Sain valmiiksi tuunattua "vaaleanvihreän" nukensängyn (alin kuvassa, keltainen peite), jonka väri Mieshenkilön matkan aikana muuttui valkoiseksi. Kerrankin osui matka oikeaan kohtaan. Kokosuhteen hahmottamiseksi ensin kuva, jossa on pari muutakin sänkyä.
I finally got finnished the doll´s bed (the yellow one), that was originally light blu and sadly broken after my grandson´s plays. After a lot of guling and painting, it it time to give it as a Christmas gift to their tiny sister, now 2 years.
Tuon toisen tuunasin työpaikan emännältä saamastani pikkutomaattien vankkarakenteisesta pahvilaatikosta. Oli alkuunsa musta. Aika kiva, eikö? Mietin, josko jättäisin sen mummolan nukensängyksi, mutta pikkuneidolla on yksi nukke kotonaan, jolle vasiten tämän pienemmän värkkäsin...
Pienimmän sängyn (on minun ja jää minulle) olen saanut kerhon Ninnalta, joka nyttemmin myös vuoden 2013 Suomen mestari piparileipojana tunnetaan. Pikkunuken olen ostanut muistaakseni Nukkekkorikirppikseltä.
Isoäidin neliöt olivat käsityöurani ensimmäiset. Kiitos kerholkaveri Gittalle, joka teki hienon mallin aikanaan. Näistä keltaisista piti tulla tyttärentyttären päiväpeite/vaunupeite, mutta urakka oli liian suuri ja palasia ei muodostunut riittävästi. Pienemmän sängyn pinkki/valkoiset palaset olivatkin heti alkuun suunniteltu nukensänkyyn.
Tänään on sitten lisäksi joulun odotuksen kohokohta. "Pikkumiehet" (14, 5 v ja kohta 13 v) kyselivät, että eikö tänä jouluna ollenkaan tehdä piparitaloa. Toki, vaikka hiukan perinnettä myöhemmin. Tavllisesti se on tehty joulukuun puolenvälin paikkeilla ns omatoimikalenterin luukuksi. Tänään on sovittu H-hetkeksi klo 13.00. Johtuen olkapääni tuottamasta vaivasta, päätin päästä hiukan helpomalla ja turvauduin osaksi valmiiseen...