Varastokatselmus: 100 päivää ilman nukkekotiostoja - onnistuuko?

Näin jossakin  FB-puolella nukkekotiharrastajien kuvia Reutter-kokoelmista. Pitihän minunkin sitten varovasti (lue: Mieshenkilö luennointimatkalla koko viikonlopun) tutkia, josko kuvattavaa löytyisi. Ja löytyihän sitä... Yhtään näistä omista en ole vielä käyttöön ottanut...

       

Ihan turhin ikinä - sarjassa (liian siisti, missä kapakassa tai kellarissa tai missä hyvänsä on oluttynnyrin hana kultainen ja tynnyri puhtaan valkoinen? -Noooh, voihan olla että Queen Maryn Dolls Housessa olisi?). Tämän kokonaisuuden olen siis itse hankkinut, lähinnä noiden tuoppien vuoksi, Munchenin lentokentältä.

Tässä on meininkiä, melko  oikean oloiset säilyketölkit. Odottavat paikkaansa, itse ostamani, paikkaa en muista...ulkomailta muistaakseni.

Lasten lautanen, menee varmaan Lesikirouvan keittiöön (Pitsilinnan asukas). Itse hankittu, Munchenin lentokenttä.

 

 Tästä tykkään, on aika aidon oloinen englantilainen aamiaisetti. Itse hankkimani.

Ja tästäkin tykkään, tosin tuo kullertava kauha on aika ei-todellinen ;)
Seuraavasta on  otettu roomboxkäyttöön kynttilänjalka (kastepöytä) ja kynttilä ja joku muu, jota en muista:

Nämä alla olevat sain jättäessäni kansainvälisen RIMS-järjestön puheenjohtajan nuijan seuraajalleni kuuden vuoden kauteni jälkeen (vuosi oli kevättä 2011). Mitä ihmettä voi edes nukkekodissa tehdä täysin posliinista  valmistetulla pöytälampulla? - En tarkoit aettä olisin jotekin kiittämätön, mutta hassulta tuntuu...

 Seuraava setti on Mieshenkilön hankinta  ja tuliainen vuodelta papu. Liki sarjaa Ihan turhin ikinä -on niin puhdas ja siisti. Kenen kenkien hoityotarvikelaatikko on näin putipuhdas? Se oli tullessaan niin steerili ja siisti, että sottasimme sen rätit ja tuon harjan välittömästi. Sitten koko homma jäi laatikkoonsa säilöön. Nyt mietin josko olisi Pitsilinnan Arkkitehdin tulevaa tarpeistoa:

Yleiskuvassa koko Reutter -perheeni. 

Pakkaan takaisin laatikoon varaston hyllylle.

Arvatkaa mitä tein, kun olin nämä kuvannut? Erosin Minikirppisryhmästä. Päätin, että nyt en voi ostella mitään. Jäin jäseneksi Nukkekotikirppikselle kuitenkin. Vielä toviksi. Mutta jonkinlainen välikausipäätös tuli tehdyksi: on tultava toimeen ilman ostotarviketta jonkun tovin. 

Mitä jos perustettaisiin 100 päivää ilman nukkekotiostoja - liike? Vrt 100 päivää ilman alkoholia, joka kuulema on aika vaikea prosessi. Tunnistan riippuvaisuuteni pikkutarvikkeiden suhteen ja ajattelin laittaa joka viikko jonkun summan säilöön ja  seurata mitä kertyy 100 päivässä! Mukaan vaan! Summan päätän, kun  lasken keskiarvon vuoden 2015 tammi-maaliskuun ostojen suhteen - siitä sitten myöhemmin.

Vapaapäivän askarruksia

Meillä Vävy täyttää tasavuosia. Sarjassa "miehelle-jolla-on-jo-kaikkea" pitää toki jotakin keksiä. Mitään ei saa kuulema lahjaa viedä, että kaikkea on ja mitään juhlaa ei tarvitsisi ollakaan. Kuulosta täysin samanlaiselta suhtautumistavalta, kuin mitä meillä Miehenkilöltä aina vuosittain kuulee.

 Ikämiesjääkiekkoa harrastavana saa nyt kuitenkin Vävymme kukkasen sijaan Sekakuoro Hengarien rusettikaulaisen "Sulhanen" -hahmon, johon epätoivoisesti yritin liimata tuota mailaa, jonka tilaustyönä minulle teki Askartaja Tuula.

 Tyttäreni vakoili jääkiekkomailan merkin ja senkin taitava Askartaja sai loihdittua: Easton, yeah!

Luistimen lämmikkeeksi kääräisen pakettiin vielä yleishyödylliset tarvikkeet:

Porin Karhu olutsukat (1:1), jotka nekin on tilaustyötä, hyvän nukkekotiystäväni Gittan loihtimat. Oluttta kuulema voi käyttää ikään kuin palautusjuomana urheilusuoritusten perään, kun maltillisesti käyttää. Ihan kummallista mielestäni. 

Itseäni ilahduttaakseni hankin vielä muutaman nuken, jotka sopivat hienosti entiseen kokoelmaani. Tässä perheessä on parasta niiden vaatteet. Astiat (1:12) siinä edessä veivät sydämeni. Molemmat hankinnat Nukkekotikirppikseltä.

Puutarhahankintoja

-Olipa mukava päivä, touhotti Villa Charlotten Rouva, kun tuli kotiin. Siinä riisuessaan ja kassejaan  ihastellessaan ei voinut muuta kuin olla tyytyväinen.
-Kohta näet, mitä olen hankkinut, kertoi Herralle, joka tajusi lauantairauhan olevan tipotiessään.
Koitti kuitenkin olla syventyvivään Tehtaan  ensimmäisen kvartaaliin papereihin.
Häiriö olisi kaikkea muuta kuin toivottu...
-No niin, tapasin Tanenkin, joka tällä kertaa mielestäni oli ihan tolkkuissaan ja lupasi auttaa minua tuossa pihalla, sanoi Rouva samalla kun  taitteli Herran talouspaperit pois pöydältä ja vetäisi Herran mukaansa. - Mennään katsomaan minun hankintaani, olikin mukava palvelu Tavaratalon viheresosatolla, kun tilasivat ja lupasivat toimittaa perille asti. Tane on jo purkutyössään.
Pihalle mennessään Rouvan hymy hyytyi.
-MITÄ IHMETTÄ TUO TANE ON TEHNYT?

- Tuo vihreä roskalaatikko sijaitsi aiemmin ihan tuolla nurkan takana ja nyt se on nostettu tähän pilaamaan kaiken kauniin?

Tane nojasi seinustalle rehvakkaan oloisena.

-JAHA, sitä on Tane ilmiselvästi ehtinyt hakea neuvoja kivijalan kortteliravintola Huikka ja Kulauksesta. Taisi olla paikalla joku, jonka todella antoi "neuvoja", totesi Rouva pahanenteisesti.

-Nih-n Rouvah,  minä mietin, että on noin kätevämpi L§T kaverille, shaa suoraan kipattua roshka-autoonsa eikä tarvitshe mutkitella tuon uuden puutarhashpektaakkelin takaah...

Kotikaupungin Stockan viherosasto palveli hyvin - listoissaan ei kuitenkaan ollut kuvastoa, jote summamutikassa tilasivat. Taustalla oleva penkki on mielestäni 1:10, samoin siihen liittyvä pöytä ja kaksi tuolia. Muut olivat passeleita 1:12. 

-Ja sitäpaitsi, minä olin tilannut MUSTAN, sanoi Rouva ja kääntyi Herran puoleen, joka pyrki olemaan lähinnä näkymtäön.

-Nyt saat auttaa reklamaation kanssa, minulla oli jo suunnitelmissa istutusjuhlat ja tarjoilut ja kaikki,  parkaisi. -Miten minä kaiken ehdin, tuo on jo asennettukin?

Herra päätti pelastaa viikonloppunsa:
-Nyt otat ihan rauhallisesti kultaseni. Pyydetään Tehtaan varaston pojat maalaamaan tuo mustaksi. Se käy käden käänteessä eikä mitään tarvitse purkaa.
Totesi Rouvan rauhoittuvan ja mietti samalla, mistä ihmeestä tähän hätään maalarit löytäisi.
Katsahti sitten Tanen suuntaan, oli miekkonen jo menossa toiselle neuvokierrokselle...
-Menehän kultaseni  nyt sisään ja katsele niitä  istutusoppaitasi, niin minä lähden hakemaan varaston poikia. On lauantai ja taidan tietää  missä ovat.
Rouva rauhoittui ja  aloitti sitten iloissaan päivän ruokavalmistelut.
-Minä teenkin nyt Herralle lempiruokaa, onneksi kaupassa oli siskonmakkaroita. Eipä tiedä Herra, että tänään on  lempikeittoa ja lisäksi pannukakkua ja omenahilloa.
Näin  alkoi viikonloppu, josta oli tuleva mukava, sen Rouva tiesi vanhastaan.
- Hyvä ruoka, papermpi mieli, mietti vielä - ei muuten mainoksista piitannut, mutta tuo ajatus piti paikkansa. Se oli usein todettu.

Lontoon terveiset

Vietimme Miehenkilön tasvuotispäivää Lontoossa.  Varsinaisen merkkipäivän autuus oli, kun löysimme tiemme jonkin verran mutkallisten reittien kautta perille Dr Who Shopin valikoimia katsomaan. Itse  tuosta TV sarjasta välitä, mutta oli kiva nähdä Mieshenkilön ilo ja autuus...

Dalek - jonkilainen tuhooja /ter-mi-nate/. Kivan kokoinen...

Kirjallisuutta samasta kaupasta - ja nuorille miehille tulisia Abercrombiesta

 Windsorin linnan reititystä (valitan huonoja kuvia, kännykälä otettuja).

Määränpäähän oli Queen Mary´s Dolld House - ja kyllä kannatti!

Kuvata ei saanut sisällä tuota hieno pytinkiä, tosin muutamia ehdin ottaa...

 Kaksi kirjaa itse aiheesta - alla muuta silmiin osunutta - kaikki ovat avaimenperiä.

Saappaita ostin myös PUNAISET.

Tuo pokaali menee Huikka ja Kulaukseen.

 Näköispainos 1:12 kirjasta, jonka siis on tehnyt Sir A Conan Doyle, kuningattaren nukkekotiin, omakätisesti kirjoittanut oikeassa kokosuhteessa.
Suosittelen - Windsoriin pääsee tosi kätevästi Paddingtonin asemalta - helppo reitti. Yksi vaihto, hyvin selvisi, ohjeet olivat hyvät.

Ystävänpäivän iloja - murheitakin.

Ystävänpäiväksi olin hemmotellut itseäni pienillä hankinnoilla. Osa hankinnoista ei mennyt nappiin, "toikat" ovat liian isoja nukkekotikaappiin (sen siitä saa kun innostuu liikaa), mutta savikipot sen sijaan kooltaan, malliltaan ja kuosiltaan ihan napakymppi. Nämä FB-kirppikseltä. Hauska tuoksupussukka on kerhomme uusimman jäsenen Riitan tuoma yllätys, kun kokoonnuimme meillä mökillä kerhon kevätsuunnittelupalaveriin. Pussi t u o k s u u  oikeasti laventelilta!

Tytär hemmotteli minua korviksilla:

Lasipurnukoissa on sydämenmuotoisia karkkeja.
Kolmevee (tyttärentytär) singahti heti Pitsilinnan 6. kerroksen luo "ihan vaan katsomaan".

Katseen voimasta "Tapiovaaran Mademoiselle" tärvääntyi sen verran, että  sitä nyt parhaillaan koitan elvyttää entiseen muotoonsa.

Ystävänpäivä sujui meillä Mieshenkilön tasavuotiskahvien merkeissä. Varsinainen H-hetki osuu viikon päähän. Sen verran tasavuotista taivalta tulee täyteen, että päätin järjestää kunnon pileet ja varasin ulkomaan matkan. Juhlava tilaisuus on sitten Windsorin linnassa, siellä missä on se Queen Maryn  loistelias nukkekoti.  http://46.236.36.161/queenmarysdollshouse/home.html

On siinä Mieshenkilöllä sitten kertomista, kun  kaverit kyselevät, että missä juhlat pidettiin...

                                             Juhlakakku tilattiin Jatan leipomosta.

Unohdin vallan mainita, että  Windsorin linnan pääsymaksusta saa yli 60-vuotiaat alennusta. Että sekin vielä.

Nyt leivotaan - Baking kettle bells!

Tänään oli puuhapäivä. Uuni 110 astetta ja menoksi.

 Rivissä uuniin menollaan, sivuprofiili...

 Ja rivissä, edestä päin...
Ja sitten väriä pintaan:

 Etuprofiilin  pyörylään pitää vielä kirjoittaa,  kuinka monen kilon  kahvakuula kukin on!

Joulun huuhtelu

-No niin, touhusi Villa Charlotten Rouva vanhaan tapaansa ja komensi Herraa siirtämään tikapuita sinne ja tänne. -Joulu saa nyt lähteä, tänä vuonna se olikin tavallista pidempään. Ota nuo koristeet ja vie ne Tehtaan varastoon, siihen ensimmäiselle vasemman puoleiselle ovelle, kolmas hylly vasemmalta. Ohjeet saivat Herran epätoivoiseksi.
-Herra lähti ja mietti itsekseen, että josko jo riittäisi, sillä koko iltapäivä oli joulua siivottu. Tunsi jo  rentouttavan juoman maun kitalaesssaan. Huikka ja Kulauksessa oli nimittäin tänään uusien viinien maistajaiset. Varastoreissun perään voisi siellä hyvinkin piipahtaa.
-Tulet sitten heti takaisin, kuului topakasti, - me  järjestämme tänään pienen illanistujaisen ja olen  sen Pitsilinnan 6. kerroksen Arkkitehdin lasilliselle. Valitettavasti hänen Puolisonsa joutui lähtemään  työmatkalle eikä ole mahdollista tutustua häneen nyt tällä erää  paremmin.

Herra teki työtä käskettyä ,  vei  tarvikkeet, varastoi tikkaat asiaankuuluvasti ja sitten meni keittiöön.  Pöydällä valmistelut viittasivat keittoon ja suolaiseen piirakkaan, oli siellä jotain porsaan paistin näköistäkin. - Ei hassumpaa, totesi mies mielessään.
- Tulehan nyt katsomaan, onko kaikki kunnossa, komensi Rouvan ääni olohuoneen puolelta.
- Ja vaihda samalla puhdas paita, vieraat ovat täällä ihan kohta! Ja ota ehjät sukat, sinulla oli oikean jalan kantapää ihan puhkikulunut.

 -Mitä ihmettä sinä oletkaan loihtinut tarjolle, kultaseni, totesi  Herra ja hykerteli pöydän nähdessään.  Olohuoneeseen tultuaan oli päivän tikapuunsiirtourakka ja koriesteiden purkamisen  tuottama häiriö tipotiessään.
Ruokapöytään oli katettu Herran lempiherkkuja, ostereita, ja lisäksi näytti olevan tarjolla parahultaisen punaisen kypsän väriset taskuravut.

 - Kyllä nyt  kelpaa, voinko hiukan maistaa, massutteli suutaan.
- E-ei. Nyt menet avaamaan oven, siellä jo vieraamme tuleekin.

Illasta sukeutuikin mukava ja Pitsilinnan 6. kerroksen uusi asukas, Arkkitehti katseli Villa Charlotten Rouvan sisustusratkaisuja mielenkiinnolla.

 -Toivottavasti voin Puolisoni kanssa sitten pyytää teitä vastavierailulle, kunhan nyt ensin saamme kodin kuntoon. Keittiön laatoitus ja kodinhoitohuone vielä tuottavat harmia ja työtä.

 -Saammeko tulla yhdessä  vielä katsomaan asuntoanne, kysyi Arkkirehti. Puolisoni varmasti ihastuisi tuohon porrasratkaisuun ja tuohon keittön erottavaan  rimaseinään.

 -Totta kai sanoi Herra, joka oli tyytyväinen paitsi tarjottuun illalliseen niin myös Arkkitehdin huomaavaisesti tuomiin viineihin.

- Katsotaampa samalla koko asunto, tämähän on kolmeen kerrokseen rakennettu. Ja tuolla kivijalassa on vielä Rouvan kodinhoitohuone, autotalli, jossa puuhastelen vanhan autoni kimpussa. Voin esitellä ne tilat sitten kun tulette yhdessä. Kortteliravintola Huikka ja Kulaus on vuokralla Baarin Isännällä.

Näin tutustuttiin ja sovittiin käynti Pitsilinnan 6. kerrokseen. Siellä kun olisi yhtä ja toista ihmeteltävää. Siitä erityisesti Villa Charlotten Rouva iloitsi. Häntä kiinnosti nähdä miten uusi pariskunta on kotiutunut.

-Taidamme olla ensimmäiset, jotka on kutsuttu vierailulle, tohisi vielä illalla makuuhuoneessa käsiä rasvatessaaan. Minullapa on huomenna kerrotavaa Pankinjohtajan Rouvalle, Galleristille ja Leskirouvalle.

-Tulehan nyt sieltä peiton alle,  hymisi Herra ja otti vaimon kainaloonsa.

-Taitaa olla niin, että osterit tekivät tehtävänsä mietti Rouva muutaman tovin päästä tyytyväisenä.