Joulupäivän rauhaa

Kaikki sen tietää, mitä emäntä aattona ehtii tehdä. Ei ainakaan syödä. Huolehtii, että tarjottavaa riittää ja logistiikka pelaa, että perunat kypsyy oikealla hetkellä, että laatikot on sopivasti lämpiminä, että kinkku kauniisti leikattuna. Entäs sitten kinkkukastike? Se on tärkeä. Siinä meillä auttoi tytär, jonka maustamistaito on parempi kuin äitinsä. Kastike oli muuten valmiina, lämmitystä ja viimeistä maustetta vajaana. Muussa kuin maustamisessa tuntuu tytär liikkuvan ei-ihan-niin-kuin-Strömssö-linjalla:  kinkkukastike paloi pohjaan.  Onneksi oli joulu ja ihmisillä hyvää tahtoa. Kinkun päällä näytti riittävän ihan hyvin "kahta-en-vaihda" tuotteista se sinappi. - Mitä tästä opittiin? Ensi vuonna en tee kinkkukastiketta, heitän kinkkurasvan saman tien pois...

Tämän joulupäivän aamun  hiljaisuudessa tein koosteen kalenterivaihdosta ja myös muista saamistani pikkujutuista

Tuo ristipisto ruusutaulu on työkaveri Eijan tekemä (hänen hienosta talostaan oli juuri artikkelisarja lehdessäkin).
Pikkuinen koira on Malakoffien Annen pakkauksesta, jonka sai avata "kaksi päivää sen jälkeen kun edelliset oli avattu".

 

Itse väkersin kerhon kalenteriin  ovenkahvoja, ilmoitustaulut, siivousrätin/pyyhkeen ja

 sen koukun - aaton pakettiin laitoin kulahtaneen ämpärin, jossa on saippuavettä ja märkä rätti.

 

Luukku 24

 

Aaton tunnelmassa on parasta  heräämisen hetki, valojen sytyttäminen kuuseen, aamusaunan odotus. Kuusemme on tänä jouluna tavallista pienempi, mutta tunnelma on ihan sama. 






Tarkkasilmäisimmät huomasivat  kuvassa pikkuisen ulkotulen, jonka sain Luukusta 24. Mukana oli selkeästi tuunattavaksi tarkoitettu jouluseimen hahmot ja kaunis lintu.

Jos oikein tulkitsen, tuo ulkotuli on "rakennettu" tuikun päälle, laudoitettu ja pintakin tuosta päältä varmaan maalattu. Pisteenä iin päälle mukana oli korkki (siitä näkyy sormen alla jotakin), joka asetetaan liekin päälle - ihan aito jääkynttilä tämä mielestäni on. Korkkia on varmaan käsitelty lasimaalilla, sen verran aidon jäinen se on:

 

Kädenjälki viittaa kerhomme Marjaan , jolle kiitos ja hyvän joulun toivotus. Ulkotuli meni heti paikalleen. Kovin on lumettoman näköinen Villa Charlotten etupiha - olisikohan tänne asennettu katulämmitys pitämään pihat puhtaana?

 

Pitsilinnan Leskirouvakin on jo hereillä. Kuusen kynttilät kimmeltävät, kahvinkeitin porisee ja taloyhtiön tarjoama joulusauna odottaa ensimmäistä kävijäänsä. Leskirouva otti ensimmäisen vuoron, jotta ehtii tehdä viimeiset valmistelut ennen Joulurauhan julistusta. Tänä vuonna hän seuraa julistuksen TVstä. PikkuSisko tulee mummolaan, jotta äitinsä ja isinsä ja Isot Veljet pääsevät Turun Vanhalle torille tapahtumaa paikan päälle seuraamaan.

 

 

Rauhaisaa joulunaikaa kaikille blogissani piipahteleville ja kiitos kaikille

kalenterivaihtoystäville mukavista aamunavauksista!

 

Luukku 23

Vain yksi yö jouluun. Aikuisena ei joulua odota niin kauhean kiihkeästi, paitsi sen osalta, että onnistuuko kinkku (paistopäivä tänään) ja tuliko perunaloorasta tarpeeksi imelää (valmistettu eilen, suolaa puuttui). Onkohan aikuisella nukkekotiharrastajalla kyse siitä, että se keksii kalenterivaihtoja? Joulu on silloin joka päivä ja aaton odotus jäää vähemmälle? Voi olla - tänään kun pakettini aamulla heti ensitoimeksi hampaiden pesun jälkeen avasin, jäin vain ihastuksesta ihmetellen istumaan paikalleni.

Hienot vanhanaikaiset vaunut - Leskirouva Pitsilinnassa lykkii näissä Tyttären
 PikkuSiskoa, kun tämä on mummolassa.
 

Oli varmaan näiden valmistaja miettinyt etukäteen, että pitäähän vaunuissa olla liinavaatteetkin. Nehän tulivat jo taannoin (ja siirtyivät PikkuSiskon kehtoon, josta ne heti kävin ottamassa pois).


Eikös ole soma? Ja tuo pikkupitsikin tuossa vaunun kuomun yläreunassa. Pyörätkin pyörivät. Uskoakseni minun on kiittäminen kerhomme Tuulaa tästä.
 Ihana joululahja Leskirouvan aarteiden joukkoon!

Luukku 22

Niin kiirettä ei joulupuuhissa ole, etteikö ehtisi pikkupakettejaan avaamaan ja aina välillä ihastelemaan tähän mennessä saapuneita luukkujen yllätyksiä. Tämän aamun herkkunyytti on tuikitarpeellinen joulun kahvipöydän kattaukseen.

Tästä ei piparit parane, pankaa merkille tuo pikkuinen liina tuossa lautasella!
Kiitos paistajalle!

Luukku 21 ja yllätyksiä

 

 

Huomenta kaikille - taisi eilinen suklaatryffelikokeilu perusteellisesti järkyttää, kun uni ei riitä.
Onneksi on luukut.

Piskuinen piparitalo, joka voisi olla tehty ohuelle pahville. Kauniisti koristeltu ja taas kerran upeassa pakkauksessa. Mahtaisiko kiitos osua oikeaan, jos nyt uskallan kiittää Tittaa?

Malakoffien Anne jaksaa piristää lähetyksillään kaiken joulukiireen keskellä. Sain kaksi pussia avaamisohjeineen. Punaisen saan avata samaan aikaan kuin edellisen "kun joulu on valmis" -kirjeen ja ruskean kaksi päivää niiden jälkeen.

Kiitos Anne! Ihanaa - minun kalenterini jatkuu taatusti ainakin hetken
jouluaaton jälkeen (tai sitten ei...)

Jouluisan yllätyksen oli myös laittanut mestarikokki Jatta



Tästä ei puurokattila parane - ihan kuin oikeassa elossa - kiehuu yli ja sottaa - ihanaa!
Ja alla kahvipöydän kruunu - hieno jouluinen pullakranssi.

 

Ja sokerina pohjalla mitä upein laulukirja - kannessa muuten suosikkilauluni.

 

Niin ja sitten ne suklaatryffelit. Kokeilin kotikotti.net googlesta  ohjeen avulla tavallisella
Fazerin sinisellä ja sain aikaan ihan kelvon näköistä juttua mielestäni:



(Pikkuinen piparitalo on mittatikkuna) Kysymys: kuuluuko näitä myös syödä
eikä vain katsella? En saa niitä irti vuuasta millään - paitsi välkisin vääntämällä ja hampailla "koukkimalla" - ei näytä joulukahvilla kivalta, jos vieraat naama suklaassa sitten yrittää näyttää tyytyväisiltä. Jäädytin nämä pakastimessa. Ohjeen nimi on suklaatryffeli, maku itselleni liiaka makea, kun pohja on tuota "sinistä". Huomenna haen tummaa suklaata ja koitan uudelleen. Mutta kuka osaa nyt neuvoa - mihin nämä yleensä pursotetaan?

 

Luukku 20.12.

Aamut vähenevät, tämä on todella kauhistuttavaa, jouluaatto on ihan kohta ja kalenteri päättyy. Mutta sitä ennen on onneksi muutama aamu ja taas tänään oli kiva herätä, vaikka kello näyttikin aika vähän.

 

Hienosti oikein narulla kiinni sitaistu matto, jolle taatusti löytyy paikkansa. Melkein en raaskinut sitä avata tietäen, että en saa noitanaruja enää noin kauniisti kiinni mutta kuitenkin niin tein:      

 

 

 

Kiitos Railalle, joka on jokaiseen pakettiin toivotuksensa laittanut - ei ole

erehtymisen  varaa (minulla on muutama erhe tullut). Kiitos Raila!

 

Mitä tulee kalenterin päättymiseen, minulla on yksi lohtu: sain Malakoffien  Annelta  kalenteriluukku nro 9:n kanssa paketin, jonka päällä lukee "Saa avata kun joulu on valmis" - se on vielä avaamatta ja säästän sen (ehkä) joulupäivän aamuun (tai sitten en).

Luukku 19.12. ja yllätyksiäkin

                          
Tämän aamun luukusta käärityi paketin päälisestä päätellen  Merjalta hieno kirja ja vispilä. Kirja näyttää siltä, että sen on Merja ihan itse tehnyt, näin uskon.

Huonoilla silmilläni ja väärän vahvuisilla linsseilläni en erota kirjan nimeä
 (totta, kun ikää tulee, kakkuloiden likinäkömiinukset vähenevät ja näkö "paranee"
 - ei ole ihme, että on ollut vaikeuksia, lasien uusiminen edessä). Jotenkin nimi mielestäni hahmottuu Ruoka...... kuvia.

                          Kirjassa on oikein kuvalliset sisälehdet. Tämä on mahdottoman hieno ja
                          kuuluu Villa Charlotten Rouvan keittiön aarteisiin. Kiitos Merja!
                               
                           


Bonuksena lisäksi eilisen päivän yllätyssatoa: Eilen illalla kotiin päästyä odotti postitädin jäljiltä paitsi ihan oikeita joulukortteja (joita arvostan ja joita yritän itsekin sinnikkäästi lähettää, käsin kirjoitettua viestiä ei voita mikään) niin muutakin:

Hieno radio Marialta. Aivan uskomaton töpseleineen kaikkineen.

 Tuli heti kiire sijoittaa se paikalleen ja se saa nyt joulun ajan olla Lundbyn treenikämpällä, mutta kun sitä olen nyt yhden yön yli katsellut, alan olla varma,että se siirtyy Villa Charlotten Rouvan Antiikki Liike Aito ja Kallis valikoimiin.  Kiitos Maria/   tästä yllätyksestä. Oli raskaan päivän päätteeksi todella ilahduttava pikkukirje!

Asioin hys hys tyyliin kerhomme  Ninnan  luona ja sieltä lähdin paitsi hienojen 1:1 pipareiden kanssa niin myös pikkiriikkisen joulupaketin kanssa. Koska paketissa ei ollut luukun numeroa ja ohjeeksi sain, että "saa avata vaikka heti", niin tietäähän sen miten kävi:

 

Kivan rasian sisällä ns lauantaipussikarkkeja - ja todella niin suuri määrä, että tästä tekee minikoossa monta 300 g pussia -  kaikki laadut täysin tunnistettavissa. Oma herkkuni on tuo valkoinen pötkylä, jossa on lakritsia sisällä. Kiitos Ninna!

 

Luukku 18.12.

Joulu ei ole oikea joulu, jos ei ole riisipuuroa. Kerran vuodessa sen teen ja niin tästä lähtien tehdään myös  K-kauppiaan perheessä. Se syödään aina aattoaamuna, ennen joulusaunaa. Ja jos oikein herkutellaan, siinä on kyytipoikana sekahedelmäkeittoa.

Luukusta tuli pitkään kypsennettyä puuroa tarjoiluvadissaan ja mukana oli myös
 hieno vati tämän herkun nauttimista varten.
Kiitän tässä Marjaa, koska tiedän, että kerhomme jouluikkunassa on
joulupukin pöydällä samanlainen.

Puuro on todella oikean näköistä ja nuo astiat käsittääkseni tehty paperisuikaletekniikalla.
Ei saa kysyä, miten se käy, sen osaa kertoa vain  Marja, jolle iso kiitos!

Yllätyksenä tähän luukkuun saapui mukava tarvikepakkaus Nasun nukkekodin suunnalta.


Näistä taatusti saa tehdyksi vaikka mitä, kunhan sen keksii - mukana jouluun
liittyvää ja muutakin. Tuo yksi silmäaihio saa miettimään, että olikohan niitä
Nasu joskus käyttänyt esim kellolaseihin? Kiitos tästä mukavasta yllätyksestä Johannalle!

Luukku 17.12.

Tänään onkin tuplaluukku. Vaihdon Lotten kanssa yhden luukun tämän kerhokalenterin lisäksi. Kerhon kalenterista tuli hento ja hieno vuodevaatesetti:

Uskaltaudun kiittämään tästä Tuulaa. Jos menee pieleen, kiitos kumminkin tekijälle.

 

Tuo pieni pitsikin näyttäisi käsintehdyltä. Aivan mahtavat.
Tämä menee Leskirouvan tyttärentyttären PikkuSiskon mummolasänkyyn
(menivät heti, ei voitu odottaa jouluun). Alunperin ne on Leskirouvan tekemät oman Tyttären sänkyyn. Niitä vaalitaan kuin suurinta aareetta. Myös Tytär arvostaa niitä.

Loten luukun aarteet paljastuivat myös mukavan jännityksen ilmapiirissä. Ei voi kuin ihastuksesta huokailla:

Kori menee K-kauppiaan ja Hoitajavaimon joulupöytään leipäkoriksi (heti) ja nuo bootsit... niistä kilpailevat mm Galleristi Judith af Nådendal-Åbo ja Opiskelijanuorukaisen tyttöystävä Kondiittori. Saapi nähdä kelle ne joulupaketissa menevät! Kiitos Lotte!

Omatoimiluukkuni koostuu neuletöistä. Päätin, että tänä jouluna minä annan pehmeitä paketteja. Opettelin sukan ja tumpun tekemistä oikein urakalla. Peukalo oli viheliäisin oppia - pitää nyt suoraan sanoa, että Novitan ohje ei ensikertalaiselle heti auennut. Silmukat kyllä lisääntyivät, mutta kiilasta ei ollut tietoakaan. Vein lopulta ohjeen ja teon alla olleen tumpun työpaikalle, jossa minua kokeneemmat sitten tulkitsivat kiilan lisäyssysteemin. Eilen ihmettelin aikaansaannostani, kun pinosin ne  paketointia varten - olin aika tyytyväinen.

 

 

Alla olevan mallin suhteen ei ole kyse siitä, että lanka tai voimat olisivat loppuneet.

 

 

Malli on Mieshenkilön nivelrikkokäsilämmitin. Näin idean jossakin blogissa (en tiedä, oliko sielläkin rikko-onelma, mutta siitä tämän oivalsin). Tämmöisen tapaisia näkee myös talvisin torimyyjillä, tosi niissä on aika usein kudottu pikkumatkan verran sormiakin - siihen minä en pysty. Näitä käyttäen voi hyvin puuhata kotona (Mieshenkilökielellä puuha = kirjoittaa tieokoneella, surffata muuten vaan netissä, lukea kirjaa tai lehteä, katsella TV:tä). Kutomisenkin saattoi tehdä ilman paljastumisen vaaraa, vaikka lahjan saaja istui naapurituolilla. Kun puikot liikkuvat, on ihan sama, mitä lankaa niissä kuljettaa ja onko tumppu päästä auki vai kiinni, meillä sitä ei oivalleta seurata.

 

 

 

Luukku 16.12.

Tänään aamunavaus onkin sitten todellinen haaste. Kiva ja mukava, mutta tästä en taida selvitä ilman kerhon opastettua kertaa:

 

Kukkakitti ja kaksi kivaa saviruukkua. Helppo juttu  nuo ruukut, niitä osaan ottaa
käyttöön heti. Mutta tuo muu, kukkien lehtiä ja varsia. Niiden kanssa menee
tovi jos toinenkin ja ehdottomasti se, jolta tämä on, saapi antaa ohjausta kädestä pitäen ;)

 

Tyttäreni käy nykyisin tulevan (toivottavasti) harrastajan (1v 3 kk pieni neito) kanssa katsomassa päivittäin, mitä luukuistani on tullut. He asuvat meillä omaa putkiremppaa paossa. Me muutimme mökille (puolisonvalintakysymys: jos liittoutuu citymiehen kanssa, mökki on vastapäinen asunto). Tytär myös on aika lupaava zoomailija tässä, nimittäin sain pienen yllätysluukun:

 

Minulla ei ole tietoa, mikä tämä on - ken tietää? Luvassa pieni joulun välipäiväyllätys,
jonka arvon kaikkien tähän jonkun vinkin antaneiden kesken!

                        

Luukku 15.12.

Puolivälissä joulukuuta ollaan - ja luukku luukulta hiipii mieleen, että miten ollenkaan pärjää ilman tätä joka-aamuista juhlahetkeä. Tänäänkin taas paketista tuli muistutus siitä, mitä nukkekodistani on puuttunut (tai siis Kirjastonhoitajalta).

Paitsi että tämä oli pakattu mitä kauniimmin, niin laukku on yksityiskohtiaan myöden aivan täydellinen. Pakkaus menee joulutarpeistooni, kuten moni muukin tämän kalenterivaihton pakkaus. Arvailen tekijää, mutta en uskalla kirjata, kun uumoiluni voivat osua väärinkin.
Kiitos isosti!

Päivitys 15.12. illemmalla:



Niin oli aamulla Helsinkiin lähtö mielessä, että vasta illansuussa kotiin tultua tätä kassia ihastellessani tajusin kurkistaa sisään. Voi ihme, suklaata ja kortteja ja sitten tuo arkillinen jotakin, jossa suurentavan työlamppuni avulla katsottuna näkyy lyhdyn kuvia - apuuuva - en ihan näe, mikä sen on. Ehkä "tonttu" auttaa.

 

Luukku 14.12.

Tänään kalenterista paljastui Railan (voin olla varma, kun kivan pakkauksen pohjassa niin lukee) pannumyssy ja kahvipannu, jota tullaan käyttämään, kun Villa Charlotten Rouvan downshifting tuvan avajaiset pidetään. Kupari on arvossaan, sen kaikki tietävät.

Kyllä nyt kelpaa keitellä oikein kunnon porokahvit ja laittaa tuo pannumyssy
 päälle lämpöä pitämään. Pikkuisen pannun kansi irtoaa ja  tuon nokan lippa
 liikkuu - ihan täydellinen!

Luukku 13.12.

Tänään kalenterista paljastui nautintoja niin ruumiin kuin sielun tarpeisiin:

Helen Schjerfbeckistä kertova Ateneumin julkaisu ja sitten tuo toinen pienempi,

kaunis kultakirjailtu teos. Uskoakseni asialla on ollut  Merja , jolle kiitos tästä.

Taidekirja on itse asiassa pieni suklaa, yhdellä suupalalla kahvin kanssa nautittavaksi sopiva.
Kuvan säästän tauluksi, kunhan saan kehykset tehdyksi, sen verran on arvotaulu vaativa
 juttu, että kehysten pitää olla teokseen nähden arvokkaat.

Luukku 12.12.

Tämän päivän luukun avasin vahingossa jo muutama tovi sitten. Mutta kyllä tätä toistamiseenkin kelpaa esitellä. Hieno ompelukori, lankakerätkin sisällä, otaksun  Marjan olleen asialla. Kiitos tästä!

Luukku 11

Mitä kaikkea vielä ehtiikään tapahtua, kun kalenteri on vasta vajaa puolessavälissään? Tänään ainakin oli tonttu kuullut Pitsilinnan Leskirouvan onglemia keittiön hyllykön suhteen. Ratkaisu oli heti selvä, kun tämän hienon kapistuksen paketista sain:

Upea hyllykkö/naulakko ja vielä vaatehengarikin mukana. Ajatukset  osuvat kahteen tekijätahomahdollisuutteen, joten kiitän vasta kun olen varma.

Tässä tämä hieno hylly heti kiinnitettynä. Leskirouva aikoo säilyttää siinä arvoposliineitaan ja sitten
noihin koukkuihin tulee varmaan perintäesiliinat ja parhaimmat leivinliinat.

Luukut 10 ja 4

Tänään saan julkistaa jo aiemmin avaamani  luukun nro 4, josta tuli paitsi  mukava jouluinen kassi, niin sen "fyllinki" ja sen sisältä sitten pikkuinen koriste (voisi olla vaikka yöpöydän valaisin). 
Luukusta 10 tuli esiin hieno ristipistoin tehty joululiina.

Lähikuvassa Luukku 4, tuo hauska koriste, joka löytää paikkansa mitä todennäköisimmin Leskirouvan taloudesta. Kiitos tästä tekijälle, jota vielä hiukan joudun pähkäilemään;)

Tässä näkyy  Luukku 10 eli kaunis liina paremmin ja myös tuo kassi. Liina on Gittan käsistä, siitä olen aika lailla varma - kiitos Gittalle! Liina on K-kauppiaan perheessä Pitsilinnassa joka jouluinen kattauksen perusta. Sen on aikanaan tehnyt K-kauppiaan Hoitajavaimon äiti.