Vanha sänky ja muuta nostalgiaa

Vanhan sängyn kehitys tältä päivää käsittää yhdet jalat ja pahvin läästimisen liimalla, jotta sitten maalipinta  on helpompi  laittaa. Tässä mummo mittatikkuna, aika knafti tuli,  eli jos mummo haluaa päänsä tyynylle, alkaa olla jatkopalan tarvetta.

 

Mutta sängythän olivat ennen vanhaan  lyhyempiä kuin nykyisin. Ehkäpä tämä  löytyy vastaisuudessa  Antiikki Liike Aito ja Kallis valikoimista ?

 

Tässä lyttyyn lyödyssä muodossa. Patja löytyi laatikon pohjalta eli sitä ei

vasiten ole tähän sänkyyn tehty. Seuraavaksi maalia pintaan.

Ihan en vielä ole päättänyt, onko valkoinen vai tumma.



Loppuilta sujui mukavassa seurassa, kun traditionaalinen "Lehmäbaari"- joukkomme kokoontui. Kyseessä on ammattiin 35 vuotta sitten valmistuneen, samalla kurssilla olleen neljän "mummon" kesä/syksy -tapaaminen. Aloitimme tapaamiset jo vuosia sitten ja kun mietimme kohtaamispaikkaa, keksimme kotikaupungin keskustasta (silloin) uuden seurustelunbaarin, "Lehmäbaarin" Siellä aina tavataan ja sitten siitä startataan eteenpäin syömään. Tänään oli ylimääräinen kerta, jonka vietimme nukkekotikatselmus-teemalla.  Ilta olikin juhlallinen, sillä yhden osallistujan miniä oli valmistanut kahvin kanssa jälkiruuaksi nautittavaksi aiheen mukaisen kakun:

Kakku on nukkekodin muotoinen ja sen päällä oli "lehmäbaarin naisista"  kertovat koristeet. Baarin  aivan aidon näköinen logo kakun päällä sai aikaan riemun kiljahdukset. Yksi asuu puolet vuodesta Espanjassa (matkalaukku ja EU- passi), yhdellä on harrastuksenaan rakas koira ja oman maan möyrintä ja vihannesten viljely (kaalit ja porkkanat näkyvät koiran kuonon alla kakun "juuressa"), kolmas on taiteellinen ja sen lomassa moottoripyöräilee. Kakun muodon lisäksi minua oli ajateltu nukkekodin  nukella, kahvikupilla ja lusikalla.



Totta kai talokakussa oli myös "tiilikatto". Matkalaukusta pilkistää olkihattu, matkaaja kun pitää lämpimästä. Koiran malli on todella aito, kuvaus vain ei oikein onnistunut.

Jokainen pakkasi illan päätteeksi hartaasti nuo hienot koristeet mukaansa pikkunyssyköihin. Minä sain emäntänä pitää baarin logon. En tiedä, miten marsipaania saa säilöttyä, mutta katsotaan, josko onnistun. En raskisi millään niitä tuhota. Kiitos Maru, Irmeli ja Pirjo - tämän illan voimalla jaksaa pitkään! Kiitos myös kakun tehneelle "miniälle", joka on tervetullut nukkekoteja katsomaan, jos kiinnostaa!