Joulukalenteri 2018: Luukku 7

Luukku 7

Pirjalle kiitos pikkujoulun ylellisestä ylläristä! 

Hienot munakennoista tehty mosaiikkitarjotin ja upeat hajuvesipullot!

Joulukalenteri 2018: Luukku 6

Itsenäisyyspäivänä paljastuu edelleen kerhon pikkujoulusta saamani pikkupaketin sisältö:

Katariinan valmistamat pikkiriikkinen kuusi ja suklaakonvehdit!

Hyvää Itsenäisyyspäivää blogissani piipahteleville!

Joulukaleteri 2018: Luukku 5

Tänään "herkutellaan" vielä kerhon pikkujoulun yllätyksillä. Sain emännänlahjana upean piparitalon, jossa on myös pienet led-valot. Kiitos kerhokavereille ja kiitos Ninnalle, jonka käsistä tämän on!

Tästä tulee joulun kahvipöydän koriste"

Joulukalenteri 2018: Luukku 4

Vietimme mukavan illan Raunistulan kerhon pikkujoulun merkeissä. Vaihdoimme paketteja ja illan aikana myös  arvottiin jokaiselle oma "luukku" eli pikkupaketti, jonka saa avata vasta kun ko  luukun numero osuu kalenterin päivään ;)

 Tästä paketista koituu iloa 8.12. !

Tässä kaikki illan aikana avatut "swapit" - jokainen toi yhden pikkupaketin tullessaan - ja mitä sieltä tulikaan:

                                                        Kyllä olikin mukava ilta!

Joukukalenteri 2018: Luukut 1-3

Ilokseni taas tänä vuonna jaan joulun aattokalenterin Malakoffien Annen / Salmen kanssa. Muuten piipahtelen blogissani ja lähestyn joulua omatoimikalenterin tyyliin. Mukana hyörivät Villa Charlotten ja Pitsilinnan väki.
Luukku 1

 Villa Cahrlotten Rouva on kattanut pikkujoulupöytänsä.  Kuusikin on jo sisällä ja terassikin sai tänä vuonna kuusensa.

Luukku 2

 Oman kodin Tonttuovi ei petä: Neiti Ekaluokkalainen jätti jopa kirjeen Tontulle!

 Luukku 3

 Vietimme Raunistulan nukkekotikerhon pikkujoulua 3.12. glögiä ja pipareita nauttien.

                Mukavaa joulunodotusta blogissani piipahteleville!

Oli ennen Onnimanni - ja nyt matkalaukussa!

Pääsin osaksi Marjatta Kurenniemen Oli ennen Onnimanni satua (julkaistu vuonna 1953), kun turkulaisen Päiväkoti Vilskeen johtaja Henna otti yhteyttä ja pyysi neuvoa siihen, mistä löytää nukkekodin kokoinen nukke, jolla olisi tarkoitus elävöittää päiväkodin lasten satutuntia. Oli hänellä mielessään myös jollakin lailla rakentaa tuo Onnimannin Metsän suloisin paikka...

Selvää on, että asia innosti heti... Pyysin odottamaan tovin... 

Hankkeeseen lähtivät mukaan lisäkseni harrastajaystävät Pirja Karjalainen ja Katri Suikki. Iloksemme Torniosta Anja Kurttio tarttui asiaan ja valmisti pikavauhdilla Onnimannin ja Valpuri Keijun. Ajatuksena meillä oli valmistaa Onnimannin Metsän suloisin paikka matkalaukkuun, jotta satua voisi lukea ja esittää  Päiväkoti Vilsken molemmissa rakennuksissa. Matkalaukun saimme Päiväkoti Vilskeestä.

                                  

Rakennesuunnittelusta vastasi Pirja, Katri loihti Onnimannin tuvan uunin, sängyn ja pöytäkalusteet ja verhot. Eija veisteli Bilteman tikut hirsiseiniin ja käytti kahtena urakkapäivänä minisirkkeliä enemmän kuin kyllikseen. Partiolaisten savuhajuisista sytykkeistä syntyi ovi, Bilteman tikuista pari hyllyä ja kevytvanerista kulmakaappi.

Mestän suloisimpaan paikkaan astutaan sivulta, edessä vasemmalla on pieni piha Katrin  hienojen kukkien ja ruohomaton somistamana. Rakennelman takana on paperitulosteena metsämaisemaa. Ikkunat ovat "feikkejä". Perustupa on koottu kevytvanerin päälle liimatuista "hirsistä"eli Bilteman tikkuja vuoltiin tähän tarkoitukseen. Kattoa ei ole, jotta päiväkodin yleisö näkee sisään paremmin. Laukun pohjalle liimattiin rakettitikkukehikko ja sen päälle liimattiin koko komeus. 

Tupa ylhäältäpäin - Onnimanni nukkuu isoäidin neliöistä tehdyn peitteen alla (Katrin käsistä).

Peruskalustus (uuni, sänky) on paikalleen liimattuja, myös sängynpeite. Liikuteltavina ovat pöytä ja tuolit (alla).

Pirjan tekemä hieno luettava kirja ja huom: Pirjan tyttärentyttären lahjoittama sulka, josta tuli sulkakynä...

Uuni on tuvan sydän.

Ovi sisältä päin katsottuna.

Oli ennen Onnimanni - sadussa kerrotaan Onnimannista, pienestä vihreähattuisesta miehestä, joka on hyvin kiltti. Onnimannilla on kyky parantaa kaikki metsän eläimet. Metsän suloisimmassa paikassa on pieni "sairasosasto", joka sängyissä pikkupotilaat voivat toipua. 

Sairastuvassa on pieniä sänkyjä, joissa on potilaita. Liimasimme nämä sängyt paikalleen, samoin niiden potilaat. Mukaan annamme pari ylimääräistä sänkyä, jos satua kerrottaessa niitä halutaan lisäksi käyttää.

Tämä potilas ei ole juuri tulitikun päätä suurempi.

Ja kaverilla siinä vieressä on "kärsässä" sideharsokääre...

Tuvan edustalla on piha-alue. Matkalaukun kansi muodostaa metsäalueen, jonka päälystimme vihreällä mattomateriaalilla. Kaikki puut ja pensaat ovat irrallisia ja matkaavat mukaan erillisessä laatikossa.

Tässä laukkumme valmiina matkaan. Etualalla näkyy Anja Kurttion valmistava hieno keinu. Luovutustilaisuus on Päiväkoti Vilskeessä perjantaina 7.9. klo 9.00. Taidamme tekijät jännittää sitä enemmän kuin Vilskeen lapset!

                                        

Hankkeesseen liittyy paljon mukavaa yhteistä puuhaa.  Päiväkotiin jo toimitettujen  tarvikkeiden joukossa on Torniosta saapuneet Onnimanni ja Keiju, lisäksi lukuisa määrä metsän eläimiä, mm Etana Etana Etana (sen valmisti Vilsken entinen eskarilainen Anna-tyttö!), siili, sisilisko, Katrin huovuttamat Varis ja Närhi ja monia muita, joita tätä kirjoittaessani en enää edes muista.

Katrin upea varis

Tästä kaikki alkoi

Anna-tytön (7v) Fimosta valmistamat hahmot.

Tapasimme hankkeen aikana kahteen kertaan ja teimme kumpanakin päivänä  töitä klo 10 -15. Noin kuukauden vienyt työrupeama tarkoitti itse kullekin sovittujen juttujen eteenpäinviemisen itsenäisesti kotona oman aikataulun mukaan sovitellen. Kerrassaan korvaamaton apu oli Messengeriin  perustetusta "Kolmen koplan" ryhmästä, jossa viestit ja kuvat risteilivät päivittäin.
                                                 - Tämä oli hieno projekti -
                                             - Tämmöistä pitää saada lisää -

Vintinsiivousta

Pitsilinnassa eletään kuumia aikoja. Helteitten aikana asukkaat ovat viipyilleet mökeillään. Joillakin kuitenkin tilanne on edellyttänyt pysymistä kaupungissa. Onneksi kyseessä on 1950-luvun kerrostalo  eli paksut seinät ja varsin viileänä säilyvä vintti. Talon uusimmat asukkaat, Arkkitehti ja Puolisonsa päättivät yhdessä Gallerisin kanssa tehdä vinttitarkastuksen.
-Ensinnäkin, totesi Galleristi, haluan että laitamme kanaverkkotollukan kaikkiin ilmastointireikiin, jotta pääskyset eivät tule sisään. Oletan että Tane ei sitä kuitenkaan ole "kiireiltään" tehnyt. Toiseksi, haluan kerrankin käyttää aikaa tarkastellakseni, josko löytäisin sieltä vaikka jotain Galleria Bastetiin sopivaa.
Jo vain lähdettin vintille, mukana kasvosuojus, vettä ja innokas mieli.
-Kyllä kannatti tulla, henkäisivät Arkkitehti ja Puoliso yhtaikaa. - Katso mikä aarre!

 Ja niinpä kertääntyivät kaikki kolme tämän merkillisen tuolin äärelle (Tane oli jo siivoustalkoissa sitä ihmetellyt ja yrittänyt kantaa roskiin, mutta  - onneksi - kaukonäköinen Villa Charlotten Rouva oli estänyt. Hän kun näki siinä potentiaalia oman arvokiiinteistönsä patiolle).

-Tässä on ilmiselvä  hooded chair, totesi sisustussuunnittelijana asiaan perehtynyt Arkkitehdin Puoliso. - Kuinka sattuikaan, juuri taannoisella Lontoon matkallani näin näitä Victoria ja Albert Muesossa.
- Tämä on kyllä esillepanon arvoinen, mikseipä oikein järjestettäisi konserttia asian kunniaiksi, innostui Galleristi ja käveli tuolia ympäri.
Päättivät sitten tarkastella vinttiä muutenkin, koskaan ei tiedä, mitä aarteita löytyy...

 

Vintti oli aika hyvässä järjestyksessä, koska taloyhtiössä oli vieraillut arvovaltaisen sisustuslehden toimittaja.

Vintti on As Oy Pitsilinna - Spetsborg Ab taloyhtiön kaikille avoin vintti.  Siivoustakoiden jälkeen siellä jopa pääsee kulkemaan.

Vintille olen sijoittanut "aarteita," joille ei juuri nyt ole varsinaista taloa/huonetta/asuntoa. Niitä voi tarvittaessa ottaa muuhun käyttöön, kun tarvetta tulee!

Ja tässä todella, Lontoon kesämatkallamme törmäsin viime viikolla David Kirknessin hooded chair -mallistoon. Riemullani ei ollut rajoja, kun oma 1:12 tuolini lopulta sai taustansa. Olen omani jostain nukkekotihuutokaupasta vuosia sitten ostanut, valitettavasti en enää muista, mistä. Minua kiehtoi sen malli ja materiaali.

Alla pari muutakin mallia ko taiturin kokoelmasta:

-Kyllä nyt saan tästä oivan uuden näytteille asetettavan kalusteen, iloitsi Galleristi ja ehdotti, että tarkastuksen jälkeen siirryttäisiin Galleriaan ja nautittaisiin lasit hemeilevää. Päätettiin kutsua paikalle myös Villa Charlotten Rouva, jolla voisi olla tiedossa, mistä ko tuoli oli vintille päätynyt. Olisi hyvä tilanne allakoida tuleva näyttely ja varata siihen myös musiikkiesitystä.