Rakennusbuumi

Hyvä ystäväni Riitta on  vuodesta 2006 ollut minulle korvaamaton apulainen, kun olen rakennellut. Aluksi Villa Charlotten sisustamista, sitten ystäväni aluperin ideoiman Pitsilinnan tapetointia ja maalausta, roomboxien leikkausta. Yhdessä on pähkätty vanhojen löytötalojenremppaa ja laajennusta uuteen uskoon. -Yksin rakentaminen olisi ollut paljon vaikeampaa.  Yllätykseni oli melkoinen, kun ystäväni noin vuosi sitten sanoi, että hänkin haluaa tämmöisen (lahjoitustalo Ihan pieni Vilske , jonka löysin, remppasin ja tein lisäkerroksen). - Tuumasta toimeen! Siis ihan  laatikkomalli, joka tulee asennetuksi sitten aikanaan ystäväni työhuoneen kirjahyllyyn.

Materiaali 5 mm MDF-levyä, leveys 1m, korkeus 50 cm, huonekorkeus 24 cm. Hiukan saimme Mieshenkilön apua laatikon kokoamisessa. Muuten on omien kättemme töitä. Olemme viettäneen mukavia päiviä tämän talon kanssa - yhteistyökuviot ovat hioutuneet vuosien kuluessa, paljon sanoja ei tarvita, kun tapettia laitetaan :)

Pikkuinen WC tulee avonäkymällä makuuhuoneen viereen. Tämä pytty on vain kuvausta varten!

Porrasaukko odottaa kierreportaitaan. Niiden asennus tulee olemaan haastetta täysi.

Yläkerta on Bilteman tikkuparkettia. Yläkerran tapetti on jäämäpala Ihan Pienen Vilskeen tapeteista.

Väliovet löytyivät omista varastoistani, samoin ikkunat. Alakerran ikkunat aukeavat.

 Keittiö (oikealla) sai  "saluunan ovet".

 Olohuoneen tapetti on jäämäpala Neiti Viisiveen Vanhan Talon  tapetista.

Valot team led-nauhasta, oikein yhdistimme juottamalla. Valonauhan eteen tulee listaa, jolloin se ei paista liiaksi silmään. Tosin "warm white" on silmälle aika hyvä valo.

Vielä muutama sessio, listoja, hiontaa, viimeistelyä,  sitten Riitan talo muuttaa omaan kotiinsa.

Alanvaihdon kynnyksellä...

Huonekalun tekijää ei minusta saa tekemälläkään. Hurjan sisuni ansiosta sain tämän tyuolin tehdyksi edes jollakin tavalla.

 Tuoli meni Pitsilinnan Leskirouvalle, jolla ennestään oli samalla kankaalla päälystetty ompelujakkara.

 Hiukan pitää kalustusta suunnitella uudelleen, jotta tuolille löytyy arvoisensa paikka.

Ja tietysti pitää virkata/kutoa jostakin hengenohuesta langasta joku välly tuhon käsinojien päälle, jotta eivät sauman rakoset näy...

Pitäsikö vaihtaa alaa?

Olen tässä vakavasti miettimässä tämän harrastuksen mielekkyyttä. Kerhomme kevään kahden ekan illan  aikaansaannokseni viittaavat jotenkin siihen, että näppäryyteni/taitoni eivät riitä...

 Suuri tyo oli heti alkuun  mattoveitsen tapaisella härvelillä leikata 2-3mm pahvista nuo kaavat. Pehmukkeeksi ei muuta löytynyt kuin ohutta (liika paksua) vaahtomuovia, joka ei meinnanut millään tarttua kohteeseensa.

 Sitten ne piti siististi päälystää valitsemallani kankaalla, joka ei ihan kiltisti taipunut/kiinnittynyt.  Samasta kankaasti minulla on tehtynä ompelujakkara (Pitsilinnan Leskirouvalla) ja mietin tuolia sen kaveriksi.

 Leskirouvalle ei tätä voi millään laittaa, takka kun on :)

Tässä liimauksia odotellaan kuivuvaksi, Vierellä Pirjan työ. 

Kaavat ja ohjeet löytyvät täältä.

Joitakin niksejä itse mietin: Ohuempi pahvi riittää ihan hyvin, jotta voi leikata osat saksilla. Kankaan kannattaa olla luonnonkuitua, puuvillaa siis, jotta liima toimii. Käytin Tacky Glueta, ehkä oikea kangasliima olisi ollut parempi.