sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Askel kupariteippiä kohti

Elämä vie kohti uusia tuulia. Sähköistämisen salat alkavat aueta. Veli ja vaimonsa tulivat pääkaupunkiseudulta visiitille ja suorittivat perehdytyksen alkeisosan.  Oppitunti alkoi jo aamulla klo n klo 7.45, kun veli laittoi tekstiviestin, "Onko sinulla joku tasavirtamittari" (tai jotain sinne päin). Vastasin liki unen keskeltä, "Mikä sellainen on". Seuraavan viestin myötä tilanne oli selkeä, "Tämä riitti". Sai velipoika (Suuri Insinööri) kertalaakista käsityksen siskonsa tasosta...
Kun sitten illemmalla tapasimme, oli tilanne ihan hallussa (Suurella Insinöörillä ja puolisollaan, joka hänkin saman alan asiantuntija). Minulla ja Kotitohtorilla sen sijaan ei. Jälkimmäisen ilme alkoi kirkastua, kun tajusi, että kotimme laitekanta kummasti taas lisääntyi:

Mittari, jolla saa selville, kulkeeko virta - joku pää punaiseen ja toinen siniseen ja sitten pitää kuulua ääni. Vai oliko se toisin päin, että ei pidä kuulua ääni. Parasta kuitenkin, että tässä laitteessa oli mukana  ikään kuin lisähoukuttimena lämpömittari sellaisen anturin päässä. - Ei kuulemma voi käyttää kinkunpaistossa.

Minulle välineeni tässä: punainen kynä ja sininen kynä. Niillä piirretään merkit kupariteippiä varten.

Tämän minä osaan jo...
 
Ennen lähtöään Suuri Insinööri vetäisi vielä laukustaan pienen "muuntimen" ja kysyi että olisiko tälle tarvetta. Oli Kiinasta tilannut, ihan maksanut 7 euroa postikuluineen. Sanoi, että jo vain on tarvetta, kun tulollaan on uusi boxi, johon suunnittelen sähköjä. Tuunasi hetken, juottikin jotakin mukana olleella omalla juottovehkeellään (minun ei kelvannut, "lelu" kuulemma).

Ja nyt vaan on vailla sitä, että hankin kupariteippiä ja laitan boxin valot kuntoon.
Ihan yksinkertaista.
 
Pitsilinnan 6. kerros on sitten ns pilottikerros tulevaa isompaa sähköasennusta ajatellen. Siihen päästään, kun olen ensin miettinyt joka kerroksen valaistustoiveeni.  Reunaehdot olivat riemukkaat: saan laittaa 10 himmennettävää, yhden takan "loimottavan" ja sitten 10 muuta (nuo 10 kaikki joukkoja, tai sitten yksittäisiä lamppuja). Jokaiseen joukkoon menee 12 lamppua. Eli jos teen 10 joukkoa (=useampi lamppu samaan "nippuun") saan vaikka kuinka monta lamppua. Niin ja kaikki kaukosäätimellä toimivia!
 
Mutta miten sitä sitten osaa päättää kaiken? Malliksi kolmannen kerroksen K-kauppiaan ja vaimonsa Hoitajan koti (ruokahuone ja taustalla Pikkupojan huone).
 
 
Kuinkahan monta lamppua tähänkin nyt sitten laittaisi?

5 kommenttia:

  1. Veljet ovat elämän suola. Odotamme kademielellä millainen valomeri aikanaan on Pitsilinnassa.

    VastaaPoista
  2. Voi siinä sulla on lampunvaihtoa tulevaisuudessa sitten joskus, mulla kun ei tahdo ´´valot´´ riittää suuressakaan mittakaavassa. Ulko-oven lamppu palanut. En viitsi vaihtaa pimeässä ja pakkasessa...ehkä sitten huomenna. Ulkoliiketunnistin ei toimi. Rappukäytävän lamppu palanut...pitää hakea pitkät jatkotikkaat ...pakkasesta ulkoa. Yläkertaan lamppu vaihdettu ei toimi vieläkään! Miksi juuri nyt kaikki lamput kiukuttelee. No onneksi on taskulamppu...jaa onko pattereita lisää?

    VastaaPoista
  3. Vau! Himmennettävät valot ja kaikkea.
    Pitääpä tutustua lisää aiheeseen, täälläpäin valaistus on. Valo ja roikka rysteemillä :D

    VastaaPoista
  4. Tulipas piste hassuun paikkaan. Antaa oman sävynsä siinäkin.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  5. No mutta sinullahan on kaikki jo melkein voi sanoa valmista. Kun on noin hyvin kurssitettu sekä laitteisiin, että käytäntöön :) Hieno tunne varmaan sitten, kun vääntää nappulaa ja koko Pitsilinna kylpee valossa.

    VastaaPoista