Ratkaisuluukkut 6 ja 7

Taannoin pyysin neuvoja tumppujen tekoon. Lohduttavista neuvoista opiksi ottaneen sain aikaan melkein samanlaisen parin


Pikkuista eroa on edelleen - kiitos neuvoistanne! Random org arpoi yllätyksen  saajaksi puikot  ja  koukku taholta tullet neuvot - varsin osuva radom valinta, sillä samaisessa lohdutuksen sävyisessä kommentissa oli vinkki kerroslaskimesta (en ollut moisesta koskaan kuullutkaan ja heti kirjoitin Joulupukille). Sinne siis lähtee yksi "luukku" kiitokseksi. Toisen yllätysluukun laitan menemään AinoS:lle, joka lähetti minulle erikseen monta havainnekuvaa aiheesta, kiitos Ainolle


Itsenåisyyspäivän Luukkiu 6 paljasti hienon valaisimen, jonkas tekijäksi arvelen Marjaa

Pitsilinnan K-kauppiaan Hoitajavaimo halusi sen heti esille TV-huoneeseen

Luukusta 7 tuli arveluni mukaan Merjan paketoimana kauniin vanhat´valokuvat, joiden sijoitus on joko Annin koti (hänen nuoruuskuvansa) - Anni on 87 v entinen Lääkintälotta. Tai sitten Villa Charlotten Rouvan äidin kuvia.

Hiukan vielä mietin, kumpaan paikkaan laitan nämä:

Kiitos Marja ja Merja!

Pipariluukku

Harmittaa, kun meni tuo Myllyn piparikilpailu sivu suun. Nimittäin tämän vuoden piparitalo  kaikkine vivahteineen olisi voinut sijoittua - ainakin ei-ihan-kuin-Strömssö-sarjassa. Keksin kahden pikkupojan kanssa ideaksi ikkunoiden "lasittamisen", jota on esiintynyt melko monissa jouluaihetta sisällään pitävissä lehdissä. Kuvassa eka versio kokeilusta, jolla tähdättiin ikkunoihin tehtävää lasituksen käytön opetteluun. Ei muuta kuin sulattaa nalle/hedelmäkarkkeja ikkuna-aukkoon... Ihan helppoa pitäisi olla.


 Kokeilin tietysti ensin ja laitoin "lasiainetta" piparitaikinasta poikien tekemän kökön päälle - kuvitellen, että se sulaa siihen kauniiksi pääliseksi. Viiden pisteen vihje: lakritsikarkki ei sula kauniisti (Haribo-pussi) - tai jos, niin se karstoittuu tai kiehuu (tuo oikeanpuolinen karrelle palanut vaahto) ja uunista pois otettaessa haisee hirveältä. Koko asunto.

Tässä jo harmonisempi kokonaisuus: pääty hetken uunissa ensin ja sitten  sinne aukkoihin 1- 1.5 perinteistä nallekarkia ja takaisin uuniin. Kokemuksesta voin sanoa, että karkki sulaa ja kiehuu ja kuplii, mutta jäähtyessään tasoittuu. Pitää jäähdyttää kunnolla - suosittelen myös leivinpaperin käyttöä. Muuten ei irtoa uunipelliltä eikä esim lasivuuasta  (koettu!). Tuon possun aukkoon meni kaksi nallekarkkia.

 



Tässä pienemmän leipurin (kohta 12v) kattoa tulollaan.





Tässä isomman leipurin (13 ja hiukan yli v) taidonnäyte.



Talon kokoaminen on aina jännittävää. Siinä tarvitaan Mieshenkilö sokeria sulattamaan ja pitämään silmällä alalti liikkuvaa pikkumiesainesta vakavien vahinkojen välttämiseksi. Huomatkaa kattoikkuna:

Savupiippu unohtui leikata palasiin ja niinpä päätimme, että kattoikkuna tänä vuonna on
niin hieno, että kukaan ei piippua kaipaa.

Ilmastoinnista olemme vuosi vuodelta oppineet pitämään hyvä huolta  (ks. kattopalojen liitoskohdassa oleva aukko). Myös räystäiden  mittaamisessa olimme erittäin huolellisia, kuten seuraavassa kuvassa huomataan. Jotenkin toinen puoli on erilainen kuin toinen. - Mutta, haittaakse?

Alla ikkunat, joiden tekemistä kovasti jännitimme ja lopputulokseen ei voi olla
muuta kuin tyytyväinen:

 

Seuraavassa oma tekeleeni, talon pääty ja sen nallekarkki-ikkunat ja sitten pienillä muoteilla ja vähän isommilla tehdyt pipariyt

 

 

Todellinen hitti omasta mielestäni on kuitenkin seuraava:

Silmien aukkoon ja suuhun laitettiin Haribo hedelmäkarkkeja (nallekarkit meni melkein kaikki parempiin suihin) ja ne eivät oikein toimineet (toiseen silmään meni liika pieni palakin). Siispä silmät Marianne karkista (rasiasta, pyöreä pallokarkki) hiukan kuorta pois ja
 ilmiselvät  silmät siitä tuli - pikkupoikatyyliin asetettuina tietysti ;D

Ja loppusilauksena

 vielä viimmesen päälle viiksetkin vielä:

 

Varmaan uskotte, että tätä yhteistä tuokiota joka joulunseutu odotetaan...

Luukku 5.12.

"Tänään onkin ollut kiireinen päivä", touhotti Villa Charlotten Rouva, kun tuli keittiöön, jossa tapasi miehensä nuuhkimassa keittiössä porisevaa siskonmakkarakeittioa. "Onneksi luotto-ompelijani oli  vielä vapaana ja ehti valmistaa uuden pukuni Itsenäisyyspäivän vastaanotolle". Parilla sovituskerralla selvisin, eikä ollut laatuunsa nähden liian hintava, Herra havahtui (kuten aina kun jotain víitettä Rouvan rahantajuun alkoi ilmetä), "Mihin ihmeen vastaanottoon sinä nyt olet meitä viemässä taas, ja mikö  hame".  Rouvan kärsivällisyyttä koeteltiin, "VOI HYVÄNEN AIKA SENTÄÄN - olenhan minä muistuttanut sinua, että menemme huomenna Maaherran Itsenäisyyspäivän vastaaotolle. Kokeile nyt nopeasti frakkiasi, se on kummasti vuosittain kutistunut kaapissa. Olemme tosi pulassa, jos nyt niin on päässyt käymään. Vaikka minusta tuo koirien kanssa ulkoilu on solakoittanut sinua, ihan olet seksikkäämpi".  Herra antoi siinä samassa anteeksi pöydällä olevan ompelijalaskun, ja ryhtyi kokeilupuuhaan. "Sitä ennen tulet kuitenkin katsomaan minun uutta pukuani", sanoi Rouva ja veti Herran tomerasti yläkertaan niin, että Herran pakkasta estävät pitkien kalsarit vaan vilkkuivat.


Tämmöinen hienous tuli tänään täytetä yllätyksenä kerhomme Arjalta, uskomattoman upea ja "alleja"  peittävä  keltainen shaalikin pisteenä iin päälle. Kiitos Arja!




Ohjeen mukaan oli helppo toimia, piti avata ennen Itsenäisyyspäivää ;D

Tässä vielä lähikuvaa:

 

 

Varsinaisen kerhokalenteriswapin luukusta paljastui  pieni upea karuselli:



Voisin lyödä pääni pantiksi, että paketin on kääräissyt Titta, jolle iso kiitos!

 

Ihan täydellinen Itsenäisyyspäivän aaton luukku, jonka kruunasi se, että Raunistulan kerhomme valmistama jouluikkuna oli päässyt "Kaunein jouluikkuna" - loppukilpailuun yhtenä 11 muun kanssa.

 

Ikkunasta kuva vasemmalla ylhäällä, nro 1 - äänestää voi numerolla 1 osoitteessa www.turkulainen.fi/ikkuna

 

 

Luukun 4 arvoitus

Tänään  pikkupaketista tulikin sellaista, jonka voin muille näyttää vasta 10.12.  - ei hätää, tein ihan omatoimiluukun ja laitan arvoituksen, tai pikemminkin niksipyynnön. Olen kutonut sukkia ja nyt elämäni ensimmäisiä isoja tumppuja.Joukuksi pitäisi pakettiin kääriä. Ongelmani näkyy seuravaavassa:

Huomaatteko? En saa tuota itsessään kirjavaa lankaa soljumaan niin, että raidat olisivat samanlaiset. Ja entäs sitten peukalon malli ja koko? Ihan samaa peukaloa käytän mittana ;)
Aina kun kudon, vasen peukalo, tässä nyt esim. keskimmäisen tumpun peukalo, näyttää järjelliseltä (ohjeessa vasen kudotaan aina ensin), mutta se oikea (tässä vas puolinen) on kummallisemman oloinen, suipompi ja en-tykkää-mallinen.

Ja nyt niksipyyntö: miten pitää tehdä, jos on  vain yksi kerä tuota kirjavaa ja haluaisin saada tuolle vihertävälle tumpulle samoin raidoin kulkevan parin?  (Kaikkien keskellä olen käyttänyt yksiväristä lankaa). Lohdutuksen/niksin/muuten vaan toivotuksen jättäneiden kesken arvon yhden jouluisen kalenteriluukun. vp 7.12. mennessä.

Luukku 3.12.

Tänään saan ensinnäkin julkaista, mitä jo aiemmin sain, mutta jonka kanssa piti hiukan odotella, jotta ryhmäkalenrissa salaisuus säilyisi:
Gittan käsistä mahdottoman hieno pannumyssy (käsialasta olen varma), joka tuli Luukusta 28.11.

 

Sitten piskuinen juna,  Titalta , siitäkin olen varma ja lisäksi Malakoffien  Annelta 

pikkuinen pupu - aivan hellyyttäviä kaikki.

Vaunussa on piskuinen nalle ja joukuusenkoristeita

 

Ei ole pupunen paljon tulitikun päätä isompi - menee Leskirouvan tyttärentyttären

PikkuSiskon yökyläleluksi!

Kiitos näistä!

 

Luukku 2.12.

 

Ensimmäisen adventin paketti liittyy hienosti teemaan - uumoilen,  että että sen tekijä oli saanut nimetä itselleen juuri tämän päivän, (silloin hän on voinut tehdä päivään sopivan yllätyksen). Tänään siis näin:

 Vahva arvaus osuus  Marjan suuntaan. Tämä on hieno, yhdessä kynttilässä valokin.
Valitettavasti en kuvannut pakkausta - siitä sopisi oikeassa elämässäkin ottaa oppia,
niin hienosti oli tämä herkkä kynttelikkö suojattu,
 

Luukku 1.12.

 

Nyt on sitten ihan oikea kalneterin alkamispäivä - muilla siis. Meidän kerholaisilla se oli aika päiviä sitten. Hyvä niin, koska olen  jollakin tavalla oppinut a) katsomaan tarkkaan paketin päällä olevan numeron ja b) ymmärtämään, miksi jonkun paketin saa julkistaa vasta myöhemmin kuin avaamispäivänä. Tänään olikin tuplasti mukavaa, kun  oli avattavana pohjoisessa asuvan ammattitoveri Anna-Liisan paketti, josta paljastui hyödyllistä tarviketta ja ajanviihdettä:

 

Mahtava klapipino, kalenteri (tätä oikeasti olin mieluillut ja ihmetellyt mistä saisin) ja MeNaiset ja Seura, joita selaillessa voi kärvistellä seuraavan päivän luukkuun asti.

Kerhon kalenterista kauniissa, vanhan kirjan lehdestä tehdyssä paketissa oli silmä-käsikoordinaatiota kehittävää harjoitusta:

                                 

          

Ristipistotyö, kaikki tarvikkeet mukana! Tämän tontun nimeä hiukan arvailen ja luulen sen  päälisestä päätelleen olevan  Merjan/, mutta varma en ole. Kiitos joka tapauksessa, todella hauska ja taitoihinin nähden riittävän haasteellinen ;D