Halloween vavisuttaa

 Kyllä tässä nyt kestämistä taas, totesi Villa Charlotten Rouva. Arvaan, että on ollut se Tane asialla.

Puolisonsa oli tavan mukaan tullut keittiöön suorittamaan illan tarjoilun koemaistamista. Taitaa olla turha toivo, sillä vaimokulta oli tyrmistyneenä unohtanut kattaa keittiöön kahvikupit.

KUULITKO SINÄ, sanoi Rouva ponnekkaasti ja veti miestään hihasta talon ulko-ovelle.

Katso nyt! Minun arvokiinteistöni pihalla on - MIKÄ - siellä on m o o t t o r i p y ö r ä. Ja mikä siinä istuu? Sano minulle mikä siinä istuu?

NÄETKÖ SINÄ? 

Tämän pahemmaksi ei tilanne voi tulla, totesi Herra ja muisteli  kaihoten keittiön pöytää, jossa oli sangen herkullinen koemaistatusasetelma. Mutta ei kahvia.

Nyt on parasta hoitaa tilanne "kotiin", totesi Herra mielessään. 

Kuulehan nyt vaimokulta, mitäpä jos minä menisin etsimään Tanen ja pyytäisin häntä hoitamaan tuon moottoripyörän vaikka Huikka ja Kulauksen edustalle. Siellähän on järjesteillä perinteinen Halloween-ilta ja siihen varmaan Tanekin on tuon tarkoittanut. Otan Töpsyn ja Tapsun samalla mukaani, saavat ulkoilla.

Lähti siitä sitten niiltä seisoviltaan hoitamaan asiaa. Soitti samalla ystävälleen Pankinjohtajalle pyytäen tätä mukaan happihyppelylle.

Tietäähän sen, mitä sitten tapahtui. Huikka ja Kulauksen järjestelyjen äänet kuuluivat ulos asti. Varmuudeksi päätettiin mennä sisälle Tanea etsimään. 

Täällähän on dekoreeraus jo liki valmista, totesivat ja etenivät määrätietoisesti baaritiskiä kohti. Siellähän se Tanekin oli. Näytti jo rentoutuneen päivän touhuista. Ilahtui Herran ja Pankinjohtajan saapumisesta niin, että kohotti kulmakarvojaan lisäjuomaa saadakseen. Siinä sitten neuvoa-antavien äärellä saatiin sovituksi myös moottoripyörän siirtämisestä.

Sillä välin kotona Villa Charlotten Rouvakin ehti rauhoittua ja katseli tyytyväisenä Halloween-kattaustaan. Rouva ei Halloweenistä perusta ja niinpä pöytä onkin aistikkaasti katettu. Illalla saadaan vieraat. Ja nyt menen keittämään mieskullalle hyvät esimaistelukahvit.

Joulun downshifting - Omatoimikalenteri luukku 23

 - Kuulkaas pojat, sanoi Tane aamupäivän  myönteisessään ja kohotti kulmakarvaansa näkäräisen toivosssa. - Minulla on idea. Kun meitä nyt voidaan pitää ikään kuin perheenä eli olemme jatkuvashti tekemisishä keskenämme, niin eikö se  ole tulkittavishsa niin, että saamme viettää tämän aatonaaton illan yhdessä. Mehän olemme täällä joka päivä. Täällä tarkoitti korttelikapakka Huikka ja Kulausta.

Yhteisymmärryksen nyökytysrivi baaritiskillä. Paikalla olivat Tanen lisäksi Opiskelijanuorukainen (vissy- linja, muutama Take Away -kuljetus odotti) ja Baarin Isäntä. Paikalla olivat myös Villa Charlotten Tehtaanjohtaja ja Pitsilinnan Pankinjohtaja "koiranulkoilutuslenkillään" , mutta seuraava ajatus ei heitä koskenut, kas kun heitä ei ihan perheenjäseniksi voinut laskea.

- Mepä pojat vietämme tämän myöhäisillan ja yön donwshifting -tyylin ja lähdemme Villa Charlotten Rouvan perintömökille. Olin siellä juuri eilen käymässä ja totesin, että sinne kun laittaisi tulen pesään, niin johan lämpiäisi. Grillikin on kunnossa, ei tarvita kuin hiilet ja makkaraa, katsoo  tietävästi Baarin isäntään, jolla on muutenkin jouluhankinnat meneillään. 

-Näin tapahtuu, kuului yhdestä suusta.  - Saunakin saadaan oikein vanhan ajan tyyliin.

-Laitapash auto käyntiin, totesi Tane Opiskelijanuorukaiselle. - Me lähdeme nyt laittamaan vanhaa tupaa kuntoon ja viedään sinne jotain joulukrääsää. Jokaiselle makuupussi on myös tarpeen. Ota myös yksi makkarapaketti, niin kokeillaan grilliä samalla. Illalla on sitten helpompaa, kun on kerran prasua jo poltettu. Shoitan vielä Villa Charotten Rouvalle ja mainitsen, että teen tupatarkastuksen, tekee vaikutuksen rouvaan, jolla käshittääkseni on nyt kädet täynnä työtä aattospektaakkelin kanssa, kuten hän huomista aaton taloyhtiön tilaisuutta kutshuu.

Eikö muka miehinen mies ymmärrä koristelua? Tane tiesi, mistä etsiä ja nopeasti oli vanhaan tupaan luotu ikkunalaudalle joulua. Maisema kuin kesällä, ei lunta tippaakaan, mutta se ei miesten touhuja haitannut.

(Kuvaa klikkaamalla näkyvät jouluaarteeni, itse tehty Tuomaan risti ja lahjaksi saatu kynttiläasetelma)

-No niin, vedet sisään, tuli peshään ja lattialta suurimmat pois. Kun grillin siirtää ulos, niin löytyy tilaa kahdelle nukkujalle, makuupussit ovat siihen hyvät, puhui Tane.

-Minä voin nukkua saunan tuvassa, totesi Opiskelijanuorukainen vesiä saunaan kantaessaan. Laittoi myös tulen pesään, jotta kylmillään ollut sauna sitten illalla lämpenisi paremmin.

Huomasi siinä ongenkin.  - Pitääkin koittaa kalaonnea siilä aikaa kun Tane virittelee tuvan hellaa ja grilliä...

Pikkuinen saunaboxi on valmistunut vuosia sitten, se kuuluu enismmäisiin ikinä tekemiini roombox-töihin (Mummonmökki-sarja). Silloin pohdin, uskallanko tilata ison Pitsilinnan, jonka sisätyöt oli suunniteltu itse tehtäväksi. Ikään kuin harjoittelin pintojen tekemistä. 

Huomasin, että tykkäsin. Pitsilinnan tilaus oli selvä ;)

Näin soljui aattonaaton päivä. Miehinen siivoilu ei paljoa rasittanut. Kun nähtiin, että sauna ja  tuvan hella vetivät hyvin, koemaistettiin vielä grillattu herkku, ryynimakkara. Sitten lähdettiin takaisin tekemään loppuiltaa ja yöpymistä varten tarvittavat pakkaukset.

Olikin hieno ilta -  ehkä joskus siitä sitten enemmän.

Vappu on työn juhla

Ainakin Tanen mielestä, jolla oli Pitsilinnassa uusi urakka meneillään. K-Kauppiaan keittiöremontti oli vihdoin aloitettu ja Tane oli siinä  päällysmiehenä omasta mielestään mukana avustamassa ja toteuttamassa jätteen jalostustyötä. Oli niin tai näin, ihan vapuksi ei keittiötä valmiiksi saatu.

(Keittiön suhteen olen vielä hivenen epävarma - mihin seinälle kaikki sijoittuu - mutta hiljaa hyvää tulee...)

- No niin pojat, totesi Tane, kun oli toimittanut Tehtaan varastosta vanhan jääkaapin oletetulle paikalleen. -Tästä  sitten päästäänkin jatkamaan miehissä asiaan kuuluvaa juhlintaa. Mahtaakohan K-kauppiaan vaimo nyt tyytyä vapun ajan tähän tilanteeseen, pohti kun korkkasi oman käsityksensä mukaan talkoojuomaksi tarkoitetun juomapullon.

Olipa miekkonen niin hyvin varaustautunut tulevaan juhlaan, että oli ottanut yo-lakkinsakin mukaan. 

-Tuokin kaappi pitäisi kiinnittää jonnekin,  mutisi, mutta ei enää muistanut, mitä sen suhteen oli ohjeita annettu.

-Kyllähän tätä keittiötä jo nyt voi käyttää, mietti siinä ja kokosi varusteensa ("sima", yo-lakki). Ei pannut merkille tämä janoinen mies, että K-kauppiaan vaimon reitti jääkaapille oli tukossa, koska vanha vitriinikaappi jäi niille sijoilleen...

(Puutelista: jääkaappi, jonka mietin olevaksi likempänä 50-luvun näköä (Smeg?) ja tarvittavat hyllyt. Mutta hiljaa hyvää tulee. Nurkassa oleva korkea kaappi on ns valmiskeittiöstä (Miele), jonka olen hajasijoitanut osaksi Arkkitehdinkin kotia. Tämä lienee enempi tavallinen kaappi, mutta olkoon hetken aikaa jääkaapin virkaa tekemässä. Helppo kokeilla keittiön kaapistojen sijoittamista sen avulla. - Valaistuskin tulee, kunhan velimies ehtii paikalle).

-No niin, pojat hykersi Tane, kun astui liki olohuoneeksi muodostuneeseen korttelikapakan lämpöön.

Baarinisäntä oli varustautunut hyvin tulevaan juhlaan. 

-Täältä ei pojat juoma lopu, totesi Tane ja asteli kohti baaritiski. Nosti kulmakarvaansa ja sain olusen lisäksi rinnalle näkäräisen. - Eikös pojat laiteta peli pystyyn, ehdotti ja nyökki kohti biljardipöytää samalla kun pyyhki olutvaahtoa huuliltaan.

 Iltaa varten oli varustauduttu kunnolla myös ohjelmallisesssa mielessä. Opiskelijanuorukainen oli kasannut tuttavapiiristään pienen bändin ja varusteet odottivat: paikan piano, haitari,  tuolilla pianon edessä käyrätorvi ja pianon  päällä trumpetti. Johan sukeutuu ilta!

Huikka ja Kulaus alkaa hiljalleen täyttyä - kulmakunnan "talonvahti", rollaattorilla liikkuva vanha rouvakin tulee paikalle. Muuten hän ei välittäisi mokomasta, mutta "jonkunhan pitää vahtia". 

Tunnelma on mitä odottavin - jukeboxi soi ja sorinaa riittää...

Mukavaa vappua blogissani piipahteleville!

Kalavale

-Missä se Tane nyt on, ihmetteli Villa Charlotten Rouva Herralle, jonka aamupala uhkasi tärvääntyä. Täällä piti minun oleskelutilan ovenpieli korjata.
-Hppmnh, köhäisi Herra ja nielasi hyvän rieskaleipänsä loppuun. - Luulen, että Tane on lähtenyt tupatarkastukselle sinne Downshifting -tuvallesi. Kuulin eilen, kun piipahdin Huikka ja Kulauksessa (Rouva nosti kulmiaan tässä kohtaa), että  varauskirjassa on joku polttariseurue. Meinaavat viettää aikaa ns alkeellisissa miehisissä oloissa. Ja kalastaakin ovat luvanneet.

 -Eipä ole sitten sillä porukalla puuhamisesta puutetta, mietti Herra eikä kertonut vaimokullalle, että oli luvannut toimittaa paikalle ihka uuden lämpöpumpun, kunhan vain Tane ja Opiskelijanuorukainen selviäisivät asennuksesta.
-Saisinko vielä kahvia?
Rouvan  ilme lientyi ja hän alkoi olla tyytyväinen ja kaatoi kahvia lisää.
-No onhan tuo hyvä, että minun liikeideani kantaa. Mitenkähän siellä pärjätään näin talvipakkasilla, tuumiskeli ja katsoi mittariin, joka näytti -20 celsiusta.
-Onpa tänään aamulla hyvää kahvia ja mukavaa rieskaa, Herra muutti puheenaihetta. -Kyllä siellä pärjää, kun laittaa lämmöt pesään, lisäsi ja alkoi olla valmis Tehtaalle lähtöön.
-Taitaa kaivon vesi olla aika jäistä, totesi Rouva ja jäi miettimään, josko pitäisi lähteä paikan päälle tilanne tarkistamaan.

 Sillä välin Tane ja Opiskelijanuorukainen valmistelivat tupaa, joka alkoi hiljalleen sulaa talvihorroksestaan.

-Siivousta varmaan hiukan pitää tehdä, mietti Tane, jolla oli into piukassa. Olipa miekkonen valmistanut ongenkin seurueen iloksi.

-Villa Charlotten Herran lupasi lainaan akkutoimisen kairan, eli pääsemme kyllä jään läpi paitsi onkimaan, myös pilkkimään. Pitääkin käydä kotona, siellä varastossa on pilkkionkeni. 

 Näin soljui aamupäivä iloisissa merkeissä. Päättivät vielä käväistä "ihan vaan yhdellä" Huikka ja Kulauksessa, josta Baarinisäntä toimittaa polttariseurueelle syötävät ja juomat. Ei tarvitse kuin lämmittää - ja juomisen suhteen ei koskaan puolia tule. Ei ainakaan jos Tane on ohjaimissa.

Aatto tulee - oletko valmis?

-Tämä sinun pitää nähdä, tohkotti Villa Charlotten Rouva keittiöstä Herran aamupalaa häiriten.
-Mitä ihmettä nyt, minulla on tässä aamiaiseni ja lehden luku, yritti Herra, mutta Rouva veti häntä alakertaan siihen tahtiin, että oli parempi jättää joulunaluskinkkuleipä sikseen ja luottaa siihen, että voisi palata takaisin.
- KATSO NYT, mitä se Tane on keksinyt, puuskahti ja osoitti Rouvan perinnteisen joulumajan likeisyydessä sijaitsevaa, asuntovaunuksi juuri ja juuri tunnistettavaa kopperoa.
-Tämä on kuulema Tanen  s i e l u n k u m p p a n i n, jonkun roudarin vaunu. Galleriassa kuulin, että on jotain joulusirkusta pyörittämässä... tämä hyväkäs on pyytänyt Tanelta lupaa tuoda vaunu Huikka ja Kulauksen jouluglögipisteeksi. - Ja nyt se pesee pyykkiä minun arvotontillani!

-Krhmm, mutisi Herra pyrkien olemaan asiaan kuuluvasti vakava, vaikka tosiasiassa oli eilen ollut Huikka ja Kulauksessa juuri tuota lupaa antamassa. Oli nimittäin  iltakävelyllään Töpsyn ja Tapsun (Rouvan koirat)  kanssa törmännyt Pankinjohtajaan ja siinä sitten juteltuaan päättivät mennä naukkasemaan glögit, kuten aina ennen joulua ovat tavanneet tehdä.

-Nooh, vaimoseni, eihän tuo niin paha asia ole. Katsohan, siitä voi tulla vaikka uusi jouluperinne sinulle, jos pääset hiukan vaikuttamaan tuon vaunun ulkoasuun. Sinähän olet tunnetusti hyvä dekoreeraamaan. Sinullahan voi ensi vuonna olla suunnitellutsti glögitarjoilu tuosta vaunusta ja sen jälkeen voit olla varma, että ihmiset puhuvat siitä pitkään... Eikös nyt ole retroilu muodissa, heitti vielä kehiin toivoen, että vaimokulta rauhoittuisi.

-No taidat olla oikeassa, kun asiaa tarkemmin ajattelen, tuumi Rouva selvästi lientyen. Minun pitääkin katsoa heti sillä silmällä, että voisiko tilanetta jo täksi jouluksi pelastaa mitenkään...
Lähti siitä samasta peräti tervehtimään ROUD-ARIA ja osoitti pyykinpesulle ja -kuivatukselle paremman paikan talon takanurkalta.

 Näin saatiin rauha taloon, Herra saattoi huokaista ja palata takaisin kinkkuvoilevan ääreen. Kinkku oli paistettu eilen ja siitä perinteen mukaan sai aamulla sitten leivän päälystä, mitä elettä Herra arvosti   suuresti.

 Myös ROUD-ARI oli tyytyväinen. Sirkus oli ansaitusti joulutauollaan ja hän oli päässyt asustamaan peräti arvotalon tontille, likelle paikallista kortteliravintolakapakka Huikka ja Kulausta.

Näillä mietoksin hän lähti makkaransa syötyään vanhan ystävänsä Tanen kanssa jouluoluselle.

Tasakatto?

-Kyllä meidän nyt kelpaa, touhotti Villa Charlotten Rouva, kun mietiskeli jo tulevaa pyhäaikaa. Arkkitehti oli luvannut piirtää uuden uimakopin tuota pikaa ja oli lisäksi painottanut, että urakkaan tulisi kiinnittää kunnolliset rakennusmiehet.
-Sitä odotellessa minun onkin mukava miettiä uimakopin tekstiilejä, porisi Herralle, joka nautti Pitkäperjantain rauhasta aamukahviaan juoden.
-Onko sellaisessa kopissa tekstiilejäkin, kysyi ennen kuin tajusi erheensä.
-TOTTA KAI, et kai sinä kuvittele, että minun uimakopissani olisi vain koukkuja ja joku rahi, jolle vaihtovaatteet laitetaan, sanoi tomerasti.
Herralle alkoi valjeta. Taisi olla niin, että siitä kynästä piirros tulee muistuttamaan enempi rantahuvilaa kuin koppia... Ei kuitenkaan halunnut pilata rauhaansa, johon liittyi mukavalla tavalla kutkuttava lampaanpaistin odotus.
-VOI HYVÄNEN AIKA, MITÄ TUOLLA OIKEIN TAPAHTUU, kuului alakerrasta. Tule HETI katsomaan, mitä meidän pihalle on tuotu. Nyt on koko Pääsisäiseksi hankkimani  narsissi-istutus tärvelty. Ja mitä nuo kaikki ihmiset oikein katsovat?
Menivät ovelle ja näky oli kieltämättä kiintoisa.

Leikkasin kolmiot päädyistä pois. Löysin Bilteman laudasta aikanaan tekemäni mustan lauta-alusen. Näyttää ikään kuin kiinalaiselta katolta, sen verran on mennyt kuperaksi?

Parhaalla paraatipaikalla oli mökkösen lisäksi Tane Opiskelijanuorukaisen kanssa. Näyttivät tyytyväisiltä aikaansaannokseensa.

-Hyvää pääshiäistä, toivotti Tane - miekkonen ei tainnut tajuta, miten vakavasta asiasta oli kyse.

-Thoimme tämän työmaaparakikhsi shiunatun tuvan tähän, jotta enhsi viikolla pääshtään Rouvan pihaa laittamaan. Khuulin, että shiihen saa hankkia mikron ja jääkhaapin. Haemme ne Tehtaan varashtosta, lisäsi vielä.

-Vai haette, SEHÄN NÄHDÄÄN, tuumi Rouva mielessään, sillä hänellä alkoi olla asiasta vallan toinen käsitys.

Ovenpielten kauneutta, ks erityisesti vas puoli...

-Vaihdoimme kattoa matalammaksi, kuten she Arkkitehti ehdotti ja shiitä tuli ihan hyvä. Löysimme vanhan lautakatonkin shiihen.

-NYT RIITTÄÄ. Tane on nyt ihan hiljaa ja POISTUU tontiltani, totesi Rouva jäätävästi. Siinä väistyivät muutkin pihalle kertyneet.

-Kukkani on tärvelty ja mitä Pääsiäisvieraani ajattelevatkaan, kun näkevät tuon keskellä pihaa.

Mitähän seuraavaksi tuunaan tästä - kavennan kattopalaa?

-Annahan nyt olla kultaseni, toppuutteli Herra, jota tilanne alkoi hymyilyttää. Mitä Pääsiäisenä voisi olla muuta kuin jotain näin skpektaakkelimaista? Aika tylsää itse asiassa.

Katsoi samalla Tanen loittonevaa selkää - päätti siinä samalla hieman myöhemmin seurata miestä kortteliravintolan lämpimään syleilyyn, kunhan vaimo ensin rauhoittuisi.

-Eihän tuo onneksi tarvitse kuin kuljetusauton ja se saadaan hyvinkin pois silmistä. Tänään ei kuitenkaan autoja taida saada. Annetaan Pääsiäisrauha myös Tehtaan Varastopäällikölle  eikä pyydetä siirtoa hoitamaan.

-JA TUOKIN VIELÄ, tikkaat jätetty kenolleen, huomasi Rouva, jonka mieliala ei  millään meinannut lientyä. 

-Nyt minä soitan Pankinjohtajan Rouvalle, Galleristille ja K-kauppiaan Rouvalle ja keitän kahvit. Mietimme yhdessä, miten sen uimakopin sisustan. Voisin itse asiassa ajatella rannalle kesäkauden avajaisia niin, että uimakoppia saisi siinä samalla ihalla. Minulla on hyvää rahkatorttua. Ja taidan tarjota lasillisen hyvää viiniäkin.

-Jo alkoi kuulostaa entiseltään, totesi Herra ja  nyökytteli vaimokullalleen.

-Minä katson, että tuo koppi tulee jollakin tavalla sujetuksi. Parempi että sinne ei pesiydy mitään ylimääräistä väkeä, totesi ja sai vaimoltaan hyväksyvän nyökkäyksen.

Lähti sitten kohti Huikka ja Kulausta. Sieltä ainaa löytyy joku, joka auttaa Lainapeitteen kansssa... Tane vähintäänkin, mietti mielessään. Päätti siitä vielä soittaa Pankinjohtajankin aperitiiville ennen illallisen lammasta.

Pääsiäiskatastrofi

-Nyt on minun Pääsiäiseni pilalla, parahti Villa Charlotten Rouva, kun Herra tuli kotiin. Minun piti valmistaa Downshifting tupani kevätkuntoon ja nyt en kertakaikkiaan pysty tekemään mitään.
Herra tajusi heti tilanteen surkeuden. Tuossa mielentilassa vaimokulta ei jaksaisi paneutua jääkaapissa odottavan lampaan paistin valmistukseen ja siitä taas puolestaan Herran Pääsiäinen pilaantuisi.
-No mitä nyt on tapahtunut, kyseli ja istahti vaimoaan vastapäätä keittiön pöydän ääreen.
-Uimakoppi. Uimakoppi. Sen piti olla elegantti rannan komistus ja mitä minä sainkaan? Olisi pitänyt kuunnella Arkkitehtia ja tilata kunnon piirustukset eikä luottaa. En kehtaa sanoa, että luotin taas siihen hirveään miekkoseen, Taneen,  ja hänen tuttaviinsa. Kaikki on  p i l a l l a , itkeä tillahti.
-Mennään nyt katsomaan tilanne,  lohdutti Herra ja laittoi kaiken peliin.
- Ei kai tilanne voi nyt niin paha olla. Astuivat sitten autoon ja  hurauttivat Rouvan perintömökin (Downshifting tupa, Rouvan bisnes, vuokrattava rentoutuskeidas) luokse.
- Nooh, yskähti Herra, kun näki (mielestään hökötyksen), mikä tilanne oli.

-Rannan rumistus mieluummin kuin komistus, totesi Herra, mutta piti mielipiteensä itsellään ja yritti löytää sopivat vuorosanat.
-No onpas hienot ikkunat, ovatko nuo sitä antiikkilasia, jota sinä olet säästänyt sopivaa kohdetta varten, kysäisi rohkaisevasti?

Elämäni ensimmäiset liivatteesta tehdyt ikkunat 

-No on, ja nekin  kiinnitetty ties miten, murehti Rouva, joka ei meinannut itkultaan rauhoittua.

Että sellaiset listat...

-Älähän nyt kultaseni,  lohdutti Herra,  katsotaan nyt kokonaisuus ja mietitään sitten. Eihän tästä nyt kannata lannistua.

Oven kun vielä tempaisen niin sitten on urakka tehty...

 Tiiliskivien päälle istutettu  koppi ei Rouvaa ilahduttanut. Tane ja apurinsa olivat häipyneet ja Rouva tiesi minne - Huikka ja Kulauksen Pääsiäisenaluslauluiltaa oli mainostettu lähikaupassakin.

Tästä piti tulla ulkohuussi Rouvan Downshifting -tuvan kaveriksi. Pintaan jotain rimaa ja maalia ja sitten sovittamaan paikalleen.

 -Mitä hirveitä vanhoja tapettejakin tuonne on laitettu,  huokaisi ja kiersi pienen tönön ympäri.

Siis miten nuo jiirit saa kohdilleen? Ja laudat kohdilleen?

 -Tanen mukaan kaverinsa on seudun paras listoittaja ja lupasivat minulle, että ikkunankehykset ja talon kulmat tulevat olemaan kulmakunnan kauneimmat.

Ni - yhden nurkan materiaalikin loppui kesken... ja mitkä saumat. 

Mutta tuo liivate on kaunista ikkunassa. Muuhun en ole ikinä liivatetta käyttänytkään.

Jo vain oli Herrakin sitä mieltä, että moista torppaa ei  voisi uimakoppina hyö tai edes huussina hyöyntää.

-Mitäs jos nyt menemme ja pyydämme Arkkitehdin iltapalalle ja kerromme murheet. Eiköhän hän osaa suunnitella sinulle sellaisen uimakopin, josta haaveilet. 

-Tuohan on mitä parhain työmaamiesten välipalapaikka, vedetään sinne sähköt ja vaikka mikro ja varastosta vanha jääkaappi, niin saavat miehet rakentamisen aikana siellä taukojaan viettää.

Jo kirkastui Rouvan mieli, ja kyyneleet olivat tipotiessään.

-Kyllä minun pitää sanoa, että ilman sinun näkemystäsi olisin monta kertaa  ollut ihan epätoivon suossa.

-Niinpä kultaseni, mietti Herra,  ja ilman sinun hankkeitasi olisi elämäni huomattavasti rauhallisempaa. Katsoi sitten vaimonsa onnellista hymyä ja totesi mielessään, että ilman vaimokullan hankkeita olis elämä myös paljon tyhjempää.

-Minä taidan tänään tehdä sitten sitä sinun lempimarinadiasi lammasta varten, touhotti Rouva jo liki entisellään.

Herran ilta ja huominen lammaspaisti oli pelastettu.

Aina sattuu ja tapahtuu

Arkkitehdin Puoliso heräili mukavasti nenää kutittavaan kahvintuoksuun. Mieli keveänä hän nousi ja meni kurkistamaan uuteen keittiöön, josta oli jo tovin kuulunut puuhastelun ääniä. Ensisilmäys paljasti tälle esteetikolle, että asialla oli mitä todennäköisimmin ollut se pahamaineinen, tosin äärettömän mukava miekkonen, uuden vuoden aaton uusi uttavuus Huikka ja Kulauksesta. Kärsivällinen kun on, ei alkanut moittia Arkkitehtia, vaan otti asian tavoilleen tyypillisen rauhallisesti, kun Arkkitehti toivotti hyvän huomenensa.
-Huomenta kultaseni, mitä tuumit, olemme saaneet täällä aika paljon aikaiseksi? Tässä sinulle aamun paras kupillinen ennen kuin  laitan hiukan purtavaa.
-No niin, katsotaanpas, tuumi Puoliso ja päätti olla pilaamatta aamuaan..

 -Näyttäkö nyt siltä, että laatat ovat loppuneet kesken, totesi ja maisteli kahviaan, jonka Arkkitehti aina suodattaa pannujauhatuksesta. Hyvää oli, onneksi, liennytti mieltä.
Havaitsi samalla, että  vastaisuudessa tarvittaisiin myös pelti/hormiyön asiantuntijaa, sillä tilatun liesituulettimen hormi oli aivan liian lyhyt.

-No niin taisi käydä, ja juuri tämä Italiasta tuomasi laatta  ei riittänyt. Ja kieltämättä, minä tilasin väärän mittaisen hormin. Tane, muistathan sen Tanen, oli ehtinyt laatoittaa tuon päätyseinän siten, että tuohon liesituulettimen alle ei sitä enää riittänyt. Ei kuulema ollut tajunnut, että liesituuletin tulee asennetuksi noin korkealle! Mitä ihmettä me nyt teemme? Ja minä kun olin niin iloinen, kun  työ eteni todella rivakkaasti.
-Älähän nyt hätäile, totesi Puoliso, eiköhän me keinot keksitä. Mutta syödään aamiainen ensin, eikös vaan?
Arkkitehti halusi kuitenkin esittää oman yllätyksensä, jota hän oli valmistellut salassa Puolisoltaan. Veti tämän kainaloonsa ja kuljetti yllätyksen äärelle:

- Noin, nyt voi avata silmät! Tadaam! Tässä sinulle oma lukunurkkaus! Voimme miettiä vielä taulut ja muuta tarvittavaa. Tuo tapetti ei ihan vastaa suunnitelmiani, koska tälle huoneelle oli aluperin ihan toisenlainen tarkoitus. Laitoin siihen nyt tuon sinun metsästysretkeltäsi tuomasi taljankin. Sopii hyvin, eikös vain?

Puoliso aukaisi silmänsä ja oli hetken aivan häkellyksissään - sitten kyynelehtien kiitteli Arkkitehtia, joka oli kaiken kiireen keskellä ensinnäkin vastannut  remonttiurakasta ja jaksanut vielä sen keskellä huomioida hänen  jo edesmenneen äitinsä jättämät rakkaat sohvan ja tuolin.

-Nyt me teemmekin niin, että otamme aamukahvimme ja valmistamasi aamupalan tähän takkatulen äärelle, sanoi ja halasi Arkkitehtia lämpimästi.

Niin tekivät.

Totetsivat sitten kuin yhdestä suusta aamupalan jälkeen keittiötilannetta tarkastaessaan, että vahingot eivät nyt ihan niin hirveän suuret olleet.

-Otetaan taas käyttöön suunnitelma B. Sen myötä saadaan sitten tuo valaistuskin korjattua, pitäähän liesituulettimen yhteydessä olla valot. Ja kodinhoitohuonetta pitää sitten suunnitella yhdessä, sanoi Puoliso, joka heistä oli se, joka huolehti pyykeistä ja muusta siivouksesta. Sen tilan pitää olla kunnollinen. 

Taustalla oleva ns kodinhoitohuone pitää miettiä uusiksi, se kun oli alunperin ajatuksissani keittiö. Sinne siis tulee vesioiste, ehkä tuo siinä nyt oleva perinteinen tiskiallas, kaapistoa, imuria, silitysnurkkaa jne - aina on siis haasteita!

Päätti kuitenkin olla rauhallinen, Arkkitehti kun heistä on se, joka nopeammin menettää malttinsa ja rohkeutensa, niin asiallinen kuin muutoin yleensä on. 

-Lähdetään nyt  asioille, tilataan lisähormi ja tutkitaan tuo valaistusjuttu. Lisäksi haluaisin makuuhuoneeseen mustaa Alvaria, lisäsi vielä hymy huulillaan. 

Tiesi, mistä narusta vetää, Arkkitehti kun vannoo "Alvarien" nimeen. Hyllymalli kuulema hivelee silmää.

Siitä alkoikin mukava päivä.

Niinhän se on - vaikeuksien kautta voittoon!

Keittiö etenee

Uuden Vuoden vastaanottotapahtumista on Huikka ja Kulauksen väellä itse kullakin oma käsityksensä. Yksi vahvimmista tuotti tulokseksi sen, että Tane ilmaantui Arkkitehdin asunnolle heti ensimmäisenä arkipäivänä.
-Huomenta, tässä sitten ollaan oikein miehissä. Otin sovitusti Opiskelijanuorukaisenkin mukaan, totesi tämä miekkonen intoa puhkuen astuessaan keittiöön.
-Jaha, mistäs aloitetaan, laatoitus näyttää olevan tekeillä ja sen perään keittiökoneiden kiinnittäminen, ruvetaas hommiin, osoitti Opiskelijanuorukaiselle.
Arkkitehti oli täysin ällikällä lyöty. -Mitä ihmettä olen mennyt sopimaan, pohti mielessään...
Seurasi kuitenkin perässä ja alkoi pelätä pahinta.
-No niin, nyt on laatat seinässä, pitää vaan saada ne kiinnittymään kunnolla, totesi Tane enemmän kuin rehvakkaasti ja asensi laattojen kiristykset paikoilleen.

 Kohta oli jo laasti kuivahtantut ja pyysi Arkkitehtia  katsomaan.

 -Näinkö oli tarkoitus?
Arkkitehti alkoi ihmetellä työn  a) sujuvuutta ja b) jälkeä, sillä kaikista varoituksista huolimatta laattarivistö näytti sangen mukiinmenevältä.
-Näyttää hyvältä ja uskon, että Puolisonikin asiantilan hyväksyy, mutta annetaan hänen nyt nukkua vielä. En herätä häntä nyt.
Tane vilkaisi Opiskelijanuorukaisen suuntaan tietävän näköisenä ja alkoi kiinnittää päätyseinän laattoja.
-Hyllyt vielä sinne päälle, pyysi Arrkitehti, joka alkoi jo olla aika luottavainen päivän urakan suhteen.

 -Hellan ja tiskoneen laitan seuraavaksi, puuhasi Tane, vaikka tiesikin, että lieden asennukset ovat vallakin ammattimiesten puuhia.

 -No ainakin toimii, iloitsi Arkkitehti. Pidämme Puolisoni kanssa näitä induktioliesiä erinomaisina ja tässä liedessä on kaikki tarvittavat ominaisuudet, myös kiertoilmauuni.

 -Astianpesukonekin toimii - tämähän käy kuin romaaneissa, totesi Tane ja otti omin luvin jääkapisssa havaisemansa olusen, toisen Opiskelijanuorukaiselle.

-Siellä nyt on toimiva keittiö, totesi lopuksi Arrkitehdille, joka katseli avokeittiötään jo melkein hymy huulillaan. Vielä olis yhtä sun toista tehtävää, mutta tilanne oli enemmän kuin lupaava.
-Haluan vielä miettiä noita Artekin hyllyjä eli ei nyt vielä lopullisesti kiinnitetä, totesi, kun  asentajakaksikko teki lähtöä.
-Kun saamme täällä kaikki kuntoon, olette tervetulleita meille illalliselle, kiitteli lopuksi.
Oikeassa elämässä:  tiskikone ja hella paitsi omaavat valot, myös pitävät sisällään ääniefektejä. En taida osata  laittaa viedota tähän, mutta koitan kuitenkin: