-Mä tyylään näitä nukkei hiukan.
Tyylään?
Tuloksena melko monta hiuksetonta nukkea.
Vaikka en nukkeja nukkekodeissani pidäkään, kieltämättä hiukan harmittaa parin vanhan Lundbynuken hiusten katoaminen...
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEjd-hE7GyDQDjjbHSFT42eTqPMb_PM01q_cetXd2dqdP72YgXfFJpMGfZ6E_lErppnyCtKvHO1ixi6ftUwnGEFE552p5k_6gZl0KLp2JlJf8TnTHzWhzQ21toRS29iKnLqAfQAkwFw4A/s400/DSC_1087.jpg)
Vimeksi parturoidulle jäi lyhyt tukka. Kuulema joskus voi tarvita ponihäntää.
:D Ihana :D
VastaaPoistaAuts... Lapset on lapsia mutta kyllähän tuo hieman kirpaisee sydämestä.
VastaaPoistaOpettavainen tarina, älä anna lapselle saksia.
VastaaPoistaVoi voi!:( Tulee mieleeni että minä leikkasin samassa iässä palan kangasta omiin tarpeisiini - keskeltä äidin parasta pöytäliinaa. Äiti voihki, että voi kun olisit leikannut reunasta niin tästä olisi vielä voinut tehdä jotain. Mutta ei kai sellainen vaihtoehto tullut mieleenikään! :D Muistan episodin vieläkin selvästi. Olen myöhemin huomannut että lapset leikkaavat tarvitsemansa palasen aina keskeltä, olipa kysymys kankaasta tai paperista. Niin että pidä parhaat kankaatkin korkealla! :D
VastaaPoistaHaa! Tuttu kokemus. Tosin omilta lapsuusvuosiltani ja ihan ite tein. Nukke on nyrhittynä edelleen olemassa ja hattu visusti päässä.
VastaaPoista