maanantai 8. helmikuuta 2016

Tyylätään

Meillä oli vauhdikas viikonloppu. Neiti Neljävee etsi saksia ja ennen kuin ehdin miettiä, että mistä on kyse, kuului varmalla äänenpainolla:
-Mä tyylään näitä nukkei hiukan.
Tyylään?
Tuloksena melko monta hiuksetonta nukkea.
Vaikka en nukkeja nukkekodeissani pidäkään, kieltämättä hiukan harmittaa parin vanhan Lundbynuken hiusten katoaminen...







Vimeksi parturoidulle jäi lyhyt tukka. Kuulema joskus voi tarvita ponihäntää.

5 kommenttia:

  1. Auts... Lapset on lapsia mutta kyllähän tuo hieman kirpaisee sydämestä.

    VastaaPoista
  2. Opettavainen tarina, älä anna lapselle saksia.

    VastaaPoista
  3. Voi voi!:( Tulee mieleeni että minä leikkasin samassa iässä palan kangasta omiin tarpeisiini - keskeltä äidin parasta pöytäliinaa. Äiti voihki, että voi kun olisit leikannut reunasta niin tästä olisi vielä voinut tehdä jotain. Mutta ei kai sellainen vaihtoehto tullut mieleenikään! :D Muistan episodin vieläkin selvästi. Olen myöhemin huomannut että lapset leikkaavat tarvitsemansa palasen aina keskeltä, olipa kysymys kankaasta tai paperista. Niin että pidä parhaat kankaatkin korkealla! :D

    VastaaPoista
  4. Haa! Tuttu kokemus. Tosin omilta lapsuusvuosiltani ja ihan ite tein. Nukke on nyrhittynä edelleen olemassa ja hattu visusti päässä.

    VastaaPoista