Uskaltaudun kiittämään tästä Tuulaa. Jos menee pieleen, kiitos kumminkin tekijälle.
Loten luukun aarteet paljastuivat myös mukavan jännityksen ilmapiirissä. Ei voi kuin ihastuksesta huokailla:
Kori menee K-kauppiaan ja Hoitajavaimon joulupöytään leipäkoriksi (heti) ja nuo bootsit... niistä kilpailevat mm Galleristi Judith af Nådendal-Åbo ja Opiskelijanuorukaisen tyttöystävä Kondiittori. Saapi nähdä kelle ne joulupaketissa menevät! Kiitos Lotte! Omatoimiluukkuni koostuu neuletöistä. Päätin, että tänä jouluna minä annan pehmeitä paketteja. Opettelin sukan ja tumpun tekemistä oikein urakalla. Peukalo oli viheliäisin oppia - pitää nyt suoraan sanoa, että Novitan ohje ei ensikertalaiselle heti auennut. Silmukat kyllä lisääntyivät, mutta kiilasta ei ollut tietoakaan. Vein lopulta ohjeen ja teon alla olleen tumpun työpaikalle, jossa minua kokeneemmat sitten tulkitsivat kiilan lisäyssysteemin. Eilen ihmettelin aikaansaannostani, kun pinosin ne paketointia varten - olin aika tyytyväinen.
Alla olevan mallin suhteen ei ole kyse siitä, että lanka tai voimat olisivat loppuneet.
Malli on Mieshenkilön nivelrikkokäsilämmitin. Näin idean jossakin blogissa (en tiedä, oliko sielläkin rikko-onelma, mutta siitä tämän oivalsin). Tämmöisen tapaisia näkee myös talvisin torimyyjillä, tosi niissä on aika usein kudottu pikkumatkan verran sormiakin - siihen minä en pysty. Näitä käyttäen voi hyvin puuhata kotona (Mieshenkilökielellä puuha = kirjoittaa tieokoneella, surffata muuten vaan netissä, lukea kirjaa tai lehteä, katsella TV:tä). Kutomisenkin saattoi tehdä ilman paljastumisen vaaraa, vaikka lahjan saaja istui naapurituolilla. Kun puikot liikkuvat, on ihan sama, mitä lankaa niissä kuljettaa ja onko tumppu päästä auki vai kiinni, meillä sitä ei oivalleta seurata.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti