Uuden vuoden juhlavalmisteluja

"Sinähän muistat kultaseni, että me juhlistamme perinteisesti uuden vuoden aattoa", touhotti Villa Charlotten Rouva keittiössään, jossa oli aika hyörinä. Herra katsoi vaimoonsa lehtensä takaa, "Miten me nyt juhlistamme vuodenvaihdetta, kun olemme matkoilla?" Rouvan katse oli paljon puhuva, "Me emme perinteistä luovu, Pankinjohtajan Rouvan kanssa päätimme, että nautimme uuden vuoden päivällisen aikaisemmin, se ei tahtia haittaa", totesi Rouva, jolla oli asiaan nähden ovela liennytyskeino takataskussaan. "Uuden vuoden menu on tällä kertaa hyvin merellinen", sanoi ja samalla kehotti miestään tulemaan maistiaisille. "Valmistan hyvän ranskalaistyyppisen bouilla baissen ja - tästä sinä pidät kultaseni - alkupalaksi on sitten  sinun herkkujasi. Arvaatko mitä?" Herran ilme oli tuskaisa, kun hän kuumeisesti mietti sellaisia herkkujaan, joita rohkenisi mainita tai toivoa (kalakukko, paistetut silakat,  graavi siika ja sinappisilli). Lopulta hän uskaltautui sanomaan ääneen sen, mitä ei rohkeimmissakaan ajatuksissaan voisi uskoa: "Et kai vaan ole hankkinut ostereita?"  Silmäys keittiön maistiaispöytään vahvasti Herran mielestä viittasi siihen:

"Kyllä vain, kauppahallissa oli niin tuoreita kuin Suomesta ylipäätään voi saada. Tein nyt lounaaksi sinulle kuitenkin sinisimpukoita Brysselin tapaan ranskaisten perunoiden kanssa - kyytipojaksi siinä on nyt täysin poikkeuksellisesti tuopponen olutta. Kokeeksi siinä samoja otuksia pastan kanssa, voit  maistella. Tänään on kuitenkin vielä paljon tehtävää päivällistämme varten eli älä viivyttele syömisen kanssa", totesi Rouva ja  katseli Herran tyytyväistä ilmettä (viisas vaimo siis varmisti,  että Herra tekisi työtä käskettyä päivällisen valmisteluissa).

Kasviskeittosetti (vas) ja tuo sinisimpukka-ranskissetti olutlaseineen on
hankittu Brysselistä. Muut herkut ovat Jatan taitavista käsistä.

 

Herra oli tyytyväinen kaikkeen näkemäänsä. Pieni pettymys värähti kasvoilla,

 kun tajusi, että keittiön pöydällä ei ollut ostereista tietoakaan. Tuskaa lievensi

ilmiselvästi Brysselin tapaan valkoviinissä ja rautapadassa valmistetut sinisimpukat.

Piti siis suunsa kiinni arvellen, että osterit oli  jätetty myöhempää käyttöä varten. 

Pahin pelko tällä muuten mukautuvaisella miehellä oli, että niitä jollakin tavalla maustettaisiin ja/tai kuumennettaisiin. Mikään ei ollut hänelle niin pyhää kuin osterien nauttiminen tuoreina,  sitruunan pisaralla höystettynä, nielussa olion potku vielä viimeisenä ennen nielaisua...

 

"Kun olet syönyt lounaasi, saat mennä laittamaan työhuoneesi siihen kuntoon, että voimme sitten juoda siellä jälkiruokakahvit", määräsi Rouva jo hiukan hermostuneena. Hänelle lounastauko oli tuntematon käsite, kun juhlia valmisteltiin. "KUULITKO SINÄ", joutui kysymään, kun havaitsi puolison viipyilevän sinisimpukka-ateriansa äärellä hiukan lakisääteistä taukoa kauemmin.

 

Herralle valmistelu merkitsi jalojen juomien tarkistamista ja kirjoituspöydän siistimistä.

"Täällähän me sitten viihdymmekin tovin jos toisenkin", mietti tyytyväisenä.

 

 

"SIIVOA SE KIRJAHYLLYSI MYÖS", kuului alakerrasta, kun Herra oli tarttumassa lehteensä. Huokaisten totesi, että parempi ryhtyä puuhaan kuin vastustella, sen verran hyvä lounas tuntui ruumiissa ja sielussa. Kirjojen lajittelussa ja järjestämisessä Herra onkin asiantuntija, sen hän itsekin myöntää. "Ovatpa ne joulun jälkeen todella sekaisin", pohti kun aloitti itse asiassa itselleen  mieluisan puuhan. "JA SIIRRÄ NE REINOSI pois siitä portaiden alta", kuului viimeinen ohje vielä.

 

Alakerrassa olivat valmistelut viime vaiheissaan. Pöytää katettiin jo, sillä

vieraat oli sovittu saapuviksi perinnettä aikaisemmin. Villa Charlotten väen

lento Dubliniin on kovin varhain seuraavana aamuna.

 

"Tästä kyllä Herra ilahtuu", puheli Rouva tyytyväisenä itsekseen, kun asetteli juhlapöydän antimia esille. Keittoa ennen nautitaan alkupalaksi ostereita Herran toivomalla tavalla. Rouva ei ostereihin koske. "Jotain periaatteita pitää olla ja yksi on, että ostereita en syö", toteaa  aina, kun niitä  näkee.  Havaitsi samalla, että Reinot olivat siirtämättä, mutta jätti asian toistaiseksi sikseen, koska pöytää piti vielä hiukan kattauksen suhteen tarkistaa.

 

 

Esillä on hyvää viiniä keiton kanssa nautittavaksi, ostereiden kanssa juodaan

kauniista maitolasisista laseista hyvää olutta. Rouva on aikaansaannokseensa tyytyväinen.

Kannun ja lasit olen saanut jo vuonna 2009 jouluna nukkekotiystävä Sarilta.
 Nyt vasta otin ne käyttöön, ovat oikeata lasia ja suuri aarre. Muut astiat ovat itse
ostamiani, osterit joltakin ulkomaan matkalta ja salaatti Jatan keittiöstä.

 

"ULKOTULET PITÄÄ VIELÄ MUISTAA", komensi kuitenkin vielä miestään, joka oli työhuoneessa kirjoja laittamassa. Herra huokaisi, mutta tajusi samalla, että vieraiden tuloon oli enää vain hetki ja  Pankinjohtajan kanssa oli sovittu lyhyt neuvottelu Huikka ja Kulaukseen ennen päivällistä. Pitihän kiinteistön  kunto tarkista, kovat pakkaset voivat aikaansaada pahoja tuhoja putkistoonkin, perusteli mennessään. Kohtasikin lenkkikaverinsa Pankinjohtajan ulko-ovella ja  yhdessä sitten sytyttivät ulkotulet ja hipsivät kivijalassa sijaitsevaan korttelikapakkaan ollakseen kolmen vartin päästä valmiina päivällispöytään. "Riittävästi aikaa lyhyttä neuvonpitoa varten", totesivat kuin yhdestä suusta, kippistelivät siinä samalla ja tunsivat olonsa kotoisaksi.

 

 

 

Oikein hyvää Uuttaa Vuotta kaikille blogissani piipahteleville!