Vapaapäivän askarruksia

Meillä Vävy täyttää tasavuosia. Sarjassa "miehelle-jolla-on-jo-kaikkea" pitää toki jotakin keksiä. Mitään ei saa kuulema lahjaa viedä, että kaikkea on ja mitään juhlaa ei tarvitsisi ollakaan. Kuulosta täysin samanlaiselta suhtautumistavalta, kuin mitä meillä Miehenkilöltä aina vuosittain kuulee.

 Ikämiesjääkiekkoa harrastavana saa nyt kuitenkin Vävymme kukkasen sijaan Sekakuoro Hengarien rusettikaulaisen "Sulhanen" -hahmon, johon epätoivoisesti yritin liimata tuota mailaa, jonka tilaustyönä minulle teki Askartaja Tuula.

 Tyttäreni vakoili jääkiekkomailan merkin ja senkin taitava Askartaja sai loihdittua: Easton, yeah!

Luistimen lämmikkeeksi kääräisen pakettiin vielä yleishyödylliset tarvikkeet:

Porin Karhu olutsukat (1:1), jotka nekin on tilaustyötä, hyvän nukkekotiystäväni Gittan loihtimat. Oluttta kuulema voi käyttää ikään kuin palautusjuomana urheilusuoritusten perään, kun maltillisesti käyttää. Ihan kummallista mielestäni. 

Itseäni ilahduttaakseni hankin vielä muutaman nuken, jotka sopivat hienosti entiseen kokoelmaani. Tässä perheessä on parasta niiden vaatteet. Astiat (1:12) siinä edessä veivät sydämeni. Molemmat hankinnat Nukkekotikirppikseltä.

Sänkypuuhat on ohi - The Bed 23.12.

Sain valmiiksi tuunattua "vaaleanvihreän" nukensängyn (alin kuvassa, keltainen peite), jonka väri Mieshenkilön matkan aikana muuttui valkoiseksi. Kerrankin osui matka oikeaan kohtaan. Kokosuhteen hahmottamiseksi ensin kuva, jossa on pari muutakin sänkyä.

I finally got finnished the doll´s bed (the yellow one), that was originally light blu and sadly broken after my grandson´s plays. After a lot of guling and painting, it it time to give it as a Christmas gift to their tiny sister, now 2 years.

 

Tuon toisen tuunasin työpaikan emännältä saamastani pikkutomaattien vankkarakenteisesta pahvilaatikosta. Oli alkuunsa musta. Aika kiva, eikö? Mietin, josko jättäisin sen mummolan nukensängyksi, mutta pikkuneidolla on yksi nukke kotonaan, jolle vasiten tämän pienemmän värkkäsin...

 

Pienimmän sängyn (on minun ja jää minulle) olen saanut kerhon Ninnalta, joka nyttemmin myös vuoden 2013 Suomen mestari piparileipojana tunnetaan. Pikkunuken olen ostanut muistaakseni Nukkekkorikirppikseltä.

 

Isoäidin neliöt olivat käsityöurani ensimmäiset. Kiitos kerholkaveri Gittalle, joka teki hienon mallin aikanaan.  Näistä keltaisista piti tulla tyttärentyttären päiväpeite/vaunupeite, mutta urakka oli liian suuri ja palasia ei muodostunut riittävästi. Pienemmän sängyn pinkki/valkoiset palaset olivatkin heti alkuun suunniteltu nukensänkyyn.

 

Tänään on sitten lisäksi joulun odotuksen kohokohta. "Pikkumiehet" (14, 5 v ja kohta 13 v) kyselivät, että eikö tänä jouluna ollenkaan tehdä piparitaloa. Toki, vaikka hiukan perinnettä myöhemmin. Tavllisesti se on tehty joulukuun puolenvälin paikkeilla ns omatoimikalenterin luukuksi. Tänään on sovittu H-hetkeksi klo 13.00.  Johtuen olkapääni  tuottamasta vaivasta, päätin päästä hiukan helpomalla ja turvauduin osaksi valmiiseen...

 

 

Ohjaajana oppimassa - learning

Sain tilaisuuden toimia  Uittamon koulun iltapäiväkerhossa ohjaajana. Opettajansa kysyi, voisinko ajatella muutamaa iltapäivää 12 oppilaan kanssa nukkekotiaiheella. Jo vain voisin kuvitella!  Tosin piti moneen kertaan varmistaa, että opettaja  varmasti ymmärsi, että minä en ole opettaja,vaan ihan tavallinen nukkekotiharrastaja. Sovimme kolmen iltapäivän aikana toteutettavasta kerhosta, joka eilen saatiin päätökseen.
I got an opportunity to  visit a school class afternoon club with the theme dollshouse. So I was asked to "teach" the girls and boys (born in -03, altoether 12) how to prepare a roombox and how to make some dolls house items. What an experience! I am sure that I learned more than anyone else there.

Lähtökohtana oli  korostaa itse tekemisen ja kierrätyksen merkitystä eli keksiä, miten "roskasta" saadaan loihdittua jotain muuta. Taatusti niin lapset kuin mukana olleet aikuiset (minä mukaan lukien) opimme pitkäjännitteisyyden ja kärsivällisyyden merkitystä.
Kyseessä olikin  mukava luokka, "nollakolmosia" eli -03 syntyneitä poikia ja tyttöjä, jotka olivat jo aiemminkin valmistaneet pikkutikkusista mitä upeimia teoksia, joiden näyttely oli koulun aulasssa. Onneksi paikalla oli kolme äitiä, yksi mummo, yksi isi ja sitten vielä opettaja ja toinenkin opettaja. Vauhti oli huima, flow ainakin kymmenkertainen siihen nähden, mihin kotona pääsee. Ja mikä silmien loiste ja innostuksen tuhina. Eilen kaikki kerääntyivät ympärilleni ja minulle ojennettiin kaunis kortti:

Kortissa lulee "Kiitos maailman parhaasta kerhosta, T: 3 C luokka ja opettajat"

Kuvapuolella (kortti on A3 kokoinen taideteos) on hienot silkkikukkaset, jossa nappi

keskustassa ja keskiössä jokaisen piirtämä pikkuinen muisto itsestään (en voi sitä laittaa

näkyviin, kun siinä on lasten sukunimiä). Puheenpitäjä mainitsi lopuksi, "Me ollaan koko

päivä tehty näitä kukkia että saatiin loppuun".

Eipä siinä kerhotäti muuta voinut kuin heltyä kyyneliin.

 

I got a lovely card at the end of our third and last session  yesterday with the text

"Thank you for the best afternoon course in the world". 

What else could I do but to get tears in my eyes?

 

Kaikki olivat tätä projektia varanneet asiaa varten laatikon. Siitä oli hyvä lähteä liikkeelle.  Se tapetoitiin, ikkunoitakin syntyi, jokainen sai päättää itse, mikä huone oli kyseeessä. Syntyi mm. eläinkauppa, kylpyhuone, oma unelmien huone, prinsessan huone, hirsitupa ja toimisto/makuuhuoneita. Kuvasin  näitä taiteilijoita ja heidän pienoishuoneiden vaiheet ja

toivon, että saisin ne juttuna vaikka Nukkekotilehteen, katsotaan miten käy. 

Jos ei niin keksin sitten muun paikan tälle upealle kokemukselle ja vielä upeimmille tuotoksille.

 

Kiitos opettaja Riitta Malilalle tästä mahdollisuudesta! Ja kiitos myös mukana olleille muille opettajille, innokkaille vanhemmille ja yhdelle mummolle, joka Raumalta asti tuli paikalle. Minusta tuntuu, että kipinä harrastukseen jäi itämään myös teille. Ilman läsnäoloanne emme olisi ehtineet näin paljoa saada valmiiksi.

 

Tässä ihan muutama taidonäyte ja osoitus salamannopeista oivalluksista.

 

Here some quick and bright ideas

 

Lamppu, kuulokkeen korvaosa, jotain johtoa ja nappi. Ja valmistui todella vikkelästi.

A lamp, a used ear plug from some phone, some wire and a nap

Toimistotuoli - käsinojat saivat viimeisellä kerralla vielä päälysteen,

 rautalankaa ja pahvia ja vaahtomuovia.

Look at this chair! All hand made.

Miehekäs "luola" alkuvaiheessaan - tätä muuten katsotaan ylhäältä,

 omaperäinen, harvinainen ja vinkeä tapa tehdä pienoishuone - ja ihan itse tämän

katselusuunnan tekijä päätti!

Here a very nice bedroom/TV room coming on...

 

Tässä joutui tämä kerhotäti lujille - huonekalujen valmistus ei ole minulle kovin

tuttua puuhaa. Mutta miehekkäät kaksi tuolia valmistuivat, toinen ruutukankaasta,

toinen mustasta nahasta.

An armchair on its way.

Pankaa merkille ns "Hesen" ketsuppiastian upea levittäminen varjostimeksi!

Itse olen aina käyttänyt sen sellaisenaan, mutta tämä eläinkauppaan tehty

varjostin "avattiin" ja siitä tuli aika soma. Kokeilin heti kotona, että miten

 ihmeessä se oikein tapahtuu, ja toden totta, se toimi!  Laskoksen näköiset

 taitteet avautuvat ja pikkuinen pahvipurkki ei mene siitä rikki.

Tuo lastentuokapurkin kansi on pikkuisen

pöydän kansi.

Loot at the lamp shade - normally you get it when you need a dish" to put your

ketchup in at a hamburger place

Kattoikkuna olla pitää, miten muuten toimeen tulisikaan - tästä tuli Prinsessan huone.

A Princes always need a window also on the roof!

Hyllykkö vailla vertaa!

There is no shelf like this!

Kerhosta kun toinnuin, tein illalla Nestorille housut ja paidan. Sen verran tuntuu

kutominen oikeassa kädessä, että vaihdoin paidan langan paksummaksi

(4,5 puikoilla). Housut vielä väkersin 2,5 puikoilla. Nestori on  pikkuisen Anna-neidon (1v 5kk) ehdoton suosikki. Nelli saa olla ihan rauhassa hänen osaltaan ;)

 

 

In the evening, I  prepared  some clothing for Nestor.

 

Työpaikan kahvihuoneen pöydälle oli ilmaantunut pikkuväkeä. Niitä oli niin monta,

 että arvelin ainakin osan olevan odottamassa siirtymistä parempaan käyttöön:

 

Some items I found from our coffee break room at the office last week:

 

Kaksi neitoa ja yksi mies - olisiko tuo mies tuollaisella skeittilaudalla?

Asento on  minusta sellainen.

 

 

Hyvää viikonloppua blogissani piipahteleville - Have a nice week end!

 

 

Nuorta lempeä - Young love

Neule-Nellin kaveriksi ilmaantui Nestori. Tilauksen mukaan nuorekas ja vilkkusilmäinen.

 Ihan kuin Bruce Willis kaljunsa kanssa?

 

I finnished Nelly´s friend Nestor - he is still with no hair. Reminds me of Bruce Willis ;)

 

 

Nestori on lempeä ja ystävällinen nuori mies.

 

Nestor is a very tender and friendly young man.

 

"Ollaanko kaverit?", kysyy Nelliltä.

 

"Would you be my friend?" , he asks  from Nelly.

 

Ihan ujostuttaa, neito painaa päänsä... "Ei hätää", miettii Nestori ja päättää ottaa

käyttöön kikka kuutosen

 

Nelly feels shy and puts her head down. Nestor decides to make it easier...

 

Lainaa Nellin hame-pipoa ja kas, johan neito katsoo suotaan silmiin...

 

He puts Nelly´s  "skirt-hat" on - lets see how it goes...

 

Ja heti Nelli uskaltautuu katsomaan.

Tässä kaksi ystävystä nenät vastakkain...

 

Here the two friends now

 

"Oi, minut heikoksi teet", huomaa Nelli.

 

"Oh, you make me feel weak", finds Nelly.

 

 

Ilmassa on suurta ystävyyttä.

 

This is obviously the beginning of a true friendship.

10 000 visiitin pikkupalkinnot - 10 000 visit´s give-away

Nämä eivät ole se palkinto, vaan Neule-Nestorin alaraajat.
This is not the gift -  I started to knit an other  knitted doll,
this time a male (to be Nelly´s friend), called Nestor.  

Aloitin lauantain puuhana Neule-Nestorin tekoa. Päätin, että teen jalat hiukan eri lailla kuin ystävättärensä Nellin. Siis mustat sukat valmiiksi jalkaan ja kunnon Black Horset kehiin. Sukat vielä onnistuivat jotenkin, mutta sitten alkoivat pulmat. Koska käytän tässä ystävältäni saamiani kivoja itsessään kirjavia lankoja, otin käyttöön  kaksikeräsysteemin. Päättelin, että kerät ovat keskenään samanlaisia. Nooh? Eikö niiden kuuluisi olla?
 Ensinnäkin, en suosittele mustalla langalla kutomista illan hämärässä.Ainakin tämä neulemalli ja sen alku ovat melko kinkkiset, kun ei näe. Toiseksi  suosittelen vielä vähemmän tätä kaksikeräsysteemiä aloitettavaksi silloin kun jo ihan pimeä. Kerien alku näytti illalla ihan samanlaiselta, ja luulin tuon kalsarin lahkeen alun olevan samaa sävyä. Kun pääsin  tuon punaisen raidan loppuun, ilmeni että a) punaista olikin eri määrä ja b) sitä seuraava lanka oli toisessa vihreä, toisessa taas sininen.  Päättelin sitten tänään aamusella, että tämän herran Black Horset on ihan real de luxe-mallia, kalsarien  trumputkin eri kuosia.
Sitten asiaan:
Taannoin ihmettelin yli 10 000 kävijän määrää blogissani ja pähköröin, miten kävijöitä kiittäisin. Monimutkaisen ajatteluprosessin jälkeen päädyin lupaamaan palkinnon sille, joka olisi 20. kommentoija juuri siihen postaukseen tai sitä seuraaviin.

Juuri tuo 20. kävijä oli  Kotiäiti eli Riikka/ , jolle pikkuyllätys on lähtökuopissaan. Lisäksi päädyin random.org avulla arpomaan tuossa "juhlapostauksessa" kommenttinsa jättäneiden kesken lisäyllätyksen. Numeroksi tuli 7 eli  Malakoffien Anne  - kummallekin kiitokset käynneistä. Ja  pitää mainita, että tykkään itse käydä kummankin  blogissa, aina on jotain pientä ja mukavaa tekeillä.

 

Näkymä Huikka ja Kulaukseen, jossa kelpaa juhlajuomat nautiskella!

This is a view from the corner pub, situated in the basement of Villa Charlotte.

 

Recently I found out that my blog had as many as 10 000 (now more) visits. Among

those who had left their commets on that post or the following ones, the 20th was

Kotiäiti namely Riikka/ . In addition, with random org  I picked up one who left a

comment on that specific post, Malakoff´s Anne. Both of them will get a tiny gift.

 

Kiitos kaikille blogissani kävijöille - kommenttejanne on aina kiva saada!

Thank you for visiting my blog!

Lämmintä ylle - warm clothing

 

Neule Nellillä on uusi leninki. Kudoin taas ihan ohjeen mukaan, ja vaikka

visiitillä ollut neiti Anna sanoi sen nähdessään "pipo" ja laittoi päähänsä, niin  mekko se  on:

 

I have knitted this doll, called "Nelly" - the pink dress is now ready to be used

Kudoin sen vauva Annalle hankitun sukkalangan jämistä, lanka
itsesssään on tuota "kirjavaa" väriä vaihtavaa.
Nelly is about 40 cm high (so not a miniature doll).

 

               Tukkakin on nyt laitettu ja leikattu - hieno palmikko tuossa päällä ja loput vapaana.

Nelly´s hair was a problem - her neck is so tiny that she  has difficulties to hold her head.

So I cut the hair a bit and we´ll see how she manages now

 

Tässä näkyy mekon kivat hymymaamaiset napit, joita joskus olen

kourallisen kahmaissut nappialesta:

 

A pair of smiling buttons on her dress make it perfect;)

 

Tässä Neule Nellin toinen asu, puolihame ja sen takki. Takissa on pikkuinen

 kissanappi (niitä ostin neiti Annan ensivillatakkiin ja yksi jäi silloin yli)

 

 

Nelly´s  other new skirt and a jacket with a tiny kitten button.

 

Tässä on käytetty neiti Annan 1,5 kk luovuus ja näkemys: ihan on tuo

ekana valmistunut hame kuin pipo, vaikka se on mekko, kudottu ystävän tuomasta

turkkilaisesta langasta ja odottaa neulepuseroa parikseen.

Tällä pakkaskelillä saapi toimia pipona ;)

The hat is actually a skirt but my grand daughter Anna, 1y5 m, told me that "a hat"
- so, now that we still have winter time (below zero), Nelly will  wear it as a hat.
I will prepare a jacket to match with it. A pair of stockings is still on its way ;)

Sukat tuottavat ongelmia - kaksi parin alkua on mennyt purkuosastolle, jostakin syystä
lankavarastossa ei ole sopivaa, ohjeen tarkoittamaa 4,5 puikolla kudottavaa lankaa.
Ohje sinänsä on helppo. Viikonlopulla yritän taas.
Tyttäreni mukaan Neule Nelli tarvitsee kaverin. Nimikin on jo: Nestori...
Mukavaa viikonloppua blogissani piipahteleville.
Have a nice week end!

Yli 10 000 piipahdusta - 10 000 visits!

Blogissani on 10 000 piipahdusta täynnä. Olen määrästä  ihmeissäni ja iloinen. En ollenkaan tiedä, miten saisin selville sen, joka oli  se 10 000. kävijä. Eilen illalla luku oli 20 vajaa tasaluku ja mietin, että jos pyydän kommentit ja lasken siitä... No nyt aamuyöllä unetonna kun asiaa päätin laittaa eteepäin, luku olikin jo yli tuo maagisen rajan. Mutta teen nyt kumminkin seuraavasti: Kommenttia jättämällä helpotatte urakkaani:  Se joka osuu olemaan tästä eteenpäin 20. kommentoija (tässä jutussa tai tätä seuraavissa), saa pikkuyllätyksen ;)

I noticed yesterday that I have nearly 10 000 visits in my blog. That makes me very happy. Some of the visitors are from abroad - thank you, too. Translating all my posts may be a heavy challenge, but I try, at least now and then. Today (sleepless, very very early morning hour), I  noticed that the number was more than 10 000  - a very nice Valetine Day´s feeling due to this!   I decided to send a small gift to the one who is the 20th to leave a comment (either this post, or if not twenty  on this, then among the nexts ones).

Ystävänpäivän teemani sen kun jatkuu: eilisen kovan työpäivän ja kuntosalirääkin jälkeen kotiin saapuminen illan puolella oli yhtä juhlaa.

Ihanat pullat ja pikkuneiti Annan tekemät kortit tekivät hyvää mielelle ja myös

kropalle kuntosalikampanjoinnista huolimatta.

My daughter rang the bell and gave me Valentine Day´s gift - some nice pastry and

 more important, very cute cards done by my grand daughter, tiny Anna, 1y 5 m.

 

Oma esimieheni antoi minulle Ystävänpäiväksi kivan neuleohjekirjan, jossa keskitytään

japanilaisiin tossuihin ja hiukan muuhunkin:

 

My boss gave me a beautiful book with Japanese patterns

for slippres - some challenge for my knittings...

                  Sisällysluettelosta näkee, että kirjasta voi valita tasonsa mukaiset haasteet ;)

 

Level 1 for beginners, Level 2 for those who understand the patterns, Level 3 for advanced...

 

On siellä ihan jotain pientäkin

 

Sokerina pohjalla  Jatala Kempeleeltä kädenlämmitin ja kaunis kortti, tuo mustavalkokortti

on  hyvän ystäväni muistutus todellisuudesta...

 

Also, a nice gift from Jatta was waiting for me when I got home later

 in the evening a hand warmer!

Ystävänpäivää odotellessa

Nyt on jännitys huipussaan. Koitan olla puoleen yöhön asti avaamatta näitä:

 

Raunistulan kerhossa meillä on Ystävänpäivän vaihto -  näitä houkutuksia olen nyt

katsellut maanantaista asti - onneksi yksi yö enää. Odotuksen tuskaa lievittää Neule-Nellin

villatakin teko, jonka suhteen puuttuu vielä napitus ja lankojen päättäminen ;)

 

Neule-Nellillä ei päätä palele, päässä pipokin:

 

Itse asiassa pipo on Neule-Nellin ensimmäinen hame (Turkin tuliaislangoista tehty). 
En ole vielä prässännyt sitä ja helma on sopivasti kipparalla. Idea oli  Tyttären
(tyttärentytär 1v 5 kk ei ole  ollenkaan niin innoissan Nellistä kuin mummonsa
ja äitinsä, joka kovasti odottaa tämän "proggiksen"valmistumista).

Mukavaa Ystävänpäivän odotusta kaikille blogissani piipahteleville!

 

Neule-Nellin sukulaisia ja muuta viikonlopun puuhastelua

Taannoin laitoin haasteen ja lupasin pienen yllätyksen, ken ensimmäisenä valmistaa Neule-Nellille ystävän. Tänään Nelli laittoi aamulla ylleen melkoisen räväkän hamosen (vaatetussarjan eka osa)  ja ryhtyi selvittämään, miten pääsisi tapaamaan uusinta ystäväänsä.

Tässä Neule-Nelli uudessa hamosessaan. Ilokseni huomasin aamulla, että AinoS oli tunnetulla tarmokkuudellaan saanut aikaan Nellille ystävän. Mahtaakohan olla kyseessä jonkinlainen sukulaisuus, sen verran oli AinoS:n "mollan" vasen silmä eriparia oikean kanssa. Ihan niin kuin Nellillä. Ainolle lähtee luvattu pikkuyllätys - kurkkaapa   TÄSTÄ, miltä  näyttää Aira ;)

Viikonlopun aikana ryhdyin valmistamaan roomboxia ystävälle, joka juhlistaa paitsi väitöskirjaansa myös tasavuotispäiväänsä. Maanviljelijä kun on, niin useimmiten oma juuri kylvöaikaan osuva syntymäpäivänsä jää viettämättä. Nyt oli kutsussa mukavasti maininta, että tasavuotisia juhlitaan samalla kuin akateemistakin saavutusta. Synttäriä sopivasti hiukan etukäteen.Tuplasti haastetta siis, jos aikoo toteuttaa aiheeseen mallaavan roomboxin.

Laatikko löytyi omasta varastosta.

 

Pikkuiset kottikärryt hedelmineen löytyivät eilisen pääkaupunkiseutuun suutautuneen kokousmatkan välikahvilta, Lohjan aakkospaikan Elämyskaupasta. Mieshenkilö ei ihmetellyt, kun pyysin ottamaan hedelmät pois, teki työtä käskettyä ja seurasi outoihin asioihin tottuneena seuraavaa vaihetta.

 

Tässä sommittelua tapetointivaiheen kuivumista odotellessa. Ajatuksena on täyttää tuo

hedelmistä tyhjätty kottikärry "tieteellisillä artikkeleilla"

En muista,mistä tohtorinhattu on peräisin, siihen vaan pikkuinen helmi ja todennäköisesti

laitan  "Alvarin" seinälle ja hatun sinne. Vierelle lasi kuplivaa :)

Tässä näette viimeisimmän kutistemuovikokeilun tuloksen: pistorasia - sijainti on melkoisen outo, ihan kulmassa. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa, sillä pistorasia  peittää epäonnistuneen  listakulmauksen. Kirjakylly on samaiselta kahvitauolta, ja hiukan emmin, josko jättäisin sen lattialle. Saapi nähdä. Juhlapäivä on ensi lauantanai, joten viikko on aikaa kehittelyyn. Työn nimi oli selvä alusta alkaen: "Kevätpuuhia"