Kevättä rinnassa

Päätin ottaa ihan sattumanvaraisesti muutaman kuvan nukkekodeistani. Mitähän tuli esille? Ensin piipahdin Villa Charlottessa, tehtailija ja rouvansa olivat kattaneet jälkiruokajuomat esille.

As Oy Pitsilinnassa on vietetty pääsiäinen. Tässä näkymiä kuudenteen ja neljänteen kerrokseen.

Kuudennen kerroksen arkkitehti ja puolisonsa sisustussuunnittelija viettävät pääsiäistä hyvin rauhallisesti. Kun toiset jo kattavat lounaspöytää, he nauttivat hitaasta aamusta croissanttien äärellä.

Neljännen kerroksen leskirouva nauttii pääsiäismaanantain kahvista hyvän ystävänsä kanssa.

Pöydällä näkyy myös iPhone, josta tarkistetaan seuraavan juhlan, vapun sijottumista. 

Mummolassa ollaan iloisina. Joulukuusi saatiin vihdoinkin pois ja kohta tilalle asettuu Mummon kaunis rottinkipöytä ja yksi seinävalaisin. Sen jälkeen Mummola siirtyy omalle "tontilleen".

Mummolan "tontti" näkyy Lundia-hyllykössä.

Mummolan keitiössä taidetaan keittää hernekeittoa?

Mummola odottaa siirtoaan.

Sitten pääsen askartelemaan. Nukkekoti Väinölän hieno pääsiäismuna odottaa - sen sisällön koostaminen on seuraavana haasteena.

                                 Mukavaa suklaansulatusta kaikille blogissani piipahteleville!

Joulun taikaa

Istuttiin miehissä Huikka ja Kulauksen tiskillä. Paikalla olivat tietysti Tane, Pankinjohtaja, Tehtaanjohtaja, K-Kauppias, Baarinisäntä ja hanoja säätävä Opiskelijanuorukainen. Vilahti paikalla myös Kondiittori, joka järjesteli tämän mutkattoman korttelikapakan (Villa Charlotten Rouvan mielestä kortteliravintolan) vitriinejä. Arkkitehti oli mukana Ipadin etäyhteydellä, koska lonkka oli niin hankala, että ei lähtenyt mukaan paikan päälle.

-Nyt on pojat toshi kyseessä, painotti Tane. - Villa Charlotten Rouva liukastui eilen shiivouksen vaativissa toimenpiteishä eikä pysty organishoimaan joulua niin kuin aina on tehnyt.

Tehtaanjohtaja oli täysin alamaissa, kun vaimokulta oli eilen pihalla liukastunut.  Kylkiluuvamma esti tämän energiapakkauksen touhut, mistä hän itse oli enemmän kuin pahoillaan. Kulmakarvojaan kohottamalla näkäräisen saatuaan Tane ojensi jalon juoman johtajalle ja sanoi tyylilleen sopivan mahtavasti: - Kyllä me miehet nyt tartumme ohjakshiin ja luomme joulumielen Rouvalle, joka on aina meille joulua järjeshtänyt.

Niinpä hetken päästä alkoi suunnitelma olla valmiina. Aatonaaton perinnetapahtuma likeisen Pitsilinnan asukkaille toteutetaan sittenkin!

- Minä haen grillin vanhalta tuvalta ja pengon Tehtaan varashtoista jouluvalot, lupasi Tane ja puki takin päälleen. K-kauppias lupasi grillimakkarat ja lisäksi vakuutti Tehtaanjohtajalle, että ruokatarvikelähetys toimitetaan ovelle asti. Rouvan ei tarvitse muuta kuin tilata verkkomyynnistä. - Vielä ehtii, lohdutti kauppias ja kiiruhti takaisin kauppaansa, jossa joulukiireet painoivat päälle.

Etäyhteden päässä oleva Arkkitehti lupasi Rouvalle ylimääräisen rollaattorinsa ja lisäsi, että laittaa mukaan isoäitinsä perintönä saadun, kauniin virkatun hartialiinan lämpöä tuomaan.

-Katsokaash pojat, mitä keksin, iloitsi Tane. Mukanaan oli paitsi tähtivalot ja grilli, myös puu. -Nyt on niin, että kuushta en enää löytänyt, mutta olen hyvin tietoinen, että nyt on muotia ripustaa korishteet puihin. Eikösh ole hieno?

-Kyllä minä autan sitten siivouksen loppuun, huikkasi Kondiittori, ja voin samalla valmistaa Rouvan joulupöydän. Lähti siitä samasta tamppaamaan mattoja, mikä työ oli eilen jäänyt tekemättä. -Olipahan matot ehtineet hyvin tuulettua, tuumi kun aloittti työn, jossa ei kauaa aika mennyt.

-Minä voin koordinoida Villa Charlotten pihavalot, lupasi Pankinjohtaja. Pyysi samalla Tehtaanjohtajaa parikseen ja siitäkös johtajan ilme kirkastui. Nimittän vaimokullan tärkeä jouluperinne on vuosia ollut pihan tonttumajan pystytys ja koristelu.

Näin soljuivat miehiset järjestelyt. Kun kaikki oli valmiina, makkarat grillillä ja koristeet esillä, saatettiin Villa Charlotten Rouva paikalle. Rollaattorin kanssa hän selvisi hyvin oman arvokiinteistönsä kivijalassa olevaan kortteliravintolaan.  Hiukan katseli ensin tapansa mukaan kriittisesti tilannetta. Halloweenin jäljiltä baaritiskillä oli vielä outo ilmestys. Huomasi sitten kyyneltyvänsä. 

-No mitä tuumit kultaseni, kysyi Villa Charlotten isäntä vaimokullaltaan, joka sai makkaran voipaperiin käärittynä. Sinappi oli väkevää ja hyvää. 

-Kyllä minun pitää nyt sanoa, että tämä joulu jää mieleen. Että näin olette nähneet vaivaa ja kaikki on niin kaunista (katseli ympärilleen ja huomasi hyväksyvänsä jopa joulupuun).

-Onhan ystävällisyys ja toisten huomiointi parasta maailmassa, lisäsi. Pyydätkö Baarinisännältä minulle glögiä, tällä kertaa saa olla hiukan terästetty. 

Olikin hyvä juoma se.

Näin soljui aatonaatto. Laulettiin yhdessä, juteltiin ja nautittiin ystävien läsnäolosta.

                                                     Hyvää joulua!

Joulupuu on rakennettu - Omatoimikalenteri luukku 24

  Villa Charlotten Rouva valmisteli kiireissään lähtöä kivijalan kortteliravintolaan (Rouvan näkemys kulmakunnan kuppilasta). Baarin Isäntä oli häntä lähestynyt ajatuksella, että kutsutaan koko naapurusto viettämään  turvavälijoulua kapakan (muiden kuin Rouvan näkemys tästä kuppilasta) edustalle. Koska kyseessä on Villa Charotten arvokiinteistön kivijalassa sijaitseva anniskelupaikka, oli hyvä pitää omistaja tietoisena suunnitelmista. Samalla oli kysytty Rouva vinkkejä tilaisuuden dekoreeraukseen - siitäkös hän oli mielissään!

Pitsilinnan K-kauppias oli luvannut herkkuja grilliin, ja talonmies Tanen mukaan luvassa onkin kunnon makkaraa ja tietysti kunnon juomia.

Villa Charlotten Rouva oli heti asiasta tiedon saatuaan hankkinut ulkotulen, joka hänen mukaansa korostaa arvokiinteistön kortteliravintolan piha-alueen omintakeisuutta parahultaisesti. Pankinjohtajan Rouvan, Kirjastonhoitajan, K-kauppiaan vaimon ja Galleristin kanssa he pitivät etäaskarteluiltoja ja tekivät havuista "joulupalloja", joita kertyikin  suuri määrä. 

Ne päätettiin antaa kaikille paikalle tuleville lahjaksi. Niille jotka eivät enää jaksa tulla ulos, kuten Anni, entinen lääkintälotta, jouluinen havupallo vietiin kotiovelle asti jo aatonaattona. Siitä huolehti Opiskelijanuoriukainen, joka vuokranmaksuksi tekee töitä Huikka ja Kulauksen musisoivana tiskarina. Tänä jouluna hän toimii erinäisten asioiden ja myös Take Away pika-annosten kotiinkuljettajana. Baarin Isäntä on nimittäin kehittänyt oivallisesti baarin aukioloa tukevia toimia, kuten makkaraperunoita ja wingsejä. Niitä voi tilata toimitettavaksi ellei paikan päällä nauttimaan ehdi. Niiden avulla Huikka ja Kulaus luokitellaan  ruokaravintolaksi. Näin tehden aukioloa ja asiakasmääriä säädellään ihan eri tavalla kuin jos olisi tarjolla vain nestemäistä  ravintoa.

Kyllä Baarin Isäntä tietää!

Sinappipurkki jo odottaa makkaraperunoita.

Juomia on varattu riittävästi.

Kohta grilli laitetaan kuumenemaan.

Joululauluja ei jukeboxisssa ole, mutta ei se haittaa. Rouva oli etukäteen pyytänyt Galleristia johtamaan yhteislaulua. Luvassa on ainakin "Joulupuu on rakennettu".

Näin sujui jouluaatto ulkona turvaväleistä huolehtien. Kaikilla oli saapuessaan maskit. Tiskillä ja pöydillä ja myös ulkona penkeillä oli käsidesiä. Penkeillä istuttiin etäällä mutta kuitenkin saatiin jutustella. Juomat tarjoiltiin tiskiltä, mutta tiskille ei saanut jäädä olemaan. Juomat nautittiin ulkosalla. Ja vain yksi henkilö kerrallaan haki juomaa. Tiheimmin siellä näkyi käyvän Tane. Piti kuulema ehtiä "nauttimaan" ennen kuin lähtee kotiin viettämään aattoa kissojen seuraksi.

Ai niin - taloyhtiö tarjosi myös aattosaunan.

Hyvää joulua! 

Tulee se aatto vähemmälläkin - Omatoimikalenteri luukku 22

 As Py Pitsilinna - Spetsborg Ab:n K-kauppiaan perhe valmistautuu jouluun tavoilleen uskollisena. Kauppiaalla on kiirettä. Uusi verkkokauppa, sen toimitukset ja noudot ovat työllistäneet K-kauppiasta koko vuoden - joulusesonkikin  vaikuttaa myös aikaisempaa kiireisemmältä.

- Nyt on mietittävä, mitä täällä kotona jaksamme tehdä, sanoo K-kauppias Hoitaja-vaimolleen, joka onnekseen ei ole työssä ihan etulinjassa suhteessa koko maailmaa kurittavaan virukseen. 

- Keittiöremontimme saa nyt odottaa. Sen sijaan lupasin makkarat Baarin Isännälle, joka on järjestämässä Huikka ja Kulauksen pihalle jouluaaton yllätystä koko naapurustolle.

Keittiössä sentään imuroidaan, mutta kaapin paikka on vielä mietinnässä. - Ehkä aatoksi se paikoilleen saadaan, miettii perheen emäntä ja antaa kissanpennuille ruokaa.

Ruokailuhuoneessa on tälle perheelle tyypillinen tilanne: Vapusta on jäänyt ylioppilaslakki poronsarviin ja lienee himmelikin roikkunut paikallaan edellisjoulusta asti. Heille on kuitenkin tärkeintä, että kotona viihdytään. Kummankin aikuisen työ on niin kuluttavaa, että aina ei jaksa kodin järjestystä miettiä.

- Sinullahan on nyt joulu vapaana, ellei tule mitään akuuttia hälytystä, sanoo K-kauppias ja huomaa joulumielen orastavan ajatuksissa.

Näin saapui joulumieli. Sitten Hoitaja-vaimon kännykkä pirahti. Ei kai vaan... Huh, se olikin Villa Charlotten Rouva, joka pyysi häntä joulun salaiseen projektiin, johon olivat jo lupautuneet Galleristi, Pankinjohtajan Rouva ja Kirjastonhoitaja. - Siitä ei sanaakaan ennen jouluaattoa ;)

Vähempi on enempi - Omatoimikalenteri luukku 20

 As Oy Pitsilinna - Spetsborg Bostad Ab:n asukkaat ovat valmistautumassa jouluun. Näyttää siltä, että taloyhtiön asukkaat ovat joulun kotona. Ei matkusteta edes pohjoiseen, vaikka osalla olisi mahdollisuus. On vuokrattu oma  Lapin mökki nyt vallan muille uhkarohkeille. Odotukset ovat silti innokkaat ja lämpimät. Etenkin Arkkitehdin puoliso Sisustussuunnittelija on elementissään.

- Tänä jouluna teenkin meille hieman yksinkertaisemman joulun, puhelee siinä touhutessaaan Arkkitehdille, jolla on tänään juuri hiukan ankeampi päivä,  lonkkaa särkee. Onneksi hänellä on hyvä sisätiloihin soveltuva rollaattori. Leikillään pariskunta on nimennyt tämän oivan apuvälineen Reimaksi.

 -Katsohan nyt tätä graafista joulukuusta, eikö se sovikin hyvin tuohon?

- Taisi viinitilauksemme tulla, iloitsee Arkkitehti, vaikka ei voikaan kumartua niitä kaappiin asettamaan. 

 - Ihan oikeat laadut ja oikea määrä, toteaa.

- Katsohan kultaseni, pyytää Sisustussuunnittelija, laitoin äidin kaapista löytyneet Festivot tuonne kärrylle, onneksi äidin varastoista löytyivät myös nuo pallokynttilät. En taida raskia niitä polttaa ollenkaan...

- Jaksatko tulla aamupalalle? Minulla on sinun herkkujasi, croissantteja. Hain heti aamutuimaan Lidlistä, olivat todella edulliset. Laitan sinulle expresson tulemaan, eiköhän siitä lonkkarärky hetkeksi helpota.

Ja niin kävi. 

Aamupalan jälkeen soi Arkkitehdin puhelin. Huikka ja Kulauksen Baarin Isäntä soitti ja kyseli vointeja. Oli lähdössä hankkimaan korttelikapakan pihaan hiukan joulutunnelmaa ja vinkkasi, että aattona on tarjolla kaikille lämmintä glögiä ja mukava tunnelmaa. - Tarkennan aikaa vielä myöhemmin, lupasi ja pyysi ottamaan  Reiman mukaan, on sitten paikka missä istua ja lepuuttaa lonkkaa. Kokoontuminen olisi nimittäin baarin edustalla ulkona. Kaikki tunnistavat Reiman, eikä sitä pidetä mitenkään outona, hyvä menopeli ja apu se on.

- Tästä sen taas kerran huomaa, iloitsivat Arkkitehti ja puolisonsa. Naapuriapu on paras apu, ja miten hyvä mieli tulee, kun huomaa, että ihmiset välittävät toisistaan. Innoissaan alkoivat suunnitella, mitä laittavat päälleen aatoksi. Tutuksi tulleen naapuruston kanssa kun aikaa varmasti tulee vietetyksi ulkona pitkään!

Kesää Pitsilinnassa

Arkkitehdin kodin keittiöremontti on likimain valmis (tämä mies ei ole koskaan ihan tyytyväinen ennen kuin olo siltä tuntuu - ja vielä oli jotain ajatusta kaihertamassa).
-Mutta juhannus ollaan rauhassa, tuumi tämä tarkkaa työtä arvostava ja alkoi suunnitella torireissua, sillä juhlaan tarvitaan hyvät perunat ja aika annos silliä!

Arkkitehti asuu Puolisonsa kanssa Pitsilinnan ylimmässä kerroksessa.

Keittiössä on kunnon koneet ja keräilykohteisiin kuuluu pariskunnalla mm retrot kahvikannut.

Keittön takana on kodinhoitohuone

Tiiliseinä haettiin esiin tiskialtaan taustaksi.

                                            Makuuhuone ja sen vieressä lukusoppi

                                                          Hyvää juhannusta!

Vappu on työn juhla

Ainakin Tanen mielestä, jolla oli Pitsilinnassa uusi urakka meneillään. K-Kauppiaan keittiöremontti oli vihdoin aloitettu ja Tane oli siinä  päällysmiehenä omasta mielestään mukana avustamassa ja toteuttamassa jätteen jalostustyötä. Oli niin tai näin, ihan vapuksi ei keittiötä valmiiksi saatu.

(Keittiön suhteen olen vielä hivenen epävarma - mihin seinälle kaikki sijoittuu - mutta hiljaa hyvää tulee...)

- No niin pojat, totesi Tane, kun oli toimittanut Tehtaan varastosta vanhan jääkaapin oletetulle paikalleen. -Tästä  sitten päästäänkin jatkamaan miehissä asiaan kuuluvaa juhlintaa. Mahtaakohan K-kauppiaan vaimo nyt tyytyä vapun ajan tähän tilanteeseen, pohti kun korkkasi oman käsityksensä mukaan talkoojuomaksi tarkoitetun juomapullon.

Olipa miekkonen niin hyvin varaustautunut tulevaan juhlaan, että oli ottanut yo-lakkinsakin mukaan. 

-Tuokin kaappi pitäisi kiinnittää jonnekin,  mutisi, mutta ei enää muistanut, mitä sen suhteen oli ohjeita annettu.

-Kyllähän tätä keittiötä jo nyt voi käyttää, mietti siinä ja kokosi varusteensa ("sima", yo-lakki). Ei pannut merkille tämä janoinen mies, että K-kauppiaan vaimon reitti jääkaapille oli tukossa, koska vanha vitriinikaappi jäi niille sijoilleen...

(Puutelista: jääkaappi, jonka mietin olevaksi likempänä 50-luvun näköä (Smeg?) ja tarvittavat hyllyt. Mutta hiljaa hyvää tulee. Nurkassa oleva korkea kaappi on ns valmiskeittiöstä (Miele), jonka olen hajasijoitanut osaksi Arkkitehdinkin kotia. Tämä lienee enempi tavallinen kaappi, mutta olkoon hetken aikaa jääkaapin virkaa tekemässä. Helppo kokeilla keittiön kaapistojen sijoittamista sen avulla. - Valaistuskin tulee, kunhan velimies ehtii paikalle).

-No niin, pojat hykersi Tane, kun astui liki olohuoneeksi muodostuneeseen korttelikapakan lämpöön.

Baarinisäntä oli varustautunut hyvin tulevaan juhlaan. 

-Täältä ei pojat juoma lopu, totesi Tane ja asteli kohti baaritiski. Nosti kulmakarvaansa ja sain olusen lisäksi rinnalle näkäräisen. - Eikös pojat laiteta peli pystyyn, ehdotti ja nyökki kohti biljardipöytää samalla kun pyyhki olutvaahtoa huuliltaan.

 Iltaa varten oli varustauduttu kunnolla myös ohjelmallisesssa mielessä. Opiskelijanuorukainen oli kasannut tuttavapiiristään pienen bändin ja varusteet odottivat: paikan piano, haitari,  tuolilla pianon edessä käyrätorvi ja pianon  päällä trumpetti. Johan sukeutuu ilta!

Huikka ja Kulaus alkaa hiljalleen täyttyä - kulmakunnan "talonvahti", rollaattorilla liikkuva vanha rouvakin tulee paikalle. Muuten hän ei välittäisi mokomasta, mutta "jonkunhan pitää vahtia". 

Tunnelma on mitä odottavin - jukeboxi soi ja sorinaa riittää...

Mukavaa vappua blogissani piipahteleville!

Kevään puuhia

Pitsilinnan  ylimmän kerroksen retrohuone (Arkkitehdin ja Puolison itselleen rakennuksen vasemmalta sivulta hankkima pikkuasunto) on edelleen sangen alkuperäisessä kunnossaan. Arkkitehti kummallisella tavalla arvostaa pikkuasuntoon jätettyjä hetekoita ja räväkkää tapettia.

Seinälle on laitettu Arkkitehdin varastosta vanha kaunis peili (en muista mistä) ja vasta hankittu Porin vaakunaryijy (Hanna-Kaisa Sulavuori-Kerttulalta). Sanomattakin on selvää, että Mieshenkilö  Arkkitehti on porilaista alkuperää ;). Tautaseinälle tein ns feikkioven, jonka tein Raunistulan nukkekotikerholla alkuunsa.

Tapettiseinä on irrallinen, pahville liimattu, sen saa kätevästi pois ja uuden tilalle, jos niin haluaa. Ovia teimme REaunistulan kerholla juuri parahiksi tätä hanketta silmällä pitäen.

 Konepahvin päälle liimasin ohuttua levyä. 50-luvulla sisäovet olivat monasti tämmöisiä.

Saranoita voi hyvin näihin feikkioviin tehdä vaikka kuvioidun hammastikun päästä. Minun ovestani ne vielä puuttuvat, mutta oveen tule saranat myös. Ovenkahvan taittelin tuosta metallinauhasta.

Tähän tilaan sopii mainiosti kerholla tehnyt, posliinisiirtokuvilla kuvioidut lautaset ja tuo iso vati.

Siirtokuva-astiat poltettiin  yhdessä maalattujen töiden kanssa, 700 astetta oli uunissa.

 Seuraavaksi pitää saada koukut kiinni "Artekin" retronaulakkoon.

Koukkujen tekoon sain apua Sami Tuuhealta, joka väänsi ja takoi ne ohuesta kuparinauhasta.

Kiinnitin hienot koukut sinitarran palaan ja  päätin lainata Mieshenkilön pienoismallien hopeamaalia. Mite kävi? Maali oli ihan kökköä ja koukkuihin sitä oli vaikea kiinnittää.

 Onneksi Mieshenkilö muisti, että kotoa löytyy spraymaalia, ja seuraavat koukt näyttivät jo paremmilta ;)

Sitten olikin kahvihetken aika - nautin sen yhdessä rakennuskuvia ottaneen toimittaja/kuvaajan kanssa - siitä sitten hiukan myöhemmin!