Pikkuostoja - Small shoppings

Mitä olisi elämä ilman nettikauppaa, tässä tapauksesssa Nukkekotikirppistä? Aika kurjaa, väittäisin.
Joskus toki onnistaa ihan kivijalkakaupassakin, kuten  lauantaina kokousmatkalla pääkaupungissa piipahtaessani.
What would  my life be without the nice "www based flee market"? I must admit, though, sometimes one gets lucky  also when visiting the normal shops.

Kuvassa rekennusmateriaalia Sinellin myymälästä. Puisten neliöiden KILOHINTA oli muistaaksi 5 euroa. Tuo kitara on avaimenperä, muualta hankittu.

Viikolla sain postista Leskirouvan tyttärentyttärelle rattaat. Pitäähän mummolassa olla ulkoilua varten omat rattaat. Leskirouva hankki ne ihan itselleen, jotta sitten on aina rattaat käytettävissä, kun pikkuneito tulee kylään.

Rattaat on Nukkekotikirppikseltä, Karoliina/Toni Nenoselta. Mahtavat. 

Mukana olivat tuo laukku ja paketti Pampersseja. 

Sen sijaan:

Suruni oli suuri, kun  Nukkekotikirppikseltä huutamani hienot kattorosetit olivat  murskaantuneet Ietllan rattaissa.

Onneksi niiden taitava tekijä, Kati, lupasi tehdä uusia.

Niitä odotellessa mielikuvaharjoittelin, miten hieno Pitsilinnan 6 krs:n valaistuksesta rosetteineen tuleekaan:

Rosetit on tehty todella kauniisti.

Rakentelin myös Sinellin puupaloista 1:12 esittelynurkkausta:

Niistä voisi kai myös  väkertää ikään kuin ALKON viinilaatikon? Hmmm...

Ystävien yllätykset - St Valentine Day´s gifts

Postiluukusta saapui ystävänpäivän yllätyksiä.
                                   Some Valentine Day´s gifts from my dolls house friends.

Aino S:ltä nätti kortti ja viestissä luki, "Mitä näistä tekisit"? Kauniita "timantteja" ja kultakuvio- paperista muutama aihio.  Ystäväni Sari Nousiaisten suunnalta oli kääräissyt pakettiin Picasson. Hatun toi ystäväni Riitta "pikaroomboxia" hakiessaan, kuulema kirpparilöytö.

Työkaverini ja kaimani Eija oli taas tehnyt paitsi  pikkuyllätyksen niin myös tuon pakkauksen, joka oli niin soma että hädin tuskin raaskin avata. (Tuo kaatunut maali on ihan oma ja liittyy Pitsilinnan 6. kerroksen remppaan)

Sisällys oli Eijan paketissa hieno, kuten aina:

Hajuvesipullo!

              Kiitos kaikille - viikonloppu menee näitä hypistellessä ja niille hyviä paikkoja miettiessä.

Ystävänpäivän puuhat

Hyvä ystäväni Riitta on ollut merkittävä apu monissa erinäköisten ja -kokoisten hankkeitteni tapetoinneissa ja liimauksissa - puhumattakaan siitä, että hän alunperin vuonna 2008 ehdotti, että valmistaisin kerrostalon. Siitä sai Pitsilinna alkunsa.Ystäväni on miehensä (tärkeään pappakategoriaan kuuluva) kautta myös saanut tutustua pikkuiseen Elsaan, jolla sattumoisin on kiinnostus nukkekoteihin herännyt. Tämän tajutessani ja tietäen, että pikkuneito on menossaan pappansa luo yökylään, päätin valmistaa pikatyylillä pienoishuoneen. Eilinen ilta hurahtikin nopeasti ja taisin olla todellisen flown vallassa, sen verran mukavaa oli.
Laatikon löysin työpaikalta. Tyyli oli vapaa, pinnoille kaikkea mitä kaapista löytyi.

Laatikon leveys on noin 50 cm, syvyys ehkä 20 cm ja korkeus suunnilleen 30 cm - en siis mitannut. Niin oli vauhti päällänsä  - tunnistatteko fiiliksen? Takaseinä on kontaktimuovia, lattia tapettia, samoin sivuseinät ja katto. Hiukan saumat irvistävät ja jälki ei ole ihan viimmesen päälle, mutta sillä ei tässä nyt ollut niin kovin suurta merkitystä. Pääasia oli, että sain tehdyksi, sillä olkapääni ei ole vielä ihan askartelukuntoinen. Niinpä päättelin, että mitä nopeammin teen, sen vähemmällä vaivalla olka selviää ;)

Päädyssä tietysti ikkuna ja pikkuinen pitsiverho.

 

Grand Design -valaisin

Joulun valosarja oli sopivasti näkökentässä. Maalarinteipillä nippu yhteen,

pitsiä ja liimaa vielä päälle! Johto katon läpi ja laatikon päällä katkaisin.

Pikkuista röhnää tupa täyteen, saapi ystäväni Riitta ja pikkuseuralainen sisustaa interiööriä,  miten haluavat. Pappansa sitten huoletii, että Grand Design -valaisin tulee kunnolla kiinnitettyä ja ajoittain patterit vaihdettua - ellei sitten intoudu hankkimaan peräti led-valaisin"kiskoa"...

Kerhossa tehty kello löysi paikkansa!

Tässä tämä Ystävänpäivän yllätys, joka jo iltapäivällä lähti uuteen paikkaansa.

 

Ja piste iin päälle tälle päivälle: sain stuudioni pöydän vapaaksi ATK-laitteista.

Löysin toimivan pöydän työpaikan varastosta. Laitteisto saatiin turvaan pölyltä ja lialta ja minä saan Pitsilinnan 6. kerroksen työpöydälleni. Siis kierrätystä parhaimmillaan.

Nyt ei puutu kuin asiallinen työtuoli. Tämä tuoli kuuluu "stuudiolle". Siis huomenna kaupoille.

 

Hyvää ystävänpäivää blogissani piipahteleville.

Naamareita - Some masks

Maanantaina meillä  Raunistulan kerholla muun touhun lomassa, ikään kuin välipalana, tehtiin Titan opastaman viehkoja naamareita. 
On Monday, at our Raunistula club   we prepared some  carneval masks. On the photo below my masks together with my 1:1 masks (from Venice, on the left, from San Diego, on the right)

Tässä kuvassa 1:1 naamarit Venetsiasta (vas) ja San Diegosta kokosuhteen hahmottamiseksi.

Alla eilen valmistuneet 1:12 kapistukset. Helmiä, ohutta metallilankaa, höyheniä, liimaa, "strassipölyä" eli hiuksenhienoja helmiä ja lisäksi "timantteja". Jo vain passaa Vapun tulla!

 

Näkyisikö tässä paremmin:

 

Mittanukkemummo kokeili  heti ;)

 

Vaihdoimme myös lähestyvän Ystävänpäivän pikkupaketit. Minua onni totisesti potkaisi, sillä sain valmisteilla olevaan "Aallon tarjoiluvaunuun" korin, jonka minulle ystävällisesti täsmäohjasi Marja. Oli arvellut, että olkapääni ei moista kestäisi ja prototyyppiä mallintaessaan teki minullekin yhden. Ja oikeassa oli. Todellista ystävyyttä! Kuvaa ei siitä ole, unohtui kerholle, jossa vielä itse vaunua sen tekovaiheen säilytän.

Sunnuntaina - Sunday feelings

Joskus projektit kestävät - ideat eivät  ala elää, vaikka niin on luullut. Siispä Pitsilinnan 6. kerros on vielä aika lailla alkutekijöissään. Lapsiperheen asuntokaan ei enää houkuttele - eli sinne ei muutakaan lapsiperhettä. Uusia asukkaita odotellessa voi remppamiehille antaa aikaa...
Olisiko kellään ideaa keitä tänne muuttaisi?
Sometimes the projects juts seem to wait for inspiration. All ideas that you had just seem not to "live" - in that case it is WISE to let it be and wait. My flathouse Lace Castle and its 6th floor just seem to wait for the final idea.
Pitsilinnassa:

Hienot remppatikkaat olen saanut Merjalta.

 

Päätin kokeilla hiukan, miltä jo melko kauan sitten tuunaamani vanhat sohvat näyttäisivät...

"Suomi Soffa"

Tästä taisi tulla lähtökohtani!

 

Toisaalla: Villa Annan tilanne on eloisa - talossa sattuu ja tapahtuu. Tässä sunnuntaipäivän tarkkaa

kerrossänkyyn menoa. Varovasti on tikkaat kiivettävä ;)

My grad daughter (2y4m) has her own dolls house Villa Anna, situated  side by

side with my houses. She loves to play with it.

Hups - tonttu ja tyttö kaatusivat.

 

 Jostakin kumman syystä talon katolle on muodostunut varasto - ja jos niitä alan sieltä pois ottamaan, ne laitetaan pikkuleikkijän toimesta välittömästi takaisin

Mukavaa sunnuntaita kaikille blogissani piipahteleville.

Arvontavoitto ja interiöörivaikutteita

Olin viikko sitten työpaikan kaksipäiväisessä kehittämisseminaarissa Billnäsin ruukin hienossa ympäristössä. Juhlistakoon niiden kuvat taannoin julkistamaani kuva-arvoitusta, jossa kyselin, mitä nämä ovat:

Verhot muotoutumassa. Muotoiluun käytin sokerivettä.

Eli oikea vastaus oli verhot, kuten kaikki tiesivät ;)

 

Vastaajia kysymyksiin kertyi 18 ja  uskoakseni kaikki tiesivät oikean vastauksen. Mukana oli kuitenkin suureksi ilokseni myös  Ranskan lippua ja Tapparan voiton liehutusta ;). Arvonnan suoritti random.org, joka poimi pikkuyllätyksen saajiksi Narina näpertää ja Äidin suuresta maailmasta.

Pikkuyllätys lähtee osoitteiden selvittyä.

 

Muille lohdutukseksi ja etenkin interiööri-insipiraatioksi  Billnäsin  ruukin näkymiä. Alueella on visiot muodostua tunnetuksi konfrenssi-, näyttely- ja kokouspaikaksi. Myös kansainvälisyyttä tunnettuutta haetaan. Tällä hetkellä käytössä on 20 hotellihuonetta, hienosti vanhaa kunnioittaen kunnostetut luento- ja pienryhmätilat. Alueella on myös Rakennusapteekki ja siihen liittyen varaosamyymälä. Jo yksin niissä piipahtaminen on elämys ja saa ajatukset pyörimään...

 

Hieno piippu

Luentotilamme

 

 

                                            Ravintola/hotellirakennuksen pääty, v 1915

 

 

    Hieno uusiokäyttö v 1926 kerätylle kasvistolle - kuka tekisi 1:12 koossa, oikeista kasveista ;)

 

Kesäterassi talviasussaan

 Käynti hotellin 3. kerrokseen.

 

    Talvisen koskinäkymän takana tulevia majoitustiloja

 

 Ravintolan kaunista karheutta

 

'

Nosturin koukku ravintolan katossa - mahtavaa!

    Pienryhmähuoneen tuolit - miten olisi koossa 1:12?  Nämä olivat muovia

 

 

 Pöydät oli tehty vanhoista lattioista - paksut lankut, kaikki vanhat maali- ja kulumajäljet tallella. Tykkäsin!

                 

 

PS: Rakennusapteekin rakennuksen vieressä oli erillinen näyttelytila, jossa oli hienoja vanhoja kunnostettuja uuneja, vanhaan mallin mukaan tehtyjä keittiökaapistoja - ja mikä parasta: alueen rakennuksia pienoiskoossa. Kännykkäni, joka tuolla reissulla palveli myös kamerana, oli tuona hetkenä hotellihuoneessa. Kannattaa piipahtaa paikalla jo ihan niiden vuoksi! 

Työtilaongelma

Olen jonkin aikaa jo miettinyt, että haluaisin oman tietokoneen "stuudiolle". Semmoisen, jossa olisi keskitetysti kaikki valokuvat ja harrastusjuttuni. Ja valokuviin/värikuviin pystyvä tulostin. Lisäksi paineita on tuonut pikkuinen Anna (Villa Annan leikkijä), joka tavan takaa ihmettelee, miksi mummolla ei ole aipädiä. Siitä katsotaan Kaapoa. Siispä päätin kerralla siirtyä uuteen aikakauteen ja toivoin sitäkin.
Mieshenkilö sitten totesi, että idea on oikein hyvä. Hänelle jää sitten kotipuolelle oma kone, jossa on pihat työpaikalle.
Päätti sitten käyttää konsulttina työpaikan tietotekniikka-asiantuntijaa. Oikein miehissä tekivät hankintalistan.Tänään saapui kaikki muu tarvittava paitsi se aipädi, jonka toimitusaika tuntuu venyvän.

Tässä se on, langatonta kaikki, ohjekirjaa ihmetellään. Ja Mäkkiä, on kuulemma hyvä.

 

Meillä ei muuten Mieshenkilö ongelmia ratkotessaan kursaile. Alla olevassa kuvassa etsittiin on/off nappulaa.

-Oletko katsonut sieltä takaa, ohjelapussa on selvästi, että paina nappulaa ja nuoli ikään kuin näyttää tuon näytön taakse...

-Ei kyllä sen on pakko olla tämä, sanoo ja painelee näytön ylälaidassa olevaa silmäkettä, joka minun tulkintani mukaan on kameran silmä (niin kuin onkin).

Kun ei käynnisty,  ottaa käteensä työkalun ja ruuvailee - olettaa että on/off -kytkin on kätketty näppäimistön sivulle (paljastui sitten  patterien lokeroksi).

 

-Kannattaisiko lukea ohjeet?

-Ei, nyt soitan tietotekniikka-asiantuntijalle ja pyydän käymään.

Minä siinä sitten katson näytön taakse ja painan sen alalaidasta on/off -nappulaa - ihan niin kuin ohjeessa oli neuvottu tekemään (oikein kuvalla varustettu oli ohje).

Ja käynnistyi.

Loput asennukset sitten jäivätkin tältä iltaa. Tietotekniikka-asiantuntija tulee ja opettaa (minua!!!) kädestä pitäen kuulemma.

 

Kovin on muuten miehiseen malliin suunniteltu kokonaisuus.

Näyttö 27  (k a k s i k y m m e n t ä s e i t s e m ä n) tuumaa. Kuvasta voi päätellä sitten siitä välittömästi seuraavan ongelman. Missä ihmeessä nyt tämän saatuani askartelen? Tuo jättiläinen vie liki koko pöytätilani.

-Siinä on hyvä katsella elokuvia, totesi Mieshenkilö, kun asiaa ihmettelin.

 

Ja minä kun luulin, että tässä oli kyse minun tarpeisiini tarkoitetusta näppärästä kotiasemasta! 

 

Lisäherkut alla: tulostin/skanneri ja mitä lie. Langaton sekin (ihan näyttää olevan ns päivän sana tuo langaton).

Tuo punainen on ainut (siis väri), mitä minulta kysyttiin.

Se on tulevan aipädin kansi. Otin punaisen, aika hieno, eikö?