Ihan ruosteessa

Päätin ruostuttaa nukkekotiyhteisölle tutuksi tulleet ns Stockan puutarhakalusteet. Raunistulan kerholta otin lainaan aineen, jonka avulla tuo muunnos olisi hyvä tehdä. Kerholla Johanna jo mietti, että josko onnistuu, että ovatko kalusteet maalattuja vai joitenkin metallipinnotettuja. Minä tuumin että maalattuja taitavat olla. Kuinkas sitten kävikään?

Kohteet: aurinkovarjo, karsina,  puutarhaakaari, ämpäri, lapiota, haravaa, 

pikkuinen kukkapolkupyörä, penkki.

Ruostutusaine:

Ensimmäinen käsittely:

Mahtaako sittenkin Johannan arvio olla oikea?

Seuraavan kohteen maalasin ihan suosiolla tavallisella askartelumaalilla...

Sitten keitin kahvit. 

                                           Eka kierroksen kuivumista odotellessa.
Osaako joku sanoa, että onko kokemusta näiden kalusteiden pinnasta? Onko se maalia vai pitääkö todella maalata ensin ja vasta sitten käyttää tuota ruostutusainetta? Sen käyttöön tarvitaan muuten ominaisuus, jota minulla ei ole: kärsivällisyyttä.

100 päivää ilman nukkekotihankintoja: 61-77/100 - Onnea ylioppilaille ja heidän läheisilleen!

Sekakuoro Hengarien repertuaariin kuuluu myös ylioppilaskevään laulut.

                                    Kuvassa Sekakuro Hengarien jäsen "Gaudeamus Igitur" .

Elävän ruusun sijasta vein eilen tämän veijarin kevään  uudelle ylioppilasnuorukaiselle. Sekakuoro Hengarit koostuu nukkekodin pystynaulakoista ja alkuperäinen kokoonpano on muistaakseni vuodelta...2011?  Tai aikaisempaa - nyt en muista.

Laskeskelin juuri, että Lahden markkinat, jonne suuntaan 8.6. , osuvat 100 päivää ilman nukkekotiostoja -hankkeen päivälle nro 84. Allakan mukaan lomamatkalla Firenzessä tulee 100 päivää täyteen matkamme viimeisenä varsinaisena läsnäolopäivänä 22.6. - Forssan markkinoilla  26.7. onkin  päiviä kuluntut 134. Ottaen huomioon, että Turkin matkasta tuli 60 päivää sakkoa, en taida tehdä ostoksia vielä silloinkaan...

100 päivää ilman nukkekotihankintoja: 38-60/100

Eipä sitä ostettavaa ilahtuakseen tarvitse:
Osallistuin Raunistulan kerhon kanssa Nukkekotiyhdistyksen vinttiaiheiseen kilpailuun ja me voitimme! Model Expossa käynyt yleisö äänesti työmme "Asiaton oleskelu kielletty" isolla äänten enemmistöllä parhaaksi.

Päivät 38-40 muodostuivat mahdottomiksi kieltäymysten suhteen. Matka Turkkiin oli jo etukäteen arveluttava hankinnoista kieltäytymisen suhteen. Ja niinhän siinä kävi:

 Eipä pahasti kukkarolle kuitenkaan ostot käyneet, sillä basaarien tarjonta oli melko edullista.

Loppuaika tästä välistä onkin mennyt päätökseni mukaisesti. Mitään en ole ostellut. Seuraava jäänä momentti onkin sitten Lahden markkinat 6.6. - sieltä haen tuon vinttimme kesäksi kotikonnuille, kun on niin suuri, että sitä ei pystytä kuljettamaan Nukkekotiyhdistyksen näyttelypöydille. Harmi sisänsä, voittajatyötä kyllä kelpaisi esitellä.

100 päivää ilman nukkekotihankintoja: 32-37/100 - Sunnuntaisessio

Mitään en ole ostanut, hyvin siis menee sillä saralla. Tuleva Turkin matka tulee olemaa koitos, sillä jos olen oikein ymmärtänyt, siellä basaareissa on jos jotakin pientä ja kivaa.
Tästä sunnuntaista kehkeytyi mitä mukavin, kun hyvä ystäväni Riitta tulla tupsahti ja totesi, että hän nyt tuli, kun arveli, että olen kotona, vaikka en puhelimeen vastannut. Ja totta tosiaan, olin käyttänyt minisirkkeliäni  i h a n  i t s e (olen aika  pollena asiasta) enkä ollut kuullut puhelimen pirinää.
Kaivoi sitten laukustaan puisen arkun ja sanoi, että tästä pitää tehdä heillä kotona lastenlapsia varten, eli  pikkutytölle sopiva, joko kultaa tai hopeaa. Onko sulla maaleja, kysyi (!?) - olihan niitä.
Itse olin ottanut haasteksi jonkinlaisten tikaspuiden värkkäämisen ja siinä hankkeessa tarvittiinkiin lujaa uskoa ja luottamusta omiin kykyihin, jotka eivät ole ihan tikapuiden tasalla.
Materiaalina siis Bilteman lauta...

Melkein neljä tuntia tätä tein... poikkipienat on puoliksi sahattua samaista lautaa. Hiukan piti jatkaa, kun  vaadittu korkeus oli liki 30 cm. Mietin, että laitan liitoskohtaan ikään kuin  jotkun naulat, niin näyttää siltä, että ovat  "taitettavaa mallia".  Mitään tukia en poikkipienojen asettelussa käyttänyt, silmämääräisesti kiinnittelin ja manasin mietin,  että ehkä olisi jotain tukitikkuja sittenkin pitänyt käyttää.  Olisi välit yhtä suuret. Mutta - haittaakse? Pohjamaalin vetaisin odottamaan  tulevaa väriä. Hioinkin oikein ennen maalia.

Ystäväni hylkäsi kulta/hopeavärin ja valitsi pinkin.  Päälle laitettiin kevyt lakkakerros. Koristesaksillla leikkeli pahvista nuo rautakoristeet ja maalasi mustalla.

Sivuille tuli vielä kahvat minun kahvavarastostani, mutta niistä ei minun kameraani tullut kuvaa. Toinen naulattiin (totta) kiinni mininauloilla, toinen sitten jo suosiolla liimattiin. Olihan näky!!!

 Ja arkun sisus on tietysti myös pinkkiä. Hieno tuli.

Olipa kiva päivä. Välillä syötiin ja kahviteltiin. Kiitos Riitalle mukavasta sessiosta!

100 päivää ilman nukkekotihankintoja: 24-31/100 - vintin viemää.

Hyvin on  mennyt, Pääsiäismunahankintoja lukuunottamatta (niistä kooste hieman myöhemmin). Hankintoja ei siis ole tullut tehdyksi (Lundbyn  kerrostenväli sähköpiuha kuitenkin).
Nyt on syytä esitellä  Raunistulan kerhon yhteistyönä valmistunut kilpailutyö aiheena vintti: "Asiaton oleskelu kielletty". Työmme oli esillä viikonlopun Model Expossa, siellä Nukkekotiyhdistyksen tontilla, 8 muun työn kanssa. Kilpailtiin yleisöäänestyksen myötä paremmuudesta.
Mallia haettiin ihan oikeasta vintistä, jollainen on kotitalossamme, koskematon 50-luvun kerrostalon hieno interiööri "kanahäkkeineen". Työmme on sähköistetty, mikä ei kuvissani näy.
Tätä kirjoittaesssani en tiedä, miten paljon Model Expon kävijät ovat tätä työtämme äänestäneet. Tulos selviää sitten vasta joskus, kuulema Nukkekotilehden numerossa 2/2015.
Tässä kuitenkin kuvat työstämme:

 Mannaryynirappaus. Kylttimestarina Johanna. Valokatkaisimet Eijalta.

 Kuuden kopperon (Johanna -1-, Riitta -2-,Titta -3-, Eija -4-, Ninna -5-, Meri -6- . Sähköistystyössä korvaamaton taituri oli Isto.   Lisäksi yllättävän vierailijan asumus tuossa patjalla...
Vintin koko on  1m (leveys)*25 cm (korkeus) - takaa 20 cm - ja 33 cm (syvyys).

Kopperoiden runko on Bilteman lautaa (koko noin 20 cm (k), 16 cm (s) ja 12 cm (l) ) halkaistuna, vanhennettu mm päällä hyppimällä ja maalaamalla. Verkot sipulipussista ja muista verkoista, maalattu. Johanna, Riitta ja Titta ylhäältä päin:

 Katon lauta on Bilteman lautaa, niitä vanhennettiin myös hyppimällä niiden päällä äly-piikkikengillä ja hiomalla sivuista koneella.

 Hienot putket valmisti Johanna. Valaistusinsinöörinä toimi Isto.

Titan vinttiä

                              Putkityön yksityiskohtaa, pölyt on pesukoneen kuivurin nöyhtää.

-5- eli Ninnan siisti koppero, taustalla -6- eli Merin koko lailla tyhjä varasto, vain  pukupusseja ja banaanilaatikoita.

-3- eli Tittan koppero, jossa on satunut iso vahinko, lasiastioita sisältävä laatikko on pudonnut ja mm Aallon maljakko on rikkoontunut. Kopperon omistaja on säihkähtänyt vintistä kuuluvaa ääntä ja lähtenyt hakemaan apua...

-1- eli Johannan  ja -2- eli Riitan taituroimat kopperot.

-4- eli omani, vain yksi pukupussi ja  kutakuinkin tyhjä banaanilaatikko ja sanomatehteä.

Näkymä vinttiin pesiytyneen ylimääräisen asukkaan "luolaan". Kalsarit kuivuvat narulla. 

-5- eli Ninnan hyvin järjestyksessä oleva varasto.

Ampiaisen pesäkin löytyy

                            Siivousta varten on ämpäri, rätti, pesuainetta ja rikkalapio ja harja.

                          Ja täältä siis paljastui vintin outoa ääntä tuottanut taho:
                           Joku asuu täällä!!!

Yhteisen työn tekeminen oli todella mukavaa. Kiitos Ninnalle, Titalle, Johannalle,Istolle, Riitalle ja Merille monista mukavista hetkistä.
Toivottavasti vintin tekemisen flow välittyi näyttelyyn!
Ja toivottavasti Nukkekotiyhditys jatkaa kilpailuperinnettä tavalla tai toisella.
Onkohan kukaan osallistunut niin, että olisi valmistanut koko talon killpailutöiden myötä? Olisi kiva tietää!

100 päivää ilman nukkekotihankintoja: 16-23/100

Pääsiäinen muodostaa jonkinmoisen poikkeuksen tässä 100 päivän kieltäytymysten sarjassa. Suklaamunia ostin, saavat ruokavieraat jälkiruuakseen ja Murkku, Esimurkku ja Neiti Kolmejapuolivee erityisesti sitten munien sisuksista jotakin pientä. Ties vaikka antaisivat jotain minullekin

Odotukset ovat suuret:

Odotettavissa siis:

Yksi etukäteen avattu muna tuotti Minnihiiren, jonka olisin mieluusti ottanut, mutta se matkasi Neiti Kolmeja puoliveen mukana uuteen kotiin Pääsiäislauantaina.

Nämä monikäyttöiset (peltiset) Pääsiäismunat hankin viime vuonna. Ovat siitä mukavia, että ne voi säilyttää aina seuraavaan vuoteen ja niihin saa kätkettyä vaikka mitä. Tänä vuonna niissäkin on suklaamuna.

En ehtinyt nähdä mitä kaikkea tuli mistäkin, mutta illan saaliiseen kuului My Littele Pony sormus, tarroja, alla kuvassa olevat vesiväripensseli (tuo hassu hahmo), karhu jolla on jäätelötöttörö ja helikopteri, jonka ropellit pyörivät, kun sitä  rullaa eteenpäin. 

Lisäksi  löytyi heti Villa Annaan viedyt pikkuinen hylje ja tuo kitaristi ;)

                                      Aika suklainen täyteläinen Pääsiäinen meillä.

Pääsiäisen sähkömietintä

Tein vaihdon työpaikan huonekoristelussa. Kannoin kotiinpäin "Kulta, vietkö roskat samalla" (eli eteisen) ja vein tilalle uusimman roomboxtyöni, eli  lastenhuoneen "Pienten perhosten koti" (syy: ei mahtunut kotiin mihinkään). Eteinen on ensimmäinen kilpailutyöni, v 2008, jos oikein muistan ja sillä ylsin kolmannelle sijalle (kunniakirja tuossa vasemmalla seinällä). Nyt pitäisi tuo eteinen s ä h k ö i s t ä ä, kun silloin en sähköistykseen rohjennut ryhtyä (siis en osannut edes alkeita, jotka nyt jotenkin on  hallussa).

 Tuohon kukkakuvioiseen valaisimeen sähköä suunnittelen. Ei vain ole enää samanlaista pikkuformua olemassa. On siis osattava tehdä homma kerralla kuntoon...

 

 
Eteisessä on sekaista, on siivouspäivä

Postiluukusta tipahtaa englanninkielinen nukkekotilehti.