perjantai 18. joulukuuta 2020

Kahta en vaihda - Omatoimikalenteri luukku 18

On kaksi asiaa, mistä en luovu.  Itse tehty imellytetty perunalaatikko ja joulukalenteriluukun numeron 24 vaihto Malakoffien Annen  kanssa. 

Tämä traditio ei petä. Vaihdamme aaton luukun ties kuinka monennen kerran - kiitos siitä. Luukku odottaa avaustaan - jännitys tihenee. Tämän vuoden ohjeena kunkin paketin päällä lukee yksi sana. Niistä muodostuu ohje: Saa avata sana järjestyksessä.




Aattoillan mukavin hetki on, kun näihin pääsee käsiksi. Traditioon kuuluu, että ainakin yksi paketti pääsee kääreistään heti joulurauhan julistuksen jälkeen ;)

torstai 17. joulukuuta 2020

Joulun etkot - Omatoimikalenteri luukku 17

 Villa Charlotten Rouva oli tohkeissaan niin kuin aina.

- Me olemme aina järjestäneet elegantin joulunalustapaamisen Pankinjohtajan ja hänen vaimonsa kanssa. Tähän vuoteen sisältyy  nyt haasteita, mutta olen päättänyt selvitä niistä, tuumii päättäväisesti ja aloitti pöydän kattauksen.

Tehtaanjohtaja myötäili ja seuraili mielenkiinnolla enemmän keittiön puolta kuin vaimokullan ahkerointia ruokasalissa. 

-KUULETKO SINÄ, kuului ruokasalin suunnalta ja Herran oli jätettävä keittiön houkutteleva  kattaus.

-SAAT KAHVIA JA VOILEIPÄÄ KUN ENSIN SAAMME TÄMÄN KUNTOON, kuului määräys. Pitää jotain huikopalaa saada ennen kuin aloitamme illallisen.

Sinne jäivät herkkuvoileivät ja Herran odottama kuivakakku...

- Katsos nyt, kun olen laittanut pöydän koreaksi, myhäilee Rouva. 
-MISSÄ ON TOINEN KYNTTILÄ? Minähän pyysin sinulta  likimain yhtä asiaa, laita kynttilät ja varmista viinit, joista näköjään jälkimmäinen on sentään onnistunut.
-Minun lempikoristeeni olet sentään saanut ehjänä yläkaapista.

- Miksi meillä on pöydässä kattaus neljälle, ihmetteli Herra ja mietti, että eikö vaimokullalle ole nyt jo selvää, että kotikaupungin koronaluvut ovat valtakunnan tasolla huippulukemissa eikä mitään vierailuja voisi järjestää.


-Kuulehan kultaseni, minä olen tämä asian jo sopinut Pankinjohtajan rouvan kanssa hyvissä ajoin. Emme luovu traditiostamme. 
-Älä nyt säikähdä, me nautimme etkot e t ä n ä! Sinullahan on työssä käytössä se Tiimssi vai mikä 
Tsuumi se onkaan. Saat nyt näyttää minullekin, miten se toimii.
- Hae nyt keittiöstä se Ipadisi ja otat niitä yhteyksiä - minä etsin sen puuttuvan kynttilän. Kohta päästään harjoittelemaan yhteyksiä ja samalla me otamme keittiön puolella hiukan kahvia ja voileipää. Pankinjohtajan rouva lupasi loihtia hyvät kahvit etkojen illallisen päätteeksi. Pankinjohtaja kuvaa sitten sen - meillähän on siihen kahviin täällä tuota kuivaa kakkua, josta sinä pidät.


- Alkaa olla valmista, tuumi Rouva, mutta halusi vielä hakea vaikutelmat ulkoa. Veti miehensä käsipuolesta pihalle ja osoitti terassille. - Meidän talomme on kyllä alueen elegantein. Katso nyt noita terassin valojakin, iloitsi.


Näin soljui somasti ilta - etkot saatiin toteutettua, Ipadit ja etäyhteydet toimivat hyvin.  Ja kyllä pääsivät miehetkin perinteiselle reissulleen (koiranulkoitusta) Huikka ja Kulauksen ulkoterassille. - Siitä sitten joskus toiste toisessa "luukussa".


maanantai 11. marraskuuta 2019

"Joka pelkää se menköön. Minä jään." - Äänestyksen tulos

Osallistuin näytteilleasettajana Leffat laatikoissa -näyttelyyn Turun Finnkinossa. Näyttely on osa Raunistulan nukkekotikerhon 10-vuotisjuhlavuoden tapahtumia. Näyttely siirtyi Finnkinosta Turun Kaupunginteatterin pääoven vitriinin 13.1.2020, jossa se on nähtävillä 13.3.2020 asti.
Mukana on yhteensä 8 roomboxia aihena "elokuva".

Omani on vuodelta 1955: Tuntematon sotilas ja siitä kohtaus "Kovennettua" . Yleisöäänestyksen myötä oma työni sai eniten ääniä - ISO KIITOS kaikille työtäni äänestäneille!
Toiseksi ylsi Katri Suikin hieno Psyko ja kolmanneksi Ninna Mäkisen mainio Mielensäpahoittaja.


"Joka pelkää, se menköön. Minä jään.”
Alikersantti Lehto, sotamiehet Rahikainen ja Määttä suorittavat rangaistustaan, "kovennettua", kun neuvostoliittolaiset hävittäjät alkavat lähestyä. Lehto seisoo täysvarustukset päällään hievahtamatta, Rahikainen polvistuu ja Määttä alkaa epäröidä. Pommit iskevät.
Taustalla välähtävät pommien valot (kiitos veljelle siitä). Boxin koko on 43 (l)*35(k)*30(s).
Malli elokuvasta:
 Sotilaiden kiinnitystikut:


                                
 Elämäni ensimmäiset 1:12 nuket (todennäköisesti myös viimeiset)
 Kypärän aihio - jouti roskiin - onneksi löytyi sitten monen mietinnän jälkeen kunnollinen idea:

 
 Kypärät on 3D-tulostettu (3D Crush,Tampere). Reput ja muut tarvikkeet itse tehty. Nuket ja vaatteet itse tehty.
 Hienot kiväärit valmisti harrastajaystävä Sami Tuuhea (Tampere).  Ne saapuivat upeassa laatikossaan.



Jokaisella on reppu.
Nukkeja tehdessä (itse tehty aasta ööhön) huomasin, että jollakin lailla keskellä seisovasta alikersantti Lehdosta tuli näyttelijänsä näköinen (Åke Lindman).

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Totte-Tontun maja

Joulun lähestyessä alkaa mieli liikkua tottujen puuhissa, etenkin jos seuralaisena on 8-vuotias pikkuneiti, joka askartelee mielellään. Päätimme yhdessä tehdä pikkuneidin entiseen päiväkotiin (Päiväkoti Vilske Turun Ispoisissa) joulunodotusta helpottamaan pienen yllätyksen. Hys-hys - sitä ei vielä saa paljastaa! Kyseessä on 1:12 kokoon tehty roombox (pienoishuone) - materiaalina kapalevy ja kotoa löytynyttä vaneria, tapettia ja tikkuja ja jotain pientä muuta tarpeistoa.
Tässä pikkuinen asumus on - siinä on vintille vievä luukku köysitikkaineen (ne löytyivät Suomalaisen kirjakaupan joulutarjonnasta).Valot ja kuusiköynnös löytyivät kotoa. Kyseessä on pieni paristolla toimiva led-valosarja.
 Totte-Tonttu on pikkuneidin keksimä nimi - ja kun päätettiin laittaa mukaan pieni kirje (kuvassa pikkuisen enkelin vierellä), niin sen sanoma tuli selväksi: Totte on niin ujo, että välttämättä se ei heti uskalla näyttäytyä!
 Narutikkaat saa kiinni seinällä olevaan koukkuun. Pikkupöydällä on lahjapaketteja.
 Tässä laitetaan kirjekääröä paikalleen.
 Tässä liimataan kello seinälle.
 Totten viesti päiväkodin lapsille on tässä - ihan itse kirjoitettu ja pieneksi leikattu.
 Led-valonauhalle teimme pienen säilytysrasian boxin takaseinälle - se on tulitikkuaskin rasiaosa, jonka päällystimme tiilitapetilla.

 Vilskeläiset eivät vielä tiedä, mitä on tapahtumassa. Toimitamme Totte-Tontun asumuksen sinne piakkoin.
Siihen asti - Hys-hys! 
Ja mukavaa talvenodotusta kaikille blogissani käyville!

torstai 14. helmikuuta 2019

Ystävänpäivän yllätykset

Vietimme kerholla ystävänpäivän teemaan sopivan illan. Jokaiselle oli arvonnassa osunut kaksi kerhokaveria ja heille sitten valmistettiin kaikessa hiljaisuudessa paketit.
Kerholla minua odottivat nämä kauniit paketit
Johannan taitavista käsistä tämä rallirikka!
Se löysi heti paikkansa Villa Charlotten edustalta!
Toisessa paketissa oli Ninnan ystävällinen lupaus auttaa vaatehtimisessa.
 Lisäksi sain yllätyksen Pirjalta:
Kaunis hartiahuivi, jonka sai nyt alkuunsa Leskirouva.

Kiitos ystäville!




tiistai 12. helmikuuta 2019

Laattatöitä

Kertakaikkiaan ylitin itseni valmistellani Salainen YStävä paketteja Raunistulan nukkekotikerhon ystävävänpäivän teemalla vietettyyn iltaan. Löysin varastoista minikeramiikkalaattoja (3x3x2mm) ja päätin yrittää. Idea taisi kummuta kerhon kananmunamosaiikki-illasta.

Tässä lähikuvaa: liimasin laatat ohuelle pahville. Ympärille liimasin narua. Nuo "sangat" on ihan kokeeksi tehty - kiinnityssolmu on kokeilu, jota vielä pitää miettiä, jos tarjotin tulee sarjatuotantoon ;)
Pikkuinen "tarjotin" asettui Pitsilinnan Leskirouvan kahvipöytään.
Ystävänpäiväpakettiin  Katjalle laitoin tarjottimen ja Runebergintortut (tortut eivät ole itse tekemiäni), lisäksi pienet pannusaluset (tai lasinaluset, riippuu kokosuhteesta, jota saaja käyttää).
Katrin pakettiin laitoin "haasteen".  Tästä 1:144 kokoisesta valokuvaseinäkkeestä voi kehittyä mitä vaan. Mukana meni (bonuspaketti, jonka hän sai avata vasta kotona) pikkiriikkiset kylpyhuonekalusteet (Titta ja Isto Saarisen tekemät).
Seinäkkeen vaiheita alla:


Seinäkkeen vieressä talo, jonka teimme kerholla. Se on vielä kesken.

Kananmunataidetta

Kerholla aloitettu kananmunamosaiikkityöskentely sai päätöksensä. Mitä pidemmälle kesti, sen suuremmat olivat palaset -tekniikka lopulta pelasti.
 Reunoille laitoin  n 4 mm leveää paperisuikaletta, jota jostakin syystä oli valmiina!
Alla lähtökohta. Pikkupöytälevyn kuviota pähkäillessä katse kiinnittyi askartelupöydän vakstuukiin ja sen pöllöön. Siispä tuumasta toimeen!
No? 
Ei ihan mallin mukainen - riittää minulle ;)