Melkein kuin eläintarhassa - Nearly Animal Farm

"Nyt laitat sen lehden pois ja lähdet kanssani tarkistamaan kiinteistön niitä osia, joissa en itse yksin  näissä olosuhteissa voi liikkua", totesi Villa Charlotten Rouva tomerasti ja riuhtaisi Herran päivän aviisin sivupöydälle. "Olen saanut luottettavalta taholta vihjeen, että arvotalomme kivijalassa harrastetaan eläintenpitoa", lisäsi ja tempaisi Herran mukaansa sellaisella vauhdilla, että siihen ei rauhallisella miehellä sanomista ollut. Tajutessaan että kulku vei kohti kivijalan korttelikapakkaa, oli Herralla ilmeessä pitämistä. Rouvahan siellä tavan takaa kävi dekoreemassa, eikä  aiemmin ollut turvamiestä tarvinnut.
"Mitä sinä nyt oikein tarkoitat",  sanoi kun avasivat Huikka ja Kulauksen ovea.

 

"Valot päälle ja HETI", kuului Rouvan suunnalta tavanomaista säyseämmin, vaikka sävy

käskevä olikin.  Leppoisa puheensorina pysähtyi kuin seinään. "KATSO NYT, mikä tuolla on", osoitti Rouva ja kerrankin jäi Herran selän taakse piiloon. Herra ei heti tilannetta tajunnut, mutta

 

                                     

kun valot sitten saatiin päälle, oli tilanne selkeä. "Shehän on Nipa, josh saan eshitellä", ehti Tane selvittää. "Otin Nipan mukaan onnea tuomaan, meillä kun on biljarditurnaush", lisäsi ja nosti toista kulmakarvaasa Baarin isännälle lisänäkäräisen saadakseen. "Nipan herkkua on pintahiivaolut", uskalsi miekkonen mukamas leikkisästi lisätä, vaikka näki Rouvan keräävän kiukkuaan. "TÄMÄ EI OLE ELÄINTARHA, TUO HIRVIÖ ON POISTETTAVA HETI", kuului jo entiseen tapaan. "Aikaa on tasan 15 sekuntia, ja sitten keskustelen Tanen ja Baarin Isännän kanssa erikseen. -Ei taida hygieniapassin tiedot olla hallussa, vai mitä", lisäsi myrkyllisesti ja veti Herran mukanaan seuraavaksi tarkistettavaan tilaan.

 

"Eikösh pojat ollutkin Rouva taash hurjalla päällä", kysyi Tane Baarin Isännältä ja Opiskelijanuorukaiselta, kun Rouva pyörähti kannoiltaan jatkamaan partiotaan. "Kyllä minä nyt ennustan Tane, että tilanne vielä pahenee", ennusti jälkimmäinen, kun tajusi, että tarkastus jatkui  autotallia kohti. Kapakan kantakäövijöiden rauha oli mennyttä, Nipa menetti oluensa ja nimikkotuolinsa...

  

 

"Seuraavaksi katsomme autotalliin, olen varma, että sielläkin on jotain, sen verran outoa rapinaa

olen kuullut kodinhoitohuoneeseen", päätti Rouva ja tönäisi Herran autotalliin ennen itseään.

 

 

"ENKÖ MINÄ TÄMÄNKIN TIENNYT",  totesi kun katseli Herran harrasteautotilaa. "Talli on  siivottava ja tavaroille on keksittävä paikkansa", määräsi. "JA TUOLLA SE ON", osoitti Rouva inho äänesssään, "SE ON HIIRI - onko tuo nyt sitten Nipan veli, sisko vai mikä... JA LAUTASELLA PALA PARASTA GOUDAA", lisäsi ja katsoi syyttävän kysyvän toteavasti Herraan päin.

 

Ei ollut selittämistä Herralla. "Sen nyt tajuaa hölmökin, kun Rouva suuttuu",

mietti mielessään ja lupasi järjestää räpsät autotallille. Soitti Huikka ja Kulaukseen siitä paikasta ja raportoi Tanelle asiasta, joka suri lemmikkiensä, Nipan ja tämän sisaren Nupan kohtaloa. "Kyllä minä nupat näytän", mutisi Rouva suupielestään, "Tämä koko kivíjalka on tutkittava perinpohjin,  mahdollisuus pikkunipojen ja napojen olemassaoloon on ERITTÄIN suuri, kun näistä tuholaisista on kyse. Perussiivous tehdään huomenna ja minä valvon asiaa henkilökohtaisesti", lisäsi vielä olan yli, kun oli suuntaamassaa Pitsilinnan kiinteistön varastoa kohti.

Jo tuli Taneen liikettä, vaikka muutama näkäräinen koordinaatiota jo haittasikin.

Pitsilinnan kellarissa oli tilanne vielä pahempi...

 

 

"JA TÄMÄKIN MINUN PITÄÄ VIELÄ LÖYTÄÄ", kuului jäätävästi. "Näiden SIKOJEN

on häivyttävä välittömästi, niistä muodostuva ominaishaju karkoittaa minun Antiikki Liike

Aito ja Kallis asiakkaita", lisäsi. "Ja mitä ajattelevat Galleria Bastetin vieraat, tästä minun pitää heti soittaa galleristi Judith af Nådendahl-Åbolle" , jatkoi ja otti Nokian viimeistä versiota olevan kapulan käteensä. - "Tanella on sitten aikaa tasan tunti näiden poistamiseen tai  me sanomme vuokrasuhteen irti, jokin tolkku pitää olla sentään". Siihen ei Herrakaan paljoa voinut lisätä, sillä vaimonsa tuntien vauhti oli nyt sellainen, että paljon odotettu tonnikalapiirakka iltapalaksi jäisi saamatta. "Nyt minun on tarkistettava Liikkeen tila ja sinä tulet mukaan. Ja Tane ottaa nuo eläimet ja vie vaikka minne, täällä ne eivät voi olla enää. Piste."

 

 

 

Suoritetussa tarkastuksessa ei onneksi eläinten hajua kummempaa löydetty.

 

Kotiin palatessaan Rouva yllätti miehensä lopullisesti: "Olen tässä  nyt miettinyt ja päättänyt liittyä Face Bookiin. Kyllä se on nykypäivää ja minun pitää pysyä ajan hermolla esimerkiksi Liikkeen edellyttämän mainonnan ja verkostoitumisen vuoksi". Herra puisteli päätään ja yritti selostaa, "Mitä sinä nyt, eihän sinulla ole konettaan". Rouva tuhahti, "Kyllä niitä koneita riittää ja tilankin olen jo päättänyt", lisäsi. "Meillähän on hyvä työhuone sitä varten, sinä voit tehtä Tehtaan töitä työpaikallasi ja minä otan tämä huoneen omiin tarkoituksiini. Hiukan pitää kalustaa uudelleen, kone tuonne pöydälle ja jotain pientä muuta", totesi kun veti Herran Villa Charlotten yläkerran työhuoneeseen.

 

 

Siinä sitten pariskunta (oikeammin Rouva) laati suunnitelmia siitä, miten tästä Herran

arvostamasta työtilasta muodotuisi Rouvan Face Book huone. Illan tullen Herra lähti

ulkoiluttamaan koiriaan ja piipahti lohdutuksella Pankinjohtajan kanssa. Kummasti oli

Huikka ja Kulaus hiljentynyt, ei Nipaa, ei Tanea.

Miten ihmeessä Rouvan saisi luopumaan tuosta hankkeestaan?

Ohjaajana oppimassa - learning

Sain tilaisuuden toimia  Uittamon koulun iltapäiväkerhossa ohjaajana. Opettajansa kysyi, voisinko ajatella muutamaa iltapäivää 12 oppilaan kanssa nukkekotiaiheella. Jo vain voisin kuvitella!  Tosin piti moneen kertaan varmistaa, että opettaja  varmasti ymmärsi, että minä en ole opettaja,vaan ihan tavallinen nukkekotiharrastaja. Sovimme kolmen iltapäivän aikana toteutettavasta kerhosta, joka eilen saatiin päätökseen.
I got an opportunity to  visit a school class afternoon club with the theme dollshouse. So I was asked to "teach" the girls and boys (born in -03, altoether 12) how to prepare a roombox and how to make some dolls house items. What an experience! I am sure that I learned more than anyone else there.

Lähtökohtana oli  korostaa itse tekemisen ja kierrätyksen merkitystä eli keksiä, miten "roskasta" saadaan loihdittua jotain muuta. Taatusti niin lapset kuin mukana olleet aikuiset (minä mukaan lukien) opimme pitkäjännitteisyyden ja kärsivällisyyden merkitystä.
Kyseessä olikin  mukava luokka, "nollakolmosia" eli -03 syntyneitä poikia ja tyttöjä, jotka olivat jo aiemminkin valmistaneet pikkutikkusista mitä upeimia teoksia, joiden näyttely oli koulun aulasssa. Onneksi paikalla oli kolme äitiä, yksi mummo, yksi isi ja sitten vielä opettaja ja toinenkin opettaja. Vauhti oli huima, flow ainakin kymmenkertainen siihen nähden, mihin kotona pääsee. Ja mikä silmien loiste ja innostuksen tuhina. Eilen kaikki kerääntyivät ympärilleni ja minulle ojennettiin kaunis kortti:

Kortissa lulee "Kiitos maailman parhaasta kerhosta, T: 3 C luokka ja opettajat"

Kuvapuolella (kortti on A3 kokoinen taideteos) on hienot silkkikukkaset, jossa nappi

keskustassa ja keskiössä jokaisen piirtämä pikkuinen muisto itsestään (en voi sitä laittaa

näkyviin, kun siinä on lasten sukunimiä). Puheenpitäjä mainitsi lopuksi, "Me ollaan koko

päivä tehty näitä kukkia että saatiin loppuun".

Eipä siinä kerhotäti muuta voinut kuin heltyä kyyneliin.

 

I got a lovely card at the end of our third and last session  yesterday with the text

"Thank you for the best afternoon course in the world". 

What else could I do but to get tears in my eyes?

 

Kaikki olivat tätä projektia varanneet asiaa varten laatikon. Siitä oli hyvä lähteä liikkeelle.  Se tapetoitiin, ikkunoitakin syntyi, jokainen sai päättää itse, mikä huone oli kyseeessä. Syntyi mm. eläinkauppa, kylpyhuone, oma unelmien huone, prinsessan huone, hirsitupa ja toimisto/makuuhuoneita. Kuvasin  näitä taiteilijoita ja heidän pienoishuoneiden vaiheet ja

toivon, että saisin ne juttuna vaikka Nukkekotilehteen, katsotaan miten käy. 

Jos ei niin keksin sitten muun paikan tälle upealle kokemukselle ja vielä upeimmille tuotoksille.

 

Kiitos opettaja Riitta Malilalle tästä mahdollisuudesta! Ja kiitos myös mukana olleille muille opettajille, innokkaille vanhemmille ja yhdelle mummolle, joka Raumalta asti tuli paikalle. Minusta tuntuu, että kipinä harrastukseen jäi itämään myös teille. Ilman läsnäoloanne emme olisi ehtineet näin paljoa saada valmiiksi.

 

Tässä ihan muutama taidonäyte ja osoitus salamannopeista oivalluksista.

 

Here some quick and bright ideas

 

Lamppu, kuulokkeen korvaosa, jotain johtoa ja nappi. Ja valmistui todella vikkelästi.

A lamp, a used ear plug from some phone, some wire and a nap

Toimistotuoli - käsinojat saivat viimeisellä kerralla vielä päälysteen,

 rautalankaa ja pahvia ja vaahtomuovia.

Look at this chair! All hand made.

Miehekäs "luola" alkuvaiheessaan - tätä muuten katsotaan ylhäältä,

 omaperäinen, harvinainen ja vinkeä tapa tehdä pienoishuone - ja ihan itse tämän

katselusuunnan tekijä päätti!

Here a very nice bedroom/TV room coming on...

 

Tässä joutui tämä kerhotäti lujille - huonekalujen valmistus ei ole minulle kovin

tuttua puuhaa. Mutta miehekkäät kaksi tuolia valmistuivat, toinen ruutukankaasta,

toinen mustasta nahasta.

An armchair on its way.

Pankaa merkille ns "Hesen" ketsuppiastian upea levittäminen varjostimeksi!

Itse olen aina käyttänyt sen sellaisenaan, mutta tämä eläinkauppaan tehty

varjostin "avattiin" ja siitä tuli aika soma. Kokeilin heti kotona, että miten

 ihmeessä se oikein tapahtuu, ja toden totta, se toimi!  Laskoksen näköiset

 taitteet avautuvat ja pikkuinen pahvipurkki ei mene siitä rikki.

Tuo lastentuokapurkin kansi on pikkuisen

pöydän kansi.

Loot at the lamp shade - normally you get it when you need a dish" to put your

ketchup in at a hamburger place

Kattoikkuna olla pitää, miten muuten toimeen tulisikaan - tästä tuli Prinsessan huone.

A Princes always need a window also on the roof!

Hyllykkö vailla vertaa!

There is no shelf like this!

Kerhosta kun toinnuin, tein illalla Nestorille housut ja paidan. Sen verran tuntuu

kutominen oikeassa kädessä, että vaihdoin paidan langan paksummaksi

(4,5 puikoilla). Housut vielä väkersin 2,5 puikoilla. Nestori on  pikkuisen Anna-neidon (1v 5kk) ehdoton suosikki. Nelli saa olla ihan rauhassa hänen osaltaan ;)

 

 

In the evening, I  prepared  some clothing for Nestor.

 

Työpaikan kahvihuoneen pöydälle oli ilmaantunut pikkuväkeä. Niitä oli niin monta,

 että arvelin ainakin osan olevan odottamassa siirtymistä parempaan käyttöön:

 

Some items I found from our coffee break room at the office last week:

 

Kaksi neitoa ja yksi mies - olisiko tuo mies tuollaisella skeittilaudalla?

Asento on  minusta sellainen.

 

 

Hyvää viikonloppua blogissani piipahteleville - Have a nice week end!

 

 

Nuorta lempeä - Young love

Neule-Nellin kaveriksi ilmaantui Nestori. Tilauksen mukaan nuorekas ja vilkkusilmäinen.

 Ihan kuin Bruce Willis kaljunsa kanssa?

 

I finnished Nelly´s friend Nestor - he is still with no hair. Reminds me of Bruce Willis ;)

 

 

Nestori on lempeä ja ystävällinen nuori mies.

 

Nestor is a very tender and friendly young man.

 

"Ollaanko kaverit?", kysyy Nelliltä.

 

"Would you be my friend?" , he asks  from Nelly.

 

Ihan ujostuttaa, neito painaa päänsä... "Ei hätää", miettii Nestori ja päättää ottaa

käyttöön kikka kuutosen

 

Nelly feels shy and puts her head down. Nestor decides to make it easier...

 

Lainaa Nellin hame-pipoa ja kas, johan neito katsoo suotaan silmiin...

 

He puts Nelly´s  "skirt-hat" on - lets see how it goes...

 

Ja heti Nelli uskaltautuu katsomaan.

Tässä kaksi ystävystä nenät vastakkain...

 

Here the two friends now

 

"Oi, minut heikoksi teet", huomaa Nelli.

 

"Oh, you make me feel weak", finds Nelly.

 

 

Ilmassa on suurta ystävyyttä.

 

This is obviously the beginning of a true friendship.

Syntymäpäiväbileet - Birthday Party

Mieshenkilö täytti vuosia, ei mitään tasasellaisia, mutta se ja edellisen viikon oma nimppari ovat vuosittain hyvä syy koota lähimmät yhteen saman pöydän ääreen.  Illan päätteeksi nautittiin miehiseen  teemaan sopivaa kakkua, jonka olivat taituroineet tyttärenpojat äitinsä avustuksella:

Kakku oli perinteinen teemakakku.  Huomannette eri merkkiset autot. Meillä nimittäin Mieshenkilöllä on autokuume - ja se on sen lajin potemista, jota ei voi muuten seurata kuin hymy suupielessä. Miksi ihmeessä miehet jahkailee ja jahkailee? Luulisi, jos uutta autoa haluaa, että se olisi helpompaa. No, tämä kakku kuitenkin oli aika vinkeä oivallus pojilta ;)

We celebrated my husband´s birthday.My grandsons had made a cake with their mother.
The theme was nice, a lot of cars all over!

Minä puolestani hämmästytin Mieshenkilöä tavallista suopeammalla suhtautumisella, mitä tulee saunaoluen hankintaan. Kauppareissulla äkkäsin, että tuotekehittely oli harpannut valovuosia eteenpäin. Tölkkiin oli ilmaantunut ihan uuden näköinen avaaja (miksi sitä nyt kutsutaan?). Itse en tuohon juomaan koske, joten se avustus tässä projektissa tältä osin jäi täysin Mieshenkilölle, joka yhden avattuaan (ja sen tärveltyään), tilanteeseen alistuen sitten vielä avasi toisen ;)

 

 

Eikö ole hieno?

 

I found  some photo frame material - surprisingly from a very ordinary item ;)

My husband "helped" me with this - as you may well imagine.

 

Tästä tulee Hello Kitty valokuvakehys - ja jos ei sitä, niin kuitenkin lastenhuoneen valokuvakehys. Maalia (vaaleanpunainen, valkoinen tai vaaleansininen) pintaan, vaikka viikset mustalla - ja kuva taustalle. En ehtinyt vielä tehdä, mutta laitan heti kuvan, kun saan askarreltua.

Kannattaa  irrottaa vasta kun tölkki on tyhjä - irtoaa nätisiti sivuleikkureilla;)

 

I will paint it to look like Hello Kitty frame.

10 000 visiitin pikkupalkinnot - 10 000 visit´s give-away

Nämä eivät ole se palkinto, vaan Neule-Nestorin alaraajat.
This is not the gift -  I started to knit an other  knitted doll,
this time a male (to be Nelly´s friend), called Nestor.  

Aloitin lauantain puuhana Neule-Nestorin tekoa. Päätin, että teen jalat hiukan eri lailla kuin ystävättärensä Nellin. Siis mustat sukat valmiiksi jalkaan ja kunnon Black Horset kehiin. Sukat vielä onnistuivat jotenkin, mutta sitten alkoivat pulmat. Koska käytän tässä ystävältäni saamiani kivoja itsessään kirjavia lankoja, otin käyttöön  kaksikeräsysteemin. Päättelin, että kerät ovat keskenään samanlaisia. Nooh? Eikö niiden kuuluisi olla?
 Ensinnäkin, en suosittele mustalla langalla kutomista illan hämärässä.Ainakin tämä neulemalli ja sen alku ovat melko kinkkiset, kun ei näe. Toiseksi  suosittelen vielä vähemmän tätä kaksikeräsysteemiä aloitettavaksi silloin kun jo ihan pimeä. Kerien alku näytti illalla ihan samanlaiselta, ja luulin tuon kalsarin lahkeen alun olevan samaa sävyä. Kun pääsin  tuon punaisen raidan loppuun, ilmeni että a) punaista olikin eri määrä ja b) sitä seuraava lanka oli toisessa vihreä, toisessa taas sininen.  Päättelin sitten tänään aamusella, että tämän herran Black Horset on ihan real de luxe-mallia, kalsarien  trumputkin eri kuosia.
Sitten asiaan:
Taannoin ihmettelin yli 10 000 kävijän määrää blogissani ja pähköröin, miten kävijöitä kiittäisin. Monimutkaisen ajatteluprosessin jälkeen päädyin lupaamaan palkinnon sille, joka olisi 20. kommentoija juuri siihen postaukseen tai sitä seuraaviin.

Juuri tuo 20. kävijä oli  Kotiäiti eli Riikka/ , jolle pikkuyllätys on lähtökuopissaan. Lisäksi päädyin random.org avulla arpomaan tuossa "juhlapostauksessa" kommenttinsa jättäneiden kesken lisäyllätyksen. Numeroksi tuli 7 eli  Malakoffien Anne  - kummallekin kiitokset käynneistä. Ja  pitää mainita, että tykkään itse käydä kummankin  blogissa, aina on jotain pientä ja mukavaa tekeillä.

 

Näkymä Huikka ja Kulaukseen, jossa kelpaa juhlajuomat nautiskella!

This is a view from the corner pub, situated in the basement of Villa Charlotte.

 

Recently I found out that my blog had as many as 10 000 (now more) visits. Among

those who had left their commets on that post or the following ones, the 20th was

Kotiäiti namely Riikka/ . In addition, with random org  I picked up one who left a

comment on that specific post, Malakoff´s Anne. Both of them will get a tiny gift.

 

Kiitos kaikille blogissani kävijöille - kommenttejanne on aina kiva saada!

Thank you for visiting my blog!

Lämmintä ylle - warm clothing

 

Neule Nellillä on uusi leninki. Kudoin taas ihan ohjeen mukaan, ja vaikka

visiitillä ollut neiti Anna sanoi sen nähdessään "pipo" ja laittoi päähänsä, niin  mekko se  on:

 

I have knitted this doll, called "Nelly" - the pink dress is now ready to be used

Kudoin sen vauva Annalle hankitun sukkalangan jämistä, lanka
itsesssään on tuota "kirjavaa" väriä vaihtavaa.
Nelly is about 40 cm high (so not a miniature doll).

 

               Tukkakin on nyt laitettu ja leikattu - hieno palmikko tuossa päällä ja loput vapaana.

Nelly´s hair was a problem - her neck is so tiny that she  has difficulties to hold her head.

So I cut the hair a bit and we´ll see how she manages now

 

Tässä näkyy mekon kivat hymymaamaiset napit, joita joskus olen

kourallisen kahmaissut nappialesta:

 

A pair of smiling buttons on her dress make it perfect;)

 

Tässä Neule Nellin toinen asu, puolihame ja sen takki. Takissa on pikkuinen

 kissanappi (niitä ostin neiti Annan ensivillatakkiin ja yksi jäi silloin yli)

 

 

Nelly´s  other new skirt and a jacket with a tiny kitten button.

 

Tässä on käytetty neiti Annan 1,5 kk luovuus ja näkemys: ihan on tuo

ekana valmistunut hame kuin pipo, vaikka se on mekko, kudottu ystävän tuomasta

turkkilaisesta langasta ja odottaa neulepuseroa parikseen.

Tällä pakkaskelillä saapi toimia pipona ;)

The hat is actually a skirt but my grand daughter Anna, 1y5 m, told me that "a hat"
- so, now that we still have winter time (below zero), Nelly will  wear it as a hat.
I will prepare a jacket to match with it. A pair of stockings is still on its way ;)

Sukat tuottavat ongelmia - kaksi parin alkua on mennyt purkuosastolle, jostakin syystä
lankavarastossa ei ole sopivaa, ohjeen tarkoittamaa 4,5 puikolla kudottavaa lankaa.
Ohje sinänsä on helppo. Viikonlopulla yritän taas.
Tyttäreni mukaan Neule Nelli tarvitsee kaverin. Nimikin on jo: Nestori...
Mukavaa viikonloppua blogissani piipahteleville.
Have a nice week end!

Pikkuyllätyksiä - small gifts

Ystävänpäivän tunnelma sen kun vaan jatkuu. Työpaikan kaima muisti minua Ystävänpäivänä pikkukukkasella. Olin tuon varsinaisen päivän pois kokousmatkalla ja mikä sen mukavampaa kuin löytää yllätys viikonlopun jälkeen työpöydältä. Sain samaiselta taholta  myös nimipäiväpaketin:

                           

Some small gifts from my friends for Valentine´s day and for my

"name day" arrived this week. A beautiful flower and a bowl for fruits .

       Pikkuyllätyksiin kaimani taholta liittyy aina myös viehättävä kortti - tässä molemmat   lahjat, amppeli ja sitten "Kupittaan saven" kaunis vati. Ihan täydellistä!

 

 Alla vielä amppeli pakkauksessaan, sekin niin kaunis, että on haikea avata,

kun pakkausta ei saa säilytettyä. Entä mikä siinä vierellä on?

Sehän on janoinen hiiri...

What is this? A thirsty mouse ;)

Aikamoinen velikulta, eikös vaan. Kiitos kerhon Tuulalle, joka muisti

minua nimipäivänäni tällä viikolla.

Mielestäni tämä on ilmiselvä Tanen uusin kaveri (lisää myöhemmin)

 

Sijoitin Kupittaan saven kauniin vadin heti Pitsilinnan Annille, joka arvostaa vanhaa,

minkä voi päätellä hänen  pikkuasuntonsa keittiöstä.

 

The bowl belongs to Anni now, 87 years, living at Pitslinna (Lace Castle building).

She has worked as a comminity nurse for all her life.

 

Anni on toiminut Betaniakadun Puuvillatehtaan terveyssisarena ja sodan aikana

lääkintälottana. Lottapuku on siitä muistona.

 

Here some photos of Annis tiny home, her kitchen

 

Hedelmävati paikallaan

Pöydällä Marsalkka Mannerhein

Seinällä Annin nuoruudenkuva (kirppislöytö)

Annin keittiökaappi on yksi suuria aarteitani (Huutonet). Ainut mitä siihen
aikanaan tein on tuo  tiskiallas.

 

Anni, 87 v,  saa asua Pitsilinnassa pelkäämättä remontteja. Hän on jo niin iäkäs, että

taloyhtiön hallitus, isännöitsijänä toimiva Pankinjohtaja (el) ja Villa Charlotten Herran

(Tehtaan johtaja ja omistaja) kaikki yhdessä niin päättivät. Sen Anni ansaitsee, hoitihan

hän Tehtaan terveyssisarena työntekijöitä  ja siinä sivussa lapsetkin ja oli

 kaikkien arvostama hyväsydäminen mutta napakka asioihin puuttuja.