Joulupäivän rauhaa

Kaikki sen tietää, mitä emäntä aattona ehtii tehdä. Ei ainakaan syödä. Huolehtii, että tarjottavaa riittää ja logistiikka pelaa, että perunat kypsyy oikealla hetkellä, että laatikot on sopivasti lämpiminä, että kinkku kauniisti leikattuna. Entäs sitten kinkkukastike? Se on tärkeä. Siinä meillä auttoi tytär, jonka maustamistaito on parempi kuin äitinsä. Kastike oli muuten valmiina, lämmitystä ja viimeistä maustetta vajaana. Muussa kuin maustamisessa tuntuu tytär liikkuvan ei-ihan-niin-kuin-Strömssö-linjalla:  kinkkukastike paloi pohjaan.  Onneksi oli joulu ja ihmisillä hyvää tahtoa. Kinkun päällä näytti riittävän ihan hyvin "kahta-en-vaihda" tuotteista se sinappi. - Mitä tästä opittiin? Ensi vuonna en tee kinkkukastiketta, heitän kinkkurasvan saman tien pois...

Tämän joulupäivän aamun  hiljaisuudessa tein koosteen kalenterivaihdosta ja myös muista saamistani pikkujutuista

Tuo ristipisto ruusutaulu on työkaveri Eijan tekemä (hänen hienosta talostaan oli juuri artikkelisarja lehdessäkin).
Pikkuinen koira on Malakoffien Annen pakkauksesta, jonka sai avata "kaksi päivää sen jälkeen kun edelliset oli avattu".

 

Itse väkersin kerhon kalenteriin  ovenkahvoja, ilmoitustaulut, siivousrätin/pyyhkeen ja

 sen koukun - aaton pakettiin laitoin kulahtaneen ämpärin, jossa on saippuavettä ja märkä rätti.