskeittosetti (vas) ja tuo sinisimpukka-ranskissetti olutlaseineen on
hankittu Brysselistä. Muut herkut ovat Jatan taitavista käsistä.

 

Herra oli tyytyväinen kaikkeen näkemäänsä. Pieni pettymys värähti kasvoilla,

 kun tajusi, että keittiön pöydällä ei ollut ostereista tietoakaan. Tuskaa lievensi

ilmiselvästi Brysselin tapaan valkoviinissä ja rautapadassa valmistetut sinisimpukat.

Piti siis suunsa kiinni arvellen, että osterit oli  jätetty myöhempää käyttöä varten. 

Pahin pelko tällä muuten mukautuvaisella miehellä oli, että niitä jollakin tavalla maustettaisiin ja/tai kuumennettaisiin. Mikään ei ollut hänelle niin pyhää kuin osterien nauttiminen tuoreina,  sitruunan pisaralla höystettynä, nielussa olion potku vielä viimeisenä ennen nielaisua...

 

"Kun olet syönyt lounaasi, saat mennä laittamaan työhuoneesi siihen kuntoon, että voimme sitten juoda siellä jälkiruokakahvit", määräsi Rouva jo hiukan hermostuneena. Hänelle lounastauko oli tuntematon käsite, kun juhlia valmisteltiin. "KUULITKO SINÄ", joutui kysymään, kun havaitsi puolison viipyilevän sinisimpukka-ateriansa äärellä hiukan lakisääteistä taukoa kauemmin.

 

Herralle valmistelu merkitsi jalojen juomien tarkistamista ja kirjoituspöydän siistimistä.

"Täällähän me sitten viihdymmekin tovin jos toisenkin", mietti tyytyväisenä.

 

 

"SIIVOA SE KIRJAHYLLYSI MYÖS", kuului alakerrasta, kun Herra oli tarttumassa lehteensä. Huokaisten totesi, että parempi ryhtyä puuhaan kuin vastustella, sen verran hyvä lounas tuntui ruumiissa ja sielussa. Kirjojen lajittelussa ja järjestämisessä Herra onkin asiantuntija, sen hän itsekin myöntää. "Ovatpa ne joulun jälkeen todella sekaisin", pohti kun aloitti itse asiassa itselleen  mieluisan puuhan. "JA SIIRRÄ NE REINOSI pois siitä portaiden alta", kuului viimeinen ohje vielä.

 

Alakerrassa olivat valmistelut viime vaiheissaan. Pöytää katettiin jo, sillä

vieraat oli sovittu saapuviksi perinnettä aikaisemmin. Villa Charlotten väen

lento Dubliniin on kovin varhain seuraavana aamuna.

 

"Tästä kyllä Herra ilahtuu", puheli Rouva tyytyväisenä itsekseen, kun asetteli juhlapöydän antimia esille. Keittoa ennen nautitaan alkupalaksi ostereita Herran toivomalla tavalla. Rouva ei ostereihin koske. "Jotain periaatteita pitää olla ja yksi on, että ostereita en syö", toteaa  aina, kun niitä  näkee.  Havaitsi samalla, että Reinot olivat siirtämättä, mutta jätti asian toistaiseksi sikseen, koska pöytää piti vielä hiukan kattauksen suhteen tarkistaa.

 

 

Esillä on hyvää viiniä keiton kanssa nautittavaksi, ostereiden kanssa juodaan

kauniista maitolasisista laseista hyvää olutta. Rouva on aikaansaannokseensa tyytyväinen.

Kannun ja lasit olen saanut jo vuonna 2009 jouluna nukkekotiystävä Sarilta.
 Nyt vasta otin ne käyttöön, ovat oikeata lasia ja suuri aarre. Muut astiat ovat itse
ostamiani, osterit joltakin ulkomaan matkalta ja salaatti Jatan keittiöstä.

 

"ULKOTULET PITÄÄ VIELÄ MUISTAA", komensi kuitenkin vielä miestään, joka oli työhuoneessa kirjoja laittamassa. Herra huokaisi, mutta tajusi samalla, että vieraiden tuloon oli enää vain hetki ja  Pankinjohtajan kanssa oli sovittu lyhyt neuvottelu Huikka ja Kulaukseen ennen päivällistä. Pitihän kiinteistön  kunto tarkista, kovat pakkaset voivat aikaansaada pahoja tuhoja putkistoonkin, perusteli mennessään. Kohtasikin lenkkikaverinsa Pankinjohtajan ulko-ovella ja  yhdessä sitten sytyttivät ulkotulet ja hipsivät kivijalassa sijaitsevaan korttelikapakkaan ollakseen kolmen vartin päästä valmiina päivällispöytään. "Riittävästi aikaa lyhyttä neuvonpitoa varten", totesivat kuin yhdestä suusta, kippistelivät siinä samalla ja tunsivat olonsa kotoisaksi.

 

 

 

Oikein hyvää Uuttaa Vuotta kaikille blogissani piipahteleville!

 

 

Kulttuuririentoja

Teimme Mieshenkilön kanssa kulttuurimatkan pääkaupunkiin parahultaisesti juuri ennen joulua. Jouluhulinan keskellä oli todella rentouttavaa yöpyä hiljaisessa hotellissa, nauttia niin ilta- kuin aamusaunasta ja vain ihmetellä ihmisten kiirettä. Kävimme Ateneumissa ja sitten vierailimme ensi kertaa EMMAssa, Tapiolassa. Tässä näyttelykeskus weegee:ssä sijaitsee monta eri museota, Suomen Kellomuseo, Helinä Rautavaaran museo, Kamu, Emma, Galleria Aarni ja Helinä Rautavaaran museo. Meitä paikan päälle veti erityisesti   Jaume Plensan  sykähdyttävä näyttely ja paikan päällä hoksasimme  kiintoisan  näyttelyn brittiläisestä 1800-ja-1900-luvun-julistetaiteesta

Sen jälkeen ei kovin monta bittiä enää halunnut tunnelmaa sotkemaan, vaikka kaikki paikan museot ovat taatusti vierailun arvoiset. Tosin piipahdimme Lelumuseossa ja toki museokokonaisuuden shopissa. Sieltä löysin matkamuistoksi tarvikkeen, jollaista ei vielä varastoissani ollut:

 

 

Tämä kapistus on käsittääkseni pienoismalli Elina Rautavaaran museon "Kierrätyksen maailmanmestarit" näyttelyn tarpeistoa. Jos nyt oikein muistan, kyse on kierrätysmateriaalista valmistettu käsipiano. Laitetta voi soittaa, noista rautasuikuloista tulee kustakin oma äänensä.

Uumoilen, että tämä menee joko Huikka ja Kulaukseen tai sitten peräti Galleria Bastetin (Pitsilinnassa oleva kotigalleria) esineistöön. Kunhan nyt hetken mietin ja makustelen.

´

 

Kuvassa Lelumuseon ja Helinä Rautavaara museon esitteet ja lisäksi ostamani
pikkuinen virkattu nalle tuon kummallisen soittimien vierellä.

 

 

Arvonnnan tuloksia

Luukussa 16.12. kysymys, että mikä/mitä nämä ovat.

 

 

 

Se mitä ne ovat, ei ole vielä selvinnyt varmuudella saamistani vinkeistä huolimatta. Tytär, jolta ne sain, ehti lähteä Tapaninpäivän ajelulle ja on reissulla niin pitkään, että en ehdi hetkeen vastausta saada. Arvonnassa random.org osoitti joulun välipäiville lupaamani yllätyksen shaairahille.   Kiitos  mukavista arvauksista ja hyvää Tapaninpäivää kaikille blogissani piipahteleville.


Joulupäivän rauhaa

Kaikki sen tietää, mitä emäntä aattona ehtii tehdä. Ei ainakaan syödä. Huolehtii, että tarjottavaa riittää ja logistiikka pelaa, että perunat kypsyy oikealla hetkellä, että laatikot on sopivasti lämpiminä, että kinkku kauniisti leikattuna. Entäs sitten kinkkukastike? Se on tärkeä. Siinä meillä auttoi tytär, jonka maustamistaito on parempi kuin äitinsä. Kastike oli muuten valmiina, lämmitystä ja viimeistä maustetta vajaana. Muussa kuin maustamisessa tuntuu tytär liikkuvan ei-ihan-niin-kuin-Strömssö-linjalla:  kinkkukastike paloi pohjaan.  Onneksi oli joulu ja ihmisillä hyvää tahtoa. Kinkun päällä näytti riittävän ihan hyvin "kahta-en-vaihda" tuotteista se sinappi. - Mitä tästä opittiin? Ensi vuonna en tee kinkkukastiketta, heitän kinkkurasvan saman tien pois...

Tämän joulupäivän aamun  hiljaisuudessa tein koosteen kalenterivaihdosta ja myös muista saamistani pikkujutuista

Tuo ristipisto ruusutaulu on työkaveri Eijan tekemä (hänen hienosta talostaan oli juuri artikkelisarja lehdessäkin).
Pikkuinen koira on Malakoffien Annen pakkauksesta, jonka sai avata "kaksi päivää sen jälkeen kun edelliset oli avattu".

 

Itse väkersin kerhon kalenteriin  ovenkahvoja, ilmoitustaulut, siivousrätin/pyyhkeen ja

 sen koukun - aaton pakettiin laitoin kulahtaneen ämpärin, jossa on saippuavettä ja märkä rätti.

 

Luukku 24

 

Aaton tunnelmassa on parasta  heräämisen hetki, valojen sytyttäminen kuuseen, aamusaunan odotus. Kuusemme on tänä jouluna tavallista pienempi, mutta tunnelma on ihan sama. 






Tarkkasilmäisimmät huomasivat  kuvassa pikkuisen ulkotulen, jonka sain Luukusta 24. Mukana oli selkeästi tuunattavaksi tarkoitettu jouluseimen hahmot ja kaunis lintu.

Jos oikein tulkitsen, tuo ulkotuli on "rakennettu" tuikun päälle, laudoitettu ja pintakin tuosta päältä varmaan maalattu. Pisteenä iin päälle mukana oli korkki (siitä näkyy sormen alla jotakin), joka asetetaan liekin päälle - ihan aito jääkynttilä tämä mielestäni on. Korkkia on varmaan käsitelty lasimaalilla, sen verran aidon jäinen se on:

 

Kädenjälki viittaa kerhomme Marjaan , jolle kiitos ja hyvän joulun toivotus. Ulkotuli meni heti paikalleen. Kovin on lumettoman näköinen Villa Charlotten etupiha - olisikohan tänne asennettu katulämmitys pitämään pihat puhtaana?

 

Pitsilinnan Leskirouvakin on jo hereillä. Kuusen kynttilät kimmeltävät, kahvinkeitin porisee ja taloyhtiön tarjoama joulusauna odottaa ensimmäistä kävijäänsä. Leskirouva otti ensimmäisen vuoron, jotta ehtii tehdä viimeiset valmistelut ennen Joulurauhan julistusta. Tänä vuonna hän seuraa julistuksen TVstä. PikkuSisko tulee mummolaan, jotta äitinsä ja isinsä ja Isot Veljet pääsevät Turun Vanhalle torille tapahtumaa paikan päälle seuraamaan.

 

 

Rauhaisaa joulunaikaa kaikille blogissani piipahteleville ja kiitos kaikille

kalenterivaihtoystäville mukavista aamunavauksista!

 

Kinkunpaistoa ja melkein valmiin hetki

Olen yrittänyt miettiä hetkeä, jolloin minulla olisi hetki, jolloin koen, että joulu on "melkein valmis" - eli milloin voisin avata Malakoffien Annen kärvistelypaketin. Tänään se päivä saa olla. Tapani on aatonaattona "kuivaharjoitella": liinoittaa ja kattaa ruokapöytä ja samoin laittaa tarjoilupöytä keittiöön siihen kuntoon, että siinäkin on tarjoiluastiat kaikelle, mitä olen aikonut tarjota. Kullekin sillille astia ja otin, laatikoille paikkansa ja alusensa. Samalla mietin ääneen, mitä pitikään vielä olla. Yleensä tässä vaiheessa aina selviää, että jotain puuttuu ja ne ehtii sitten vielä hankkimaan. Suosittelen. Samaan aikaan kinkku on uunissa ja kinkkuvahti työssään. Meillä Mieshenkilö leirityy uunin viereen, aseenaan taskulamppu ja excelille laadittu paisto-ohjelma (laadittu vuonna 2008), jonka mukaan hän sitten kunakin vuonna ohjelmoi ja laskee, milloin kinkku on valmis (toki kinkussamme on mittarikin, mutta se ei ole niin merkittävä asia).

Tieteellisesti todistettu ja luotettava kinkunpaisto-ohjelma vuodelta 2008 - montaa
kertaa jo senkin jälkeen käytetty.

Voin lainata tuota ohjelmaa, jos muiden kinkkuvahdeille ei sellaista ole.


Entäs sitten tuo aika monta kärvistely-yötä tuottanut yllätyspaketti Malkoffien  Annelta?

 

Hieno ajan patinoima, leikkuun jälkiä pinnassaan pitävä lauta ja....

 

... suoraan joulupöytään meneviä sieniä - tuohiropposesssa, käärittynä kauniiseen kankaaseen.

Kiitos Anne tästä - kyllä kannatti kärvistellä

Luukku 23

Vain yksi yö jouluun. Aikuisena ei joulua odota niin kauhean kiihkeästi, paitsi sen osalta, että onnistuuko kinkku (paistopäivä tänään) ja tuliko perunaloorasta tarpeeksi imelää (valmistettu eilen, suolaa puuttui). Onkohan aikuisella nukkekotiharrastajalla kyse siitä, että se keksii kalenterivaihtoja? Joulu on silloin joka päivä ja aaton odotus jäää vähemmälle? Voi olla - tänään kun pakettini aamulla heti ensitoimeksi hampaiden pesun jälkeen avasin, jäin vain ihastuksesta ihmetellen istumaan paikalleni.

Hienot vanhanaikaiset vaunut - Leskirouva Pitsilinnassa lykkii näissä Tyttären
 PikkuSiskoa, kun tämä on mummolassa.
 

Oli varmaan näiden valmistaja miettinyt etukäteen, että pitäähän vaunuissa olla liinavaatteetkin. Nehän tulivat jo taannoin (ja siirtyivät PikkuSiskon kehtoon, josta ne heti kävin ottamassa pois).


Eikös ole soma? Ja tuo pikkupitsikin tuossa vaunun kuomun yläreunassa. Pyörätkin pyörivät. Uskoakseni minun on kiittäminen kerhomme Tuulaa tästä.
 Ihana joululahja Leskirouvan aarteiden joukkoon!

Luukku 22

Niin kiirettä ei joulupuuhissa ole, etteikö ehtisi pikkupakettejaan avaamaan ja aina välillä ihastelemaan tähän mennessä saapuneita luukkujen yllätyksiä. Tämän aamun herkkunyytti on tuikitarpeellinen joulun kahvipöydän kattaukseen.

Tästä ei piparit parane, pankaa merkille tuo pikkuinen liina tuossa lautasella!
Kiitos paistajalle!

Luukku 21 ja yllätyksiä

 

 

Huomenta kaikille - taisi eilinen suklaatryffelikokeilu perusteellisesti järkyttää, kun uni ei riitä.
Onneksi on luukut.

Piskuinen piparitalo, joka voisi olla tehty ohuelle pahville. Kauniisti koristeltu ja taas kerran upeassa pakkauksessa. Mahtaisiko kiitos osua oikeaan, jos nyt uskallan kiittää Tittaa?

Malakoffien Anne jaksaa piristää lähetyksillään kaiken joulukiireen keskellä. Sain kaksi pussia avaamisohjeineen. Punaisen saan avata samaan aikaan kuin edellisen "kun joulu on valmis" -kirjeen ja ruskean kaksi päivää niiden jälkeen.

Kiitos Anne! Ihanaa - minun kalenterini jatkuu taatusti ainakin hetken
jouluaaton jälkeen (tai sitten ei...)

Jouluisan yllätyksen oli myös laittanut mestarikokki Jatta



Tästä ei puurokattila parane - ihan kuin oikeassa elossa - kiehuu yli ja sottaa - ihanaa!
Ja alla kahvipöydän kruunu - hieno jouluinen pullakranssi.

 

Ja sokerina pohjalla mitä upein laulukirja - kannessa muuten suosikkilauluni.

 

Niin ja sitten ne suklaatryffelit. Kokeilin kotikotti.net googlesta  ohjeen avulla tavallisella
Fazerin sinisellä ja sain aikaan ihan kelvon näköistä juttua mielestäni:



(Pikkuinen piparitalo on mittatikkuna) Kysymys: kuuluuko näitä myös syödä
eikä vain katsella? En saa niitä irti vuuasta millään - paitsi välkisin vääntämällä ja hampailla "koukkimalla" - ei näytä joulukahvilla kivalta, jos vieraat naama suklaassa sitten yrittää näyttää tyytyväisiltä. Jäädytin nämä pakastimessa. Ohjeen nimi on suklaatryffeli, maku itselleni liiaka makea, kun pohja on tuota "sinistä". Huomenna haen tummaa suklaata ja koitan uudelleen. Mutta kuka osaa nyt neuvoa - mihin nämä yleensä pursotetaan?

 

Luukku 20.12.

Aamut vähenevät, tämä on todella kauhistuttavaa, jouluaatto on ihan kohta ja kalenteri päättyy. Mutta sitä ennen on onneksi muutama aamu ja taas tänään oli kiva herätä, vaikka kello näyttikin aika vähän.

 

Hienosti oikein narulla kiinni sitaistu matto, jolle taatusti löytyy paikkansa. Melkein en raaskinut sitä avata tietäen, että en saa noitanaruja enää noin kauniisti kiinni mutta kuitenkin niin tein:      

 

 

 

Kiitos Railalle, joka on jokaiseen pakettiin toivotuksensa laittanut - ei ole

erehtymisen  varaa (minulla on muutama erhe tullut). Kiitos Raila!

 

Mitä tulee kalenterin päättymiseen, minulla on yksi lohtu: sain Malakoffien  Annelta  kalenteriluukku nro 9:n kanssa paketin, jonka päällä lukee "Saa avata kun joulu on valmis" - se on vielä avaamatta ja säästän sen (ehkä) joulupäivän aamuun (tai sitten en).

Luukku 19.12. ja yllätyksiäkin

                          
Tämän aamun luukusta käärityi paketin päälisestä päätellen  Merjalta hieno kirja ja vispilä. Kirja näyttää siltä, että sen on Merja ihan itse tehnyt, näin uskon.

Huonoilla silmilläni ja väärän vahvuisilla linsseilläni en erota kirjan nimeä
 (totta, kun ikää tulee, kakkuloiden likinäkömiinukset vähenevät ja näkö "paranee"
 - ei ole ihme, että on ollut vaikeuksia, lasien uusiminen edessä). Jotenkin nimi mielestäni hahmottuu Ruoka...... kuvia.

                          Kirjassa on oikein kuvalliset sisälehdet. Tämä on mahdottoman hieno ja
                          kuuluu Villa Charlotten Rouvan keittiön aarteisiin. Kiitos Merja!
                               
                           


Bonuksena lisäksi eilisen päivän yllätyssatoa: Eilen illalla kotiin päästyä odotti postitädin jäljiltä paitsi ihan oikeita joulukortteja (joita arvostan ja joita yritän itsekin sinnikkäästi lähettää, käsin kirjoitettua viestiä ei voita mikään) niin muutakin:

Hieno radio Marialta. Aivan uskomaton töpseleineen kaikkineen.

 Tuli heti kiire sijoittaa se paikalleen ja se saa nyt joulun ajan olla Lundbyn treenikämpällä, mutta kun sitä olen nyt yhden yön yli katsellut, alan olla varma,että se siirtyy Villa Charlotten Rouvan Antiikki Liike Aito ja Kallis valikoimiin.  Kiitos Maria/   tästä yllätyksestä. Oli raskaan päivän päätteeksi todella ilahduttava pikkukirje!

Asioin hys hys tyyliin kerhomme  Ninnan  luona ja sieltä lähdin paitsi hienojen 1:1 pipareiden kanssa niin myös pikkiriikkisen joulupaketin kanssa. Koska paketissa ei ollut luukun numeroa ja ohjeeksi sain, että "saa avata vaikka heti", niin tietäähän sen miten kävi:

 

Kivan rasian sisällä ns lauantaipussikarkkeja - ja todella niin suuri määrä, että tästä tekee minikoossa monta 300 g pussia -  kaikki laadut täysin tunnistettavissa. Oma herkkuni on tuo valkoinen pötkylä, jossa on lakritsia sisällä. Kiitos Ninna!

 

Luukku 18.12.

Joulu ei ole oikea joulu, jos ei ole riisipuuroa. Kerran vuodessa sen teen ja niin tästä lähtien tehdään myös  K-kauppiaan perheessä. Se syödään aina aattoaamuna, ennen joulusaunaa. Ja jos oikein herkutellaan, siinä on kyytipoikana sekahedelmäkeittoa.

Luukusta tuli pitkään kypsennettyä puuroa tarjoiluvadissaan ja mukana oli myös
 hieno vati tämän herkun nauttimista varten.
Kiitän tässä Marjaa, koska tiedän, että kerhomme jouluikkunassa on
joulupukin pöydällä samanlainen.

Puuro on todella oikean näköistä ja nuo astiat käsittääkseni tehty paperisuikaletekniikalla.
Ei saa kysyä, miten se käy, sen osaa kertoa vain  Marja, jolle iso kiitos!

Yllätyksenä tähän luukkuun saapui mukava tarvikepakkaus Nasun nukkekodin suunnalta.


Näistä taatusti saa tehdyksi vaikka mitä, kunhan sen keksii - mukana jouluun
liittyvää ja muutakin. Tuo yksi silmäaihio saa miettimään, että olikohan niitä
Nasu joskus käyttänyt esim kellolaseihin? Kiitos tästä mukavasta yllätyksestä Johannalle!

Luukku 17.12.

Tänään onkin tuplaluukku. Vaihdon Lotten kanssa yhden luukun tämän kerhokalenterin lisäksi. Kerhon kalenterista tuli hento ja hieno vuodevaatesetti:

Uskaltaudun kiittämään tästä Tuulaa. Jos menee pieleen, kiitos kumminkin tekijälle.

 

Tuo pieni pitsikin näyttäisi käsintehdyltä. Aivan mahtavat.
Tämä menee Leskirouvan tyttärentyttären PikkuSiskon mummolasänkyyn
(menivät heti, ei voitu odottaa jouluun). Alunperin ne on Leskirouvan tekemät oman Tyttären sänkyyn. Niitä vaalitaan kuin suurinta aareetta. Myös Tytär arvostaa niitä.

Loten luukun aarteet paljastuivat myös mukavan jännityksen ilmapiirissä. Ei voi kuin ihastuksesta huokailla:

Kori menee K-kauppiaan ja Hoitajavaimon joulupöytään leipäkoriksi (heti) ja nuo bootsit... niistä kilpailevat mm Galleristi Judith af Nådendal-Åbo ja Opiskelijanuorukaisen tyttöystävä Kondiittori. Saapi nähdä kelle ne joulupaketissa menevät! Kiitos Lotte!

Omatoimiluukkuni koostuu neuletöistä. Päätin, että tänä jouluna minä annan pehmeitä paketteja. Opettelin sukan ja tumpun tekemistä oikein urakalla. Peukalo oli viheliäisin oppia - pitää nyt suoraan sanoa, että Novitan ohje ei ensikertalaiselle heti auennut. Silmukat kyllä lisääntyivät, mutta kiilasta ei ollut tietoakaan. Vein lopulta ohjeen ja teon alla olleen tumpun työpaikalle, jossa minua kokeneemmat sitten tulkitsivat kiilan lisäyssysteemin. Eilen ihmettelin aikaansaannostani, kun pinosin ne  paketointia varten - olin aika tyytyväinen.

 

 

Alla olevan mallin suhteen ei ole kyse siitä, että lanka tai voimat olisivat loppuneet.

 

 

Malli on Mieshenkilön nivelrikkokäsilämmitin. Näin idean jossakin blogissa (en tiedä, oliko sielläkin rikko-onelma, mutta siitä tämän oivalsin). Tämmöisen tapaisia näkee myös talvisin torimyyjillä, tosi niissä on aika usein kudottu pikkumatkan verran sormiakin - siihen minä en pysty. Näitä käyttäen voi hyvin puuhata kotona (Mieshenkilökielellä puuha = kirjoittaa tieokoneella, surffata muuten vaan netissä, lukea kirjaa tai lehteä, katsella TV:tä). Kutomisenkin saattoi tehdä ilman paljastumisen vaaraa, vaikka lahjan saaja istui naapurituolilla. Kun puikot liikkuvat, on ihan sama, mitä lankaa niissä kuljettaa ja onko tumppu päästä auki vai kiinni, meillä sitä ei oivalleta seurata.