Huomenta kaikille - taisi eilinen suklaatryffelikokeilu perusteellisesti järkyttää, kun uni ei riitä.
Onneksi on luukut.
 |
Piskuinen piparitalo, joka voisi olla tehty ohuelle pahville. Kauniisti koristeltu ja taas kerran upeassa pakkauksessa. Mahtaisiko kiitos osua oikeaan, jos nyt uskallan kiittää Tittaa?
Malakoffien Anne jaksaa piristää lähetyksillään kaiken joulukiireen keskellä. Sain kaksi pussia avaamisohjeineen. Punaisen saan avata samaan aikaan kuin edellisen "kun joulu on valmis" -kirjeen ja ruskean kaksi päivää niiden jälkeen.
 |
Kiitos Anne! Ihanaa - minun kalenterini jatkuu taatusti ainakin hetken
jouluaaton jälkeen (tai sitten ei...)
Jouluisan yllätyksen oli myös laittanut mestarikokki Jatta
Tästä ei puurokattila parane - ihan kuin oikeassa elossa - kiehuu yli ja sottaa - ihanaa!
Ja alla kahvipöydän kruunu - hieno jouluinen pullakranssi.
Ja sokerina pohjalla mitä upein laulukirja - kannessa muuten suosikkilauluni.
Niin ja sitten ne suklaatryffelit. Kokeilin kotikotti.net googlesta ohjeen avulla tavallisella
Fazerin sinisellä ja sain aikaan ihan kelvon näköistä juttua mielestäni:
(Pikkuinen piparitalo on mittatikkuna) Kysymys: kuuluuko näitä myös syödä
eikä vain katsella? En saa niitä irti vuuasta millään - paitsi välkisin vääntämällä ja hampailla "koukkimalla" - ei näytä joulukahvilla kivalta, jos vieraat naama suklaassa sitten yrittää näyttää tyytyväisiltä. Jäädytin nämä pakastimessa. Ohjeen nimi on suklaatryffeli, maku itselleni liiaka makea, kun pohja on tuota "sinistä". Huomenna haen tummaa suklaata ja koitan uudelleen. Mutta kuka osaa nyt neuvoa - mihin nämä yleensä pursotetaan? |
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti