Uusi vuosi ja uudet kujeet

- Nyt minä kyllä HERMOSTUN, sanoi Villa Charlotten Rouva, kun hoksasi, että mieskulta oli jäänyt ajatuksissaan keittiön pöydän ääreen. - Ihan turha siinä nyt luulla, että saisit maistiaisia, keittiön pöytä on nyt varattu konsertin jälkijuhlaan. Näin uudenvuodenaattona on tärkeää, että juhlistamme sitä asiaankuuluvasti, touhotti. Miespolo ei voinut muuta kuin noudattaa ohjetta ja siirtyi kohti eteistä. 

Villa Charlotten keittiön herkkuja.

- Oletko sinä kuullut, että Galleristi pukeutuu tänään jouluksi saamaansa uuteen pukuun, jossa pääosa on strutsinsulkakoristeella? KUULETKO SINÄ? 

Ei ollut kuullut (tai ei ainakaan kuunnellut) moista uutista. - Kohtahan se nähdään, vastasi vaimokullalleen ja ymmärsi sanoa, että kyllä vaimonsa asu taatusti on vielä kauniimpi ja tyylikkäämpi. 

VIlla Charlotten yläkerran kirjasto

Siitäkös vaimokulta ilahtui. - No eiköhän me ehditä nauttia yhdet pienet lasilliset tuolla

kirjastohuoneen puolella ennen kuin lähdemme

Tämä upea puku saapui joulupaketissa ihan Savonlinasta asti, jossa 

Atelje Seppo Reijonen oli sen valmistanut.

Konsertin aikana paitsi kuultiin upeaa musiikkia, niin ihasteltiin Galleristin upeaa asua - ja ihan ansaitusti.

Illasta tuli upea. Galleristi Judith af Nådendahl-Åbo ja veljensä, lahjakas pianisti, Johan (museonjohtajana Tukholmassa) olivat järjestäneet komean konsertin, johon oli kutsuttu paitsi Villa Charlotten pariskunta niin koko Pitsilinnan väki. Konsertin jälkeen osa siirtyi Villa Charlotten tarjoilujen ääreen, osa häipyi Huikka ja Kulauksen rennompaan tunnelmaan. Pääsipä Herrakin sinne piipahtamaan, kun keksi ulkoiluttaa Töpsyn ja Tapsun. Mukanaan tietysti Pankinjohtaja.

- Nyt sinä olet UNOHTANUT yhden tärkeän asian, totesi Rouva hieman äkäisenä, kun Herra palasi retkeltään. Katso nyt, mitä pöydällä on: siinä on Tanen joululahjakuori! Miten se on tänne jäänyt? Herra oivalsi heti tilaisuuteensa. - No minä vien sen äkkiä Tanellle tuonne alakertaan (lue Huikka ja Kulaukseen). Ei tässä kauaa mene. 

Hieno joulukuori on tullut sekin Savonlinnasta - kiitos Seppo Reijonen!

Arvaa sen, kuinka monta kertaa kulmakarvaa kohotettiin... Tanekin pystyi tarjoamaan pari kierrosta.

Niin vaihtui vuosi. Kaikki olivat itselleen sopivassa ympäristössä eikä kellään ollut paha mieli. Olihan uudenvuodenaatto.

Hyvää uutta vuotta täällä piipahteleville!

Halloween vavisuttaa

 Kyllä tässä nyt kestämistä taas, totesi Villa Charlotten Rouva. Arvaan, että on ollut se Tane asialla.

Puolisonsa oli tavan mukaan tullut keittiöön suorittamaan illan tarjoilun koemaistamista. Taitaa olla turha toivo, sillä vaimokulta oli tyrmistyneenä unohtanut kattaa keittiöön kahvikupit.

KUULITKO SINÄ, sanoi Rouva ponnekkaasti ja veti miestään hihasta talon ulko-ovelle.

Katso nyt! Minun arvokiinteistöni pihalla on - MIKÄ - siellä on m o o t t o r i p y ö r ä. Ja mikä siinä istuu? Sano minulle mikä siinä istuu?

NÄETKÖ SINÄ? 

Tämän pahemmaksi ei tilanne voi tulla, totesi Herra ja muisteli  kaihoten keittiön pöytää, jossa oli sangen herkullinen koemaistatusasetelma. Mutta ei kahvia.

Nyt on parasta hoitaa tilanne "kotiin", totesi Herra mielessään. 

Kuulehan nyt vaimokulta, mitäpä jos minä menisin etsimään Tanen ja pyytäisin häntä hoitamaan tuon moottoripyörän vaikka Huikka ja Kulauksen edustalle. Siellähän on järjesteillä perinteinen Halloween-ilta ja siihen varmaan Tanekin on tuon tarkoittanut. Otan Töpsyn ja Tapsun samalla mukaani, saavat ulkoilla.

Lähti siitä sitten niiltä seisoviltaan hoitamaan asiaa. Soitti samalla ystävälleen Pankinjohtajalle pyytäen tätä mukaan happihyppelylle.

Tietäähän sen, mitä sitten tapahtui. Huikka ja Kulauksen järjestelyjen äänet kuuluivat ulos asti. Varmuudeksi päätettiin mennä sisälle Tanea etsimään. 

Täällähän on dekoreeraus jo liki valmista, totesivat ja etenivät määrätietoisesti baaritiskiä kohti. Siellähän se Tanekin oli. Näytti jo rentoutuneen päivän touhuista. Ilahtui Herran ja Pankinjohtajan saapumisesta niin, että kohotti kulmakarvojaan lisäjuomaa saadakseen. Siinä sitten neuvoa-antavien äärellä saatiin sovituksi myös moottoripyörän siirtämisestä.

Sillä välin kotona Villa Charlotten Rouvakin ehti rauhoittua ja katseli tyytyväisenä Halloween-kattaustaan. Rouva ei Halloweenistä perusta ja niinpä pöytä onkin aistikkaasti katettu. Illalla saadaan vieraat. Ja nyt menen keittämään mieskullalle hyvät esimaistelukahvit.

Joulun taikaa

Istuttiin miehissä Huikka ja Kulauksen tiskillä. Paikalla olivat tietysti Tane, Pankinjohtaja, Tehtaanjohtaja, K-Kauppias, Baarinisäntä ja hanoja säätävä Opiskelijanuorukainen. Vilahti paikalla myös Kondiittori, joka järjesteli tämän mutkattoman korttelikapakan (Villa Charlotten Rouvan mielestä kortteliravintolan) vitriinejä. Arkkitehti oli mukana Ipadin etäyhteydellä, koska lonkka oli niin hankala, että ei lähtenyt mukaan paikan päälle.

-Nyt on pojat toshi kyseessä, painotti Tane. - Villa Charlotten Rouva liukastui eilen shiivouksen vaativissa toimenpiteishä eikä pysty organishoimaan joulua niin kuin aina on tehnyt.

Tehtaanjohtaja oli täysin alamaissa, kun vaimokulta oli eilen pihalla liukastunut.  Kylkiluuvamma esti tämän energiapakkauksen touhut, mistä hän itse oli enemmän kuin pahoillaan. Kulmakarvojaan kohottamalla näkäräisen saatuaan Tane ojensi jalon juoman johtajalle ja sanoi tyylilleen sopivan mahtavasti: - Kyllä me miehet nyt tartumme ohjakshiin ja luomme joulumielen Rouvalle, joka on aina meille joulua järjeshtänyt.

Niinpä hetken päästä alkoi suunnitelma olla valmiina. Aatonaaton perinnetapahtuma likeisen Pitsilinnan asukkaille toteutetaan sittenkin!

- Minä haen grillin vanhalta tuvalta ja pengon Tehtaan varashtoista jouluvalot, lupasi Tane ja puki takin päälleen. K-kauppias lupasi grillimakkarat ja lisäksi vakuutti Tehtaanjohtajalle, että ruokatarvikelähetys toimitetaan ovelle asti. Rouvan ei tarvitse muuta kuin tilata verkkomyynnistä. - Vielä ehtii, lohdutti kauppias ja kiiruhti takaisin kauppaansa, jossa joulukiireet painoivat päälle.

Etäyhteden päässä oleva Arkkitehti lupasi Rouvalle ylimääräisen rollaattorinsa ja lisäsi, että laittaa mukaan isoäitinsä perintönä saadun, kauniin virkatun hartialiinan lämpöä tuomaan.

-Katsokaash pojat, mitä keksin, iloitsi Tane. Mukanaan oli paitsi tähtivalot ja grilli, myös puu. -Nyt on niin, että kuushta en enää löytänyt, mutta olen hyvin tietoinen, että nyt on muotia ripustaa korishteet puihin. Eikösh ole hieno?

-Kyllä minä autan sitten siivouksen loppuun, huikkasi Kondiittori, ja voin samalla valmistaa Rouvan joulupöydän. Lähti siitä samasta tamppaamaan mattoja, mikä työ oli eilen jäänyt tekemättä. -Olipahan matot ehtineet hyvin tuulettua, tuumi kun aloittti työn, jossa ei kauaa aika mennyt.

-Minä voin koordinoida Villa Charlotten pihavalot, lupasi Pankinjohtaja. Pyysi samalla Tehtaanjohtajaa parikseen ja siitäkös johtajan ilme kirkastui. Nimittän vaimokullan tärkeä jouluperinne on vuosia ollut pihan tonttumajan pystytys ja koristelu.

Näin soljuivat miehiset järjestelyt. Kun kaikki oli valmiina, makkarat grillillä ja koristeet esillä, saatettiin Villa Charlotten Rouva paikalle. Rollaattorin kanssa hän selvisi hyvin oman arvokiinteistönsä kivijalassa olevaan kortteliravintolaan.  Hiukan katseli ensin tapansa mukaan kriittisesti tilannetta. Halloweenin jäljiltä baaritiskillä oli vielä outo ilmestys. Huomasi sitten kyyneltyvänsä. 

-No mitä tuumit kultaseni, kysyi Villa Charlotten isäntä vaimokullaltaan, joka sai makkaran voipaperiin käärittynä. Sinappi oli väkevää ja hyvää. 

-Kyllä minun pitää nyt sanoa, että tämä joulu jää mieleen. Että näin olette nähneet vaivaa ja kaikki on niin kaunista (katseli ympärilleen ja huomasi hyväksyvänsä jopa joulupuun).

-Onhan ystävällisyys ja toisten huomiointi parasta maailmassa, lisäsi. Pyydätkö Baarinisännältä minulle glögiä, tällä kertaa saa olla hiukan terästetty. 

Olikin hyvä juoma se.

Näin soljui aatonaatto. Laulettiin yhdessä, juteltiin ja nautittiin ystävien läsnäolosta.

                                                     Hyvää joulua!

Joulupuu on rakennettu - Omatoimikalenteri luukku 24

  Villa Charlotten Rouva valmisteli kiireissään lähtöä kivijalan kortteliravintolaan (Rouvan näkemys kulmakunnan kuppilasta). Baarin Isäntä oli häntä lähestynyt ajatuksella, että kutsutaan koko naapurusto viettämään  turvavälijoulua kapakan (muiden kuin Rouvan näkemys tästä kuppilasta) edustalle. Koska kyseessä on Villa Charotten arvokiinteistön kivijalassa sijaitseva anniskelupaikka, oli hyvä pitää omistaja tietoisena suunnitelmista. Samalla oli kysytty Rouva vinkkejä tilaisuuden dekoreeraukseen - siitäkös hän oli mielissään!

Pitsilinnan K-kauppias oli luvannut herkkuja grilliin, ja talonmies Tanen mukaan luvassa onkin kunnon makkaraa ja tietysti kunnon juomia.

Villa Charlotten Rouva oli heti asiasta tiedon saatuaan hankkinut ulkotulen, joka hänen mukaansa korostaa arvokiinteistön kortteliravintolan piha-alueen omintakeisuutta parahultaisesti. Pankinjohtajan Rouvan, Kirjastonhoitajan, K-kauppiaan vaimon ja Galleristin kanssa he pitivät etäaskarteluiltoja ja tekivät havuista "joulupalloja", joita kertyikin  suuri määrä. 

Ne päätettiin antaa kaikille paikalle tuleville lahjaksi. Niille jotka eivät enää jaksa tulla ulos, kuten Anni, entinen lääkintälotta, jouluinen havupallo vietiin kotiovelle asti jo aatonaattona. Siitä huolehti Opiskelijanuoriukainen, joka vuokranmaksuksi tekee töitä Huikka ja Kulauksen musisoivana tiskarina. Tänä jouluna hän toimii erinäisten asioiden ja myös Take Away pika-annosten kotiinkuljettajana. Baarin Isäntä on nimittäin kehittänyt oivallisesti baarin aukioloa tukevia toimia, kuten makkaraperunoita ja wingsejä. Niitä voi tilata toimitettavaksi ellei paikan päällä nauttimaan ehdi. Niiden avulla Huikka ja Kulaus luokitellaan  ruokaravintolaksi. Näin tehden aukioloa ja asiakasmääriä säädellään ihan eri tavalla kuin jos olisi tarjolla vain nestemäistä  ravintoa.

Kyllä Baarin Isäntä tietää!

Sinappipurkki jo odottaa makkaraperunoita.

Juomia on varattu riittävästi.

Kohta grilli laitetaan kuumenemaan.

Joululauluja ei jukeboxisssa ole, mutta ei se haittaa. Rouva oli etukäteen pyytänyt Galleristia johtamaan yhteislaulua. Luvassa on ainakin "Joulupuu on rakennettu".

Näin sujui jouluaatto ulkona turvaväleistä huolehtien. Kaikilla oli saapuessaan maskit. Tiskillä ja pöydillä ja myös ulkona penkeillä oli käsidesiä. Penkeillä istuttiin etäällä mutta kuitenkin saatiin jutustella. Juomat tarjoiltiin tiskiltä, mutta tiskille ei saanut jäädä olemaan. Juomat nautittiin ulkosalla. Ja vain yksi henkilö kerrallaan haki juomaa. Tiheimmin siellä näkyi käyvän Tane. Piti kuulema ehtiä "nauttimaan" ennen kuin lähtee kotiin viettämään aattoa kissojen seuraksi.

Ai niin - taloyhtiö tarjosi myös aattosaunan.

Hyvää joulua! 

Joulun downshifting - Omatoimikalenteri luukku 23

 - Kuulkaas pojat, sanoi Tane aamupäivän  myönteisessään ja kohotti kulmakarvaansa näkäräisen toivosssa. - Minulla on idea. Kun meitä nyt voidaan pitää ikään kuin perheenä eli olemme jatkuvashti tekemisishä keskenämme, niin eikö se  ole tulkittavishsa niin, että saamme viettää tämän aatonaaton illan yhdessä. Mehän olemme täällä joka päivä. Täällä tarkoitti korttelikapakka Huikka ja Kulausta.

Yhteisymmärryksen nyökytysrivi baaritiskillä. Paikalla olivat Tanen lisäksi Opiskelijanuorukainen (vissy- linja, muutama Take Away -kuljetus odotti) ja Baarin Isäntä. Paikalla olivat myös Villa Charlotten Tehtaanjohtaja ja Pitsilinnan Pankinjohtaja "koiranulkoilutuslenkillään" , mutta seuraava ajatus ei heitä koskenut, kas kun heitä ei ihan perheenjäseniksi voinut laskea.

- Mepä pojat vietämme tämän myöhäisillan ja yön donwshifting -tyylin ja lähdemme Villa Charlotten Rouvan perintömökille. Olin siellä juuri eilen käymässä ja totesin, että sinne kun laittaisi tulen pesään, niin johan lämpiäisi. Grillikin on kunnossa, ei tarvita kuin hiilet ja makkaraa, katsoo  tietävästi Baarin isäntään, jolla on muutenkin jouluhankinnat meneillään. 

-Näin tapahtuu, kuului yhdestä suusta.  - Saunakin saadaan oikein vanhan ajan tyyliin.

-Laitapash auto käyntiin, totesi Tane Opiskelijanuorukaiselle. - Me lähdeme nyt laittamaan vanhaa tupaa kuntoon ja viedään sinne jotain joulukrääsää. Jokaiselle makuupussi on myös tarpeen. Ota myös yksi makkarapaketti, niin kokeillaan grilliä samalla. Illalla on sitten helpompaa, kun on kerran prasua jo poltettu. Shoitan vielä Villa Charotten Rouvalle ja mainitsen, että teen tupatarkastuksen, tekee vaikutuksen rouvaan, jolla käshittääkseni on nyt kädet täynnä työtä aattospektaakkelin kanssa, kuten hän huomista aaton taloyhtiön tilaisuutta kutshuu.

Eikö muka miehinen mies ymmärrä koristelua? Tane tiesi, mistä etsiä ja nopeasti oli vanhaan tupaan luotu ikkunalaudalle joulua. Maisema kuin kesällä, ei lunta tippaakaan, mutta se ei miesten touhuja haitannut.

(Kuvaa klikkaamalla näkyvät jouluaarteeni, itse tehty Tuomaan risti ja lahjaksi saatu kynttiläasetelma)

-No niin, vedet sisään, tuli peshään ja lattialta suurimmat pois. Kun grillin siirtää ulos, niin löytyy tilaa kahdelle nukkujalle, makuupussit ovat siihen hyvät, puhui Tane.

-Minä voin nukkua saunan tuvassa, totesi Opiskelijanuorukainen vesiä saunaan kantaessaan. Laittoi myös tulen pesään, jotta kylmillään ollut sauna sitten illalla lämpenisi paremmin.

Huomasi siinä ongenkin.  - Pitääkin koittaa kalaonnea siilä aikaa kun Tane virittelee tuvan hellaa ja grilliä...

Pikkuinen saunaboxi on valmistunut vuosia sitten, se kuuluu enismmäisiin ikinä tekemiini roombox-töihin (Mummonmökki-sarja). Silloin pohdin, uskallanko tilata ison Pitsilinnan, jonka sisätyöt oli suunniteltu itse tehtäväksi. Ikään kuin harjoittelin pintojen tekemistä. 

Huomasin, että tykkäsin. Pitsilinnan tilaus oli selvä ;)

Näin soljui aattonaaton päivä. Miehinen siivoilu ei paljoa rasittanut. Kun nähtiin, että sauna ja  tuvan hella vetivät hyvin, koemaistettiin vielä grillattu herkku, ryynimakkara. Sitten lähdettiin takaisin tekemään loppuiltaa ja yöpymistä varten tarvittavat pakkaukset.

Olikin hieno ilta -  ehkä joskus siitä sitten enemmän.

Vappu on työn juhla

Ainakin Tanen mielestä, jolla oli Pitsilinnassa uusi urakka meneillään. K-Kauppiaan keittiöremontti oli vihdoin aloitettu ja Tane oli siinä  päällysmiehenä omasta mielestään mukana avustamassa ja toteuttamassa jätteen jalostustyötä. Oli niin tai näin, ihan vapuksi ei keittiötä valmiiksi saatu.

(Keittiön suhteen olen vielä hivenen epävarma - mihin seinälle kaikki sijoittuu - mutta hiljaa hyvää tulee...)

- No niin pojat, totesi Tane, kun oli toimittanut Tehtaan varastosta vanhan jääkaapin oletetulle paikalleen. -Tästä  sitten päästäänkin jatkamaan miehissä asiaan kuuluvaa juhlintaa. Mahtaakohan K-kauppiaan vaimo nyt tyytyä vapun ajan tähän tilanteeseen, pohti kun korkkasi oman käsityksensä mukaan talkoojuomaksi tarkoitetun juomapullon.

Olipa miekkonen niin hyvin varaustautunut tulevaan juhlaan, että oli ottanut yo-lakkinsakin mukaan. 

-Tuokin kaappi pitäisi kiinnittää jonnekin,  mutisi, mutta ei enää muistanut, mitä sen suhteen oli ohjeita annettu.

-Kyllähän tätä keittiötä jo nyt voi käyttää, mietti siinä ja kokosi varusteensa ("sima", yo-lakki). Ei pannut merkille tämä janoinen mies, että K-kauppiaan vaimon reitti jääkaapille oli tukossa, koska vanha vitriinikaappi jäi niille sijoilleen...

(Puutelista: jääkaappi, jonka mietin olevaksi likempänä 50-luvun näköä (Smeg?) ja tarvittavat hyllyt. Mutta hiljaa hyvää tulee. Nurkassa oleva korkea kaappi on ns valmiskeittiöstä (Miele), jonka olen hajasijoitanut osaksi Arkkitehdinkin kotia. Tämä lienee enempi tavallinen kaappi, mutta olkoon hetken aikaa jääkaapin virkaa tekemässä. Helppo kokeilla keittiön kaapistojen sijoittamista sen avulla. - Valaistuskin tulee, kunhan velimies ehtii paikalle).

-No niin, pojat hykersi Tane, kun astui liki olohuoneeksi muodostuneeseen korttelikapakan lämpöön.

Baarinisäntä oli varustautunut hyvin tulevaan juhlaan. 

-Täältä ei pojat juoma lopu, totesi Tane ja asteli kohti baaritiski. Nosti kulmakarvaansa ja sain olusen lisäksi rinnalle näkäräisen. - Eikös pojat laiteta peli pystyyn, ehdotti ja nyökki kohti biljardipöytää samalla kun pyyhki olutvaahtoa huuliltaan.

 Iltaa varten oli varustauduttu kunnolla myös ohjelmallisesssa mielessä. Opiskelijanuorukainen oli kasannut tuttavapiiristään pienen bändin ja varusteet odottivat: paikan piano, haitari,  tuolilla pianon edessä käyrätorvi ja pianon  päällä trumpetti. Johan sukeutuu ilta!

Huikka ja Kulaus alkaa hiljalleen täyttyä - kulmakunnan "talonvahti", rollaattorilla liikkuva vanha rouvakin tulee paikalle. Muuten hän ei välittäisi mokomasta, mutta "jonkunhan pitää vahtia". 

Tunnelma on mitä odottavin - jukeboxi soi ja sorinaa riittää...

Mukavaa vappua blogissani piipahteleville!