(Keittiön suhteen olen vielä hivenen epävarma - mihin seinälle kaikki sijoittuu - mutta hiljaa hyvää tulee...)
- No niin pojat, totesi Tane, kun oli toimittanut Tehtaan varastosta vanhan jääkaapin oletetulle paikalleen. -Tästä sitten päästäänkin jatkamaan miehissä asiaan kuuluvaa juhlintaa. Mahtaakohan K-kauppiaan vaimo nyt tyytyä vapun ajan tähän tilanteeseen, pohti kun korkkasi oman käsityksensä mukaan talkoojuomaksi tarkoitetun juomapullon.
Olipa miekkonen niin hyvin varaustautunut tulevaan juhlaan, että oli ottanut yo-lakkinsakin mukaan.
-Tuokin kaappi pitäisi kiinnittää jonnekin, mutisi, mutta ei enää muistanut, mitä sen suhteen oli ohjeita annettu.
-Kyllähän tätä keittiötä jo nyt voi käyttää, mietti siinä ja kokosi varusteensa ("sima", yo-lakki). Ei pannut merkille tämä janoinen mies, että K-kauppiaan vaimon reitti jääkaapille oli tukossa, koska vanha vitriinikaappi jäi niille sijoilleen...
(Puutelista: jääkaappi, jonka mietin olevaksi likempänä 50-luvun näköä (Smeg?) ja tarvittavat hyllyt. Mutta hiljaa hyvää tulee. Nurkassa oleva korkea kaappi on ns valmiskeittiöstä (Miele), jonka olen hajasijoitanut osaksi Arkkitehdinkin kotia. Tämä lienee enempi tavallinen kaappi, mutta olkoon hetken aikaa jääkaapin virkaa tekemässä. Helppo kokeilla keittiön kaapistojen sijoittamista sen avulla. - Valaistuskin tulee, kunhan velimies ehtii paikalle).
-No niin, pojat hykersi Tane, kun astui liki olohuoneeksi muodostuneeseen korttelikapakan lämpöön.
Baarinisäntä oli varustautunut hyvin tulevaan juhlaan.
-Täältä ei pojat juoma lopu, totesi Tane ja asteli kohti baaritiski. Nosti kulmakarvaansa ja sain olusen lisäksi rinnalle näkäräisen. - Eikös pojat laiteta peli pystyyn, ehdotti ja nyökki kohti biljardipöytää samalla kun pyyhki olutvaahtoa huuliltaan.
Iltaa varten oli varustauduttu kunnolla myös ohjelmallisesssa mielessä. Opiskelijanuorukainen oli kasannut tuttavapiiristään pienen bändin ja varusteet odottivat: paikan piano, haitari, tuolilla pianon edessä käyrätorvi ja pianon päällä trumpetti. Johan sukeutuu ilta!
Huikka ja Kulaus alkaa hiljalleen täyttyä - kulmakunnan "talonvahti", rollaattorilla liikkuva vanha rouvakin tulee paikalle. Muuten hän ei välittäisi mokomasta, mutta "jonkunhan pitää vahtia".
Tunnelma on mitä odottavin - jukeboxi soi ja sorinaa riittää...
Mukavaa vappua blogissani piipahteleville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti