torstai 6. joulukuuta 2012

Pipariluukku

Harmittaa, kun meni tuo Myllyn piparikilpailu sivu suun. Nimittäin tämän vuoden piparitalo  kaikkine vivahteineen olisi voinut sijoittua - ainakin ei-ihan-kuin-Strömssö-sarjassa. Keksin kahden pikkupojan kanssa ideaksi ikkunoiden "lasittamisen", jota on esiintynyt melko monissa jouluaihetta sisällään pitävissä lehdissä. Kuvassa eka versio kokeilusta, jolla tähdättiin ikkunoihin tehtävää lasituksen käytön opetteluun. Ei muuta kuin sulattaa nalle/hedelmäkarkkeja ikkuna-aukkoon... Ihan helppoa pitäisi olla.

 Kokeilin tietysti ensin ja laitoin "lasiainetta" piparitaikinasta poikien tekemän kökön päälle - kuvitellen, että se sulaa siihen kauniiksi pääliseksi. Viiden pisteen vihje: lakritsikarkki ei sula kauniisti (Haribo-pussi) - tai jos, niin se karstoittuu tai kiehuu (tuo oikeanpuolinen karrelle palanut vaahto) ja uunista pois otettaessa haisee hirveältä. Koko asunto.
Tässä jo harmonisempi kokonaisuus: pääty hetken uunissa ensin ja sitten  sinne aukkoihin 1- 1.5 perinteistä nallekarkia ja takaisin uuniin. Kokemuksesta voin sanoa, että karkki sulaa ja kiehuu ja kuplii, mutta jäähtyessään tasoittuu. Pitää jäähdyttää kunnolla - suosittelen myös leivinpaperin käyttöä. Muuten ei irtoa uunipelliltä eikä esim lasivuuasta  (koettu!). Tuon possun aukkoon meni kaksi nallekarkkia.


 

Tässä pienemmän leipurin (kohta 12v) kattoa tulollaan.


Tässä isomman leipurin (13 ja hiukan yli v) taidonnäyte.


Talon kokoaminen on aina jännittävää. Siinä tarvitaan Mieshenkilö sokeria sulattamaan ja pitämään silmällä alalti liikkuvaa pikkumiesainesta vakavien vahinkojen välttämiseksi. Huomatkaa kattoikkuna:
Savupiippu unohtui leikata palasiin ja niinpä päätimme, että kattoikkuna tänä vuonna on
niin hieno, että kukaan ei piippua kaipaa.
Ilmastoinnista olemme vuosi vuodelta oppineet pitämään hyvä huolta  (ks. kattopalojen liitoskohdassa oleva aukko). Myös räystäiden  mittaamisessa olimme erittäin huolellisia, kuten seuraavassa kuvassa huomataan. Jotenkin toinen puoli on erilainen kuin toinen. - Mutta, haittaakse?



Alla ikkunat, joiden tekemistä kovasti jännitimme ja lopputulokseen ei voi olla
muuta kuin tyytyväinen:

 
Seuraavassa oma tekeleeni, talon pääty ja sen nallekarkki-ikkunat ja sitten pienillä muoteilla ja vähän isommilla tehdyt pipariyt
 
 
Todellinen hitti omasta mielestäni on kuitenkin seuraava:

Silmien aukkoon ja suuhun laitettiin Haribo hedelmäkarkkeja (nallekarkit meni melkein kaikki parempiin suihin) ja ne eivät oikein toimineet (toiseen silmään meni liika pieni palakin). Siispä silmät Marianne karkista (rasiasta, pyöreä pallokarkki) hiukan kuorta pois ja
 ilmiselvät  silmät siitä tuli - pikkupoikatyyliin asetettuina tietysti ;D
Ja loppusilauksena
 vielä viimmesen päälle viiksetkin vielä:

 
Varmaan uskotte, että tätä yhteistä tuokiota joka joulunseutu odotetaan...

5 kommenttia:

  1. Odotan malttamattomana että meidän pojat kasvavat.

    VastaaPoista
  2. Vaikka olen luvannut että en tee piparkakkutaloja, tämä rohkaisee kuitenkin yrittämään, ovat niin ihania kaikki! <3 Tyrskähdin tuossa vaiheessa, kun tekstissä luki Haittaaks se? Meidän 8v. kysyy niin kaikesta ;)

    VastaaPoista
  3. Mies teki meillä viime vuonna piparikirkon. Lapasiakaan ei ole enää tekemässä ja "lapsenlapsetkin" vain karvakuonoisia tassuttelijoita, joten nyt joudun tämän innostavan bloggauksen vuoksi miettimään ryhdynkö puuhaan itse. Hmmm... tuo lasitus kiinnostaa.

    VastaaPoista
  4. Tuo naama kyllä sai pokan pettämään!

    VastaaPoista